Etelä-Suomen aluehallintovirasto (avi) on uhannut Helsingin tuomiokirkkoseurakuntaa 10 000 euron uhkasakolla, ellei hengellisen työn tekijöiden työaikaan saada tarvittavaa selvyyttä.

Helsingin tuomiokirkkoseurakunta ja Kirkon työmarkkinalaitos vievät asian hallinto-oikeuteen.

Tapahtumaketju sai alkunsa 2022, kun avi teki tuomiokirkkoseurakuntaan rutiinitarkastuksen. Huomio kiinnittyi työajattoman työn tekijöiden työaika-autonomiaan. Työaika-autonomia tarkoittaa, että työajattoman työn tekijä voi päättää työnsä aikatauluista.

Kirkossa työajatonta työtä tekevien kohdalla tilanne on kiistanalainen. Vaikka hengellinen työ on useimmiten työajatonta, monet ajankohdat ja työaikataulut ovat ”valmiiksi annettuja”. Tällaisia ovat esimerkiksi jumalanpalvelukset ja työyhteisön kokoukset.

Kirkossa työajatonta työtä tekee kaikkiaan noin 5 000 henkilöä. Heitä ovat muun muassa monet papit, kanttorit, diakoniatyöntekijät ja nuorisotyönohjaajat.

Kirkkohallituksen lakimiehen Timo von Boehmin mukaan työaika-autonomian periaate oli jo 1990-luvun työaikadirektiivissä. Työaikalain uudistus vuonna 2020 toi työaika-autonomian käsitteen lakiin.

– Avin mukaan työajattomien työntekijöiden työaikaa olisi pitänyt ruveta seuraamaan tuntikirjanpidolla.

Von Boehmin mukaan kirkon käsitys työaika-autonomiasta ei ole juuri muuttunut.

– Työaikalain perusteluissa työaika-autonomiaa on kuvattu aika ohuesti. Tämä on omiaan aiheuttamaan hämmennystä. Tuomiokirkkoseurakunnan tapaus on ilmentymä tulkintojen erilaisuudesta.

Von Boehm toppuuttelee spekulaatioita siitä, että edessä olisi kokonaiskirkollinen muutos työajattoman työn suhteen.

– Kenttä on rauhallinen siihen nähden, miten paljon tästä puhutaan.

AKI-liittojen toiminnanjohtaja Jussi Junni puolestaan uskoo, että työajallinen työ tulee olemaan tulevaisuuden suunta.

– Kyse on seurakuntien osalta vain ajasta. On mielenkiintoista seurata, kun seurakunnat käyvät viranomaisina oikeustaistelua aluehallintoviranomaisia vastaan. Tuomiokirkkoseurakunnan ratkaisu tulee vaikuttamaan siihen, mitä muualla tapahtuu.

Junni korostaa, että millä tahansa muulla sektorilla työajanseuranta toimii.

– Miksei hengellisessä työssä toimisi sama?

Junni tietää, että seurakuntatyössä on suhteellisen paljon työaika-autonomiaa. Sitä ei välttämättä kuitenkaan ole tarpeeksi.

– Moni elementti on aikasidonnainen. Ei pappi voi päättää, että osallistunko nyt jumalanpalvelukseen eikä nuorisotyönohjaaja voi poiketa päätetyistä rippikoulupäivistä.

Työaikajärjestelmä ja työajan seuranta tekevät Junnin mukaan työn määrän näkyväksi.

– Joku tekee 20, joku 60 tuntia viikossa. Parhaimmillaan tämä voi johtaa erojen tasoittumiseen.

Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra Marja Heltelä kertoo seurakunnan tehneen kaiken mitä avi edellytti.

– Kävimme henkilö henkilöltä kaiken lävitse. Monet työntekijät kokevat työajattoman työn luonteeltaan toimivammaksi.

Työaika-autonomia ei Heltelän mukaan tarkoita sitä, ettei minkäänlaista aikataulua saisi olla.

– Lainsäätäjä on jättänyt kohdan tulkinnanvaraiseksi, näin tähdensivät myös seurakuntaneuvostomme kolme lakimiestä.

Kirkkolaki määrittää, että pääjumalanpalvelus täytyy pitää. Koska seurakunta on auki seitsemän päivää viikossa, eivät kaikkien työpäivät aina osu yksiin. Siksi keskiviikko on yhteisesti sovittu kokouspäivä, jolloin kaikki ovat töissä. Heltelän mukaan mainitut sitovat ajankohdat eivät poista autonomiaa.

– Emme voi määritellä milloin ihminen syntyy tai kuolee. Siksi toimituksia tulee kalenteriin. Niitä ei silti määrätä kenenkään tehtäviksi. Toimitusten jakoprosessi sovitaan työntekijöiden kanssa.