Amerikansuomalaisten FinnFest vietti 40-vuotisjuhliaan heinäkuun lopussa Duluthissa, Minnesotassa. FinnFest on nelipäiväinen festivaali pullollaan luentoja, siirtolais- ja sukututkimusta, mutta myös saunakulttuuria, suomalaista ruokaa, kansantanssia, jouhikon ja haitarin soittoa sekä elokuvia. Juhlille osallistui noin 2 000 kävijää.

Suomen huippusijoitusta maailman onnellisimpana maana toisteltiin puheissa. Onnellisilta vaikuttivat myös amerikansuomalaiset identiteetistään.

– FinnFest haluaa olla festivaali kaikille Suomesta kiinnostuneille amerikkalaisille, amerikansuomalaisille, suomea tai ruotsia puhuville maahanmuuttajille, metsäsuomalaisille sekä alkuperäkansojen jäsenille, painotti FinnFestin puheenjohtaja Marianne Wargelin.

Suomesta lähteneitä siirtolaisia ja heidän jälkeläisiään arvioidaan olevan Yhdysvalloissa noin 650 000. Pohjois-Amerikan suurin keskittymä suomalaistaustaisia on Duluthin seudulla. Lähes viidesosa alueen väestöstä mieltää itsensä suomalaistaustaisiksi.

POLITIIKKAA EI FinnFestissä puhuttu Nato-keskustelua lukuun ottamatta. Tunnelma täpötäydessä salissa oli kiihkeä kuin urheilukatsomossa hurrauksineen. Maalipotku Natoon onnistui.

Suurlähettiläs Mikko Hautala näki Naton paitsi sotilaallisena liittona, myös uutena yhteistyömahdollisuutena kasvattaa taloutta ja teknologiaa maiden välillä. Paikalliset poliitikot olivat vaikuttuneita Suomesta ja sen puolustuskyvystä ja -tahdosta.

Maan kahtiajakautumista Trumpin kannattajiin ja vastustajiin tai yhteiskunnallisia ongelmia ei FinnFestin paneeleissa käsitelty. Vuoden 2016 presidentinvaaleissa vaaka kääntyi monella alueella niin, että juuriltaan suomalaiset äänestivät Trumpin ja republikaanit voittoon. Suomalaissiirtolaiset ja heidän jälkeläisensä olivat aikoinaan vahvan ammattiyhdistystoiminnan ja demokratian kannattajia.

SUOMALAISET TUNTEVAT hyvin sukujuurensa. Ensimmäiseksi kerrotaan isoisoäidin äiti tai isoisän isä nimineen, kotipaikkakuntineen ja muuttovuosineen. Omista suomalaisjuurista ollaan ylpeitä. Suomalaiset tulivat aikoinaan työn perässä ja päätyivät kaivoksiin, metsätöihin tai syrjäisille maatiloille.

Identiteettiä tukevat nykyään musiikki, virret, suomalainen ruoka, kulttuuri ja Amerikan evankelisluterilainen kirkko.

FinnFestillä esiteltiin oikovedos ja ennakkotilausmahdollisuus lähes parikymmentä vuotta valmistellusta Finnish Heritage Hymnbook – virsikirjasta. Kirjan kustantaa FinnFest USA. Hankkeen taustalla on ollut Marianne Wargelinin halu saada uusiakin suomalaisia virsiä englanniksi käännettyinä ja siten jatkaa isänsä, isoisänsä ja äitinsä aloittamaa työtä. Virsien kääntäminen ja kokoaminen vapaaehtoisvoimin on vienyt työryhmältä aikaa.

– Kun Amerikan luterilaiset kirkot kokosivat yhteistä virsikirjaa vuonna 1958, saatiin suomalaisia virsiä sinne vain kahdeksan, vaikka tarjolla oli 25, totesi Wargelin.

Uudessa virsikirjassa on kaikkiaan 114 virttä sävelmineen englanniksi, esimerkiksi Anna-Mari Kaskisen ja Pekka Simojoen lauluja, joululauluja ja jopa kehtolaulu.

TEOLOGIAN TOHTORIT Veli-Matti Kärkkäinen ja Jarmo Tarkki väittelivät suomalaisen ja amerikkalaisen sekularisaation syistä ja kirkon merkityksen ohenemisesta. Molemmilla on pitkä taival Pohjois-Amerikan maaperällä yliopistotutkijoina sekä suomalaisten pastoreina.

– Yhdysvalloissa on hämmentävää, miten avoimesti ihmiset näyttävät uskonnollisuutensa suomalaisiin verrattuna, sanoi Veli-Matti Kärkkäinen.

Kirkon ja kirkkorakennuksen merkitys luterilaisten ja suomalaisten kokoontumispaikkana on keskeinen. Pandemia on muuttanut ELCAn eli Pohjois-Amerikan evankelisluterilaisen kirkon käytäntöjä niin, että useimmat jumalanpalvelukset ovat sekä livenä että striiminä.

ELCAn jäsenmäärä on romahtanut 20 vuodessa 40 prosentilla ja eri kirkkokuntien kirkkoja suljetaan vuosittain jopa 10 000. Viisikymmentä vuotta sitten 90 prosenttia amerikkalaisista piti itseään kristittyinä. Nykyään luku on 64. Ennusteet tulevaisuudesta näyttävät ELCAlle vahvasti laskevia käyriä. Esimerkiksi jumalanpalveluksiin osallistuvien määrä laskee noin 900 000:sta 2017 noin 16 000:een (arvio vuonna 2041).

