Kun ikivanhan ortodoksivaltion pääministeri on helluntaikristitty, vieläpä kiistelty sellainen, katsaus maan kirkkopoliittiseen kuohuntaan sopii aloittaa helluntaikirkosta.

Jokunen vuosi sitten olisi ollut vaikea kuvitella, että Etiopiaa johtaisi ”pente”. Tämä evankelisten kristittyjen kutsumanimi on johdettu englannin sanasta pentecostal, ja pääministeri Abiy Ahmedin kohdalla se viittaa karismaattiseen helluntailaisuuteen.

Etiopiassa pentekristittyjen määrä on moninkertaistunut sitten 1990-luvun, jolloin ateistinen sotilashallinto kaatui. Jos penteiksi lasketaan myös maailman suurimman luterilaisen yhteisön eli Mekane Yesus -kirkon jäsenet, niin pentekristittyjä on Etiopiassa yli 20 miljoonaa, viidennes koko väestöstä.

Ortodokseja ja muslimeja on vieläkin enemmän, ja tutkimusten mukaan maailman ”uskonnollisimmat ihmiset” löytyvät juuri Etiopiasta. Samalla se on säilynyt toinen toistaan synkempien uutisten lähteenä.

Aikamme verisin sota on koettu Etiopiassa. Hallituksen joukot iskivät marraskuussa 2020 Eritrean kanssa Etiopian pohjoisimpaan Tigrain osavaltioon, jonne maan entiset vallanpitäjät olivat linnoittautuneet. Kaksi vuotta kestäneet taistelut tuottivat liki miljoona kuolonuhria, enimmäkseen nälkään, tauteihin ja teloituksiin menehtyneitä siviilejä.

– Kristillisyys on tässä maassa pelkkää pintaa, puuskahtaa nuori helluntainainen Rahwa Solomon kirkonmenojen päätyttyä Addis Abebassa.

– Useimmat etiopialaiset ovat nimikristittyjä, heidät on kastettu ja he paastoavat, kun täytyy paastota, siinä kaikki.

Monimutkainen, laajalti noudatettu paastokäytäntö velvoittaa ortodoksikristittyjä. Ruokavalion muuntelu ei tee vaikutusta Rahwan tapaisiin tigrailaisiin:

– Miten he voivat tappaa maanmiehiään, jos he sanovat olevansa kristittyjä?

Ironista kyllä, Abiyn valtaannousu keväällä 2018 lupaili Etiopialle auvoisaa tulevaisuutta. Massiiviset levottomuudet ravistelivat tuolloin maata, mellakat, joissa pääosassa olivat oromot, suurin ja pitkään alistettu kansanryhmä. Silloinen valtapuolue yllätti vaihtamalla pääministeriksi oromon – joka oli samalla pente.

Seuraava yllätys koettiin, kun Abiy lopetti vihanpidon Eritrean kanssa. Nobelin rauhanpalkinto hänelle myönnettiin vuonna 2019. Sitä seurannut sota kuitenkin paljasti, että naapurimaiden sovun selitti yhteinen halu kurittaa Tigraita.

VAIKKA TIGRAISSA eletään nyt rauhanaikaa, eritrealaisia on yhä väärällä puolella rajaa ja hätähavun perillepääsy takertelee. Eikä Abiylta heru kommentteja vieraan vallan joukoista Etiopian maaperällä.

Kun johdattelen keskustelua pentekristittyjen kanssa pääministeriin, vastaukset tapaavat töksähtää: ”Se on politiikkaa”, ”En osaa sanoa” tai ”Hänestä en tiedä mitään.” Monet pentepastorit ovat hurranneet Abiylle, joskin konfliktien kasautuessa pentekristityiltä saatu kannatus on kutistunut.

Käännytään siis maassa asuvan suomalaisen puoleen. Lähetystyöntekijä ”Matti” ei halua esiintyä lehdessä omalla nimellään, jottei oleskeluluvun uusiminen vaarantuisi. Tapaan hänet Addis Abeban golfkentän kahvilassa.

– Tuolta melkein erottuu Abiyn kotikirkko, Matti viittoilee viheriön taakse.

Kyseisen kirkon vanhimmat ovat Matin mukaan menettäneet yhteyden pääministeriin, joka ei enää osallistu jumalanpalveluksiin.