– Harva enää pohtii, kuinka löydän armollisen Jumalan. Elämän merkityksen pohdinnat ovat muualla, totesi Jarmo Tarkki ja haastoi ottamaan rippikoululaisten ja muiden nuorten kysymykset vakavasti myös teologiseen pohdintaan.

Samoin kalvinistitaustaisen Old First Church -kirkon pastori ja pakolaisten vastaanottokodin johtaja Joyce Antila Phipps New Jerseystä kehotti kuulemaan vakavasti nuorten huolta ympäristöstä, kouluampumisista ja Ukrainan sodan peloista.

DULUTHIN SAIRAALASSA sekä reservaatissa lääkärinä työskentelevä Arne Vainio kertoi oman isoisänsä muuttaneen Amerikkaan vuonna 1903 ja isoäitinsä vuonna 1909 Ellis Islandin kautta. Vainion äiti oli ojibwa-alkuperäiskansaa. Arne Vainio oli viisivuotias, kun isä kuoli. Äiti muutti takaisin reservaattiin poikansa kanssa. Tie lääketieteen tohtoriksi on ollut pitkä ja vaikea.

Vainio kertoo tekevänsä joka aamu auringonnousun seremonian, jossa hän muistaa isoäitiään ja isäänsä. Vainio aloittaa aamunsa kiitollisuudella siitä, että on saanut olla heidän kanssaan.

– Olen suomalainen ja isäni oli 100 prosenttisesti suomalainen, mutta olen myös alkuperäiskansan jäsen.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Aarne Vainio.
 Kuva: Iiris Kivimäki

Vainio oli reilu kymmenen vuotta sitten Suomessa käymässä ja halusi uudistaa avioliittolupauksensa vaimonsa Ivyn kanssa. Suomalainen ystävä Raili halusi organisoida avioliitonsiunauksen Tuomiokirkossa, mutta pappi totesi ettei se taida onnistua kun pitäisi olla luterilainen.

– Halusin ystäväni Railin edustavan isoäitiäni ja antaa lupauksen vaimolleni poikamme todistaessa. Siinä pöydän ääressä sitten istumme ja tunnustin vaimolleni nuo rakkauden sanat.

Sen jälkeen lähdettiin kirkkosaliin ja pappi otti heistä kuvia. Vainioiden 13-vuotias poika sai soittaa pianolla kauniin kappaleen.

– Seremoniasta tuli juuri sellainen kuin halusin, kertoo Arne Vainio luterilaisesta kohtaamisestaan.

Hän ei pidä outona, että FinnFesteille tuleva väki on iäkästä.

– Tuleva sukupolvi pohtii omaa identiteettiään aikanaan. En minäkään ajatellut identiteettiäni ja perintöäni ennen kuin olin viisikymppinen.

HANNA ERPESTAD (os.Saarelma) on kaksoiskansalainen ja asunut Yhdysvalloissa yli 30 vuotta. Toinen pojista asuu perheineen Suomessa ja toinen Yhdysvalloissa.

Yhteys seurakuntaan on vaihdellut elämäntilanteiden mukaan. Pandemia vähensi kirkossakäyntejä kaikilta. Eikä amerikkalaisessa jumalanpalveluksessa olla aina niin pyyteettömiä – sitä käytetään myös bisnesverkostona.

Mitä Suomen kirkko voisi tehdä ulkosuomalaisten ja pitkään maassa asuneiden parissa?

– Seurakunta Suomesta voisi pitää jotain yhteyttä ja ilmoitella olemassaolostaan.

Ulkomailla asuvien suomalaisten asioita voisi Erpestadin mukaan hoitaa Suomesta niin, että johonkin henkilöön saisi tarvittaessa yhteyden nopeasti vaikka sähköpostitse. Pohjois-Amerikassa on suomalaispappeja, mutta alueet ovat laajoja.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Hanna Erpestad
 Kuva: Iiris Kivimäki

Hanna Erpestad pitää Suomi-Seuran palvelua erittäin hyvänä, koska he ovat kehittäneet osaamistaan ja auttavat eteenpäin erilaisissa kysymyksissä. Kirkollisina kysymyksinä mieleen tulee esimerkiksi voidaanko Suomen kirkosta muualle muuttaneita kastaa, konfirmoida, vihkiä tai haudata Suomessa? Entä toisen, kolmannen, neljännen polven suomalaisia?

Hanna Erpestad kaipaa rentoa ja maanläheistä yhteyttä Suomen kirkkoon sekä tunnetta, että olisi aina tervetullut Suomeen.

– Painiskelen yhä sen tunteen kanssa, olenko vieras Suomessa siellä käydessäni.

Amerikan suurimpana ongelmana kansalaisilleen hän näkee sairausvakuutuksen kalleuden ja sen puutteen sadoilta tuhansilta.

– Amerikka on nimellisesti vapaa maa, mutta esimerkiksi elintärkeä sairausvakuutus sitoo ihmisiä töihin ja eläkesäästöihin.

Sairastuminen voi suistaa perheen raiteiltaan ja ihmiset joutuvat säästämään eläkkeisiinsä.

– Vakuutusmaksut juoksevat elämän loppuun asti useita satoja dollareita kuukaudessa. Moni työskentelee siksi vielä pitkälle yli 70-vuotiaana, kertoo juuri dekaanin työstään eläkkeelle jäänyt Hanna Erpestad.

Iiris Kivimäki

FinnFesteillä juhlivat maailman onnellisimmat amerikansuomalaiset