– Abiyn ympärillä on kymmenkunta karismaattista hahmoa. Heidän kanssaan hän keskustelee ja heiltä hän hakee neuvoa.

Monien todistusten mukaan Abiy pitää virkaansa taivaan lahjana. Televisioyleisöä hän on hätkähdyttänyt kertomalla ortodoksiäidistään, joka ennusti pojastaan tulevan Etiopian ”seitsemännen keisarin”. Raamatussahan seitsemän on täydellisyyden luku.

ETIOPIAN KEISARILLINEN historia kuitenkin sammui 1970-luvulla, ja samalla hiipui ortodoksisen kirkon asema valtionkirkkona. Enää eivät maan hallitsijat ole ”Jumalan voideltuja”.

Ortodoksikirkon mahtia on edelleen murentanut Tigrain ortodoksien ero äitikirkosta. Jäljelle jäänyt ortodoksiyhteisö oli hiljattain sekin pirstoutua – ellei kirkkodraama ollut silkkaa teatteria.

– Kaikki tietävät, mitä siinä näytelmässä oli taustalla ja kuka sitä ohjasi, ortodoksiystäväni Henok Tsegai puuskahtaa.

Sukutaustaltaan hän on oromo, identiteetiltään pelkkä etiopialainen.

– Abiylla ei ole Addis Abebassa enää kannattajia, Henok vakuuttaa.

Niin sanottu näytelmä selittyy Etiopiaa hiertävällä kansallisuuskysymyksellä. Valtaisa, yli 50-miljoonainen oromokansa jakautuu kristittyihin ja muslimeihin, ja Oromian lonkeromainen osavaltio ympäröi Addis Abebaa.

Helmikuussa kolme oromopappia ilmoitti perustavansa oromokeskeisen synodin protestina ortodoksikirkon amharahegemonialle. Kymmeniä piispoja vihittiin ja lähetettiin pitkin Oromiaa.

Kärhämä kiihtyi, kun pääministeri Abiy tokaisi molempien osapuolten omaavan ”totuutta”. Abiy ei itse ole ortodoksi, eikä poliitikoilla pitäisi olla mitään roolia kirkollisissa asioissa.

Arkkipiispa Matheoksen johtama Pyhä Synodi ilmoitti, että uskollisten ortodoksien oli valmistauduttava ”kärsimyksiin ja marttyyriuteen”. Seuraavina päivinä kymmenet kuolivat yhteenotoissa, osa heistä Oromian kirkkomailla.

Hätätilan häämöttäessä sotkuun syntyi äkisti sovinto. Kunnian siitä omi itselleen pääministeri. Uusi synodi ajettiin alas ja Pyhä Synodi lupasi kohentaa oromokielen ja oromopappien asemaa kirkossa.

OLIKO MAAILMAN miltei vanhin, 300-luvulla syntynyt kirkko vaarassa hajota? Ohjailiko oromopääministeri skismaa alusta loppuun?

– Eihän sitä tiedä, Senai Gebremeskel aprikoi.

Gebremeskel siirtyi ortodoksikirkosta pentekirkkoon. Amharataustaisen miehen koko perheen hengellinen koti vaihtui samalla.

– Kaikenlaista puhutaan, mutta mitä Abiy olisi riitelystä hyötynyt, Gebremeskel sanoo

Ehkä sen, että oromojen valta ortodoksikirkossa kasvoi ja että jatkossa he voivat vaatia lisää myönnytyksiä. Näin ajattelevat ne, joille Abiy on ”etiopialaisuutta” ylistävistä puheistaan huolimatta oromonationalisti.

Amharojen parissa kirkkodraama romahdutti Abiyn suosion. Monet myös murehtivat hänen hiljaisuuttaan Oromian sissisodan suhteen. Oromojen vapautusarmeija sotii suuremman autonomian puolesta, ja taistelut ovat sen verran rajuja, että niin oromot kuin amharat katsovat olevansa kansanmurhan uhreja.

Toukokuinen neuvottelukosketus hallituksen ja oromoarmeijan välillä ei johtanut tuloksiin. Oromokapinaa pidetään varsin yleisesti yksinomaan muslimien hankkeena, mikä tuskin on totta, mutta juuri tuollaiset väitteet lietsovat kansanryhmien välisiä jännitteitä.

Etnisesti ja uskonnollisesti kirjavan maan – tosiasiallisen imperiumin – kriiseihin ei ole helppoja ratkaisuja.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!