Ilmassa leijuu kebabin tuoksu. Jotkut pelaavat pleikkaria, toiset shakkia, kolmannet biljardia. Ylöjärven seurakunnan nuorisotila Kellarille on jo saapunut parikymmentä nuorta. On perjantai-ilta ja talo täyttyy tavalliseen tapaan. Kellari-ryhmän aktiivi Helmi Kelloniemi kertoo, että syy tulla on yksinkertainen.

– Ilmaiset kaverit ja ilmainen ruoka!

Kaverit vierestä täydentävät, että yhteishenki on hyvä. Viihtymistä kuulemma parantaa kokemus siitä, että tila on toteutettu heidän ehdoillaan. Myös toimintaan voi vaikuttaa.

YLI KOLMEKYMMENTÄ vuotta alalla olleen nuorisotyönohjaajan Antti Honkkilan mukaan nuoriso ei ole muuttunut miksikään.

– Perustarve on sama. Jokainen haluaa tuntea olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi.

Honkkilan aloittaessa työuraansa alan retoriikka oli hyvin erilaista.

– Nuoret totesivat, että sieltä saapuu uusi sielujen voittaja! Kieli hämmensi, vaikka olin käynyt viidesläisen koulun. Tällaista oli ilmassa vielä kolmekymmentä vuotta sitten.

Honkkilan mukaan yksi painotus on muuttunut nuorisotyössä olennaisesti.

– 1990-luvulla oltiin raamattukeskeisempiä. Painopiste oli siinä, että Raamattua opetetaan ja tutkitaan. Nuorten aktiviteetit pyörivät pitkälti sen ympärillä.

Nykyään lähdetään liikkeelle siitä ”mitä sulle kuuluu”.

– Haluan nähdä ihmisen sellaisen kuin hän ovista sisään astuu. Meidän duunina on luoda sellainen tila, että jokaisen on täällä hyvä olla. Toki sisältö on edelleen tärkeä, mutta nykyään mennään ihminen edellä.

KELLARILLE SAAPUNUT nuorisotyönohjaaja Sanna Leijo istuu pöydän ääreen Honkkilan viereen. Hän korostaa turvallisen tilan merkitystä.

– Turvallinen tila syntyy, kun jokainen hyväksytään sellaisena kuin on. Meidän tehtävänämme on luoda sellainen ilmapiiri.

Leijo näkee nuorisotyöntekijöiden roolin aivan erityisenä.

– Parhaimmillaan onnistumme olemaan turvallisia aikuisia, jotka ovat kuitenkin ihan eri roolissa kuin vanhemmat, sukulaiset ja opettajat.

Honkkila muistuttaa, että olennaista on silti edelleen suurten kysymyksien pohtiminen ja kristillinen pohjavire. Leijo on samaa mieltä.

– Nuoret osallistuvat toimintaan vapaaehtoisesti. Sekin erottaa tämän koulumaailmasta. Täältä löytyy aikuisia, jotka tasavertaisuuteen pyrkien katsovat maailmaa ja pohtivat elämää.

NUORISOTYÖTÄ TEHDÄÄN eri puolilla Suomea hyvin erilaisin ehdoin. Toisaalta moni asia yhdistää alueesta riippumatta.

Torniossa, noin 600 kilometriä Ylöjärveltä pohjoiseen, eletään lähellä Ruotsin rajaa ja kaukana etelän kasvukeskuksista. Tornion johtavan nuorisotyöntekijän Katja Konttajärven mukaan nuorten elämässä ulkoiset paineet ja vaatimukset tehdä yhä aikaisemmin tulevaisuutta koskevia päätöksiä ovat lisääntyneet.

– Jo yläkoulussa pitäisi suunnitella vuosia eteenpäin. Nuoret kantavat yhä varhaisemin taakkaa tulevaisuudesta, Konttajärvi sanoo.

Nuorten ja nuorten aikuisten avuntarpeen voi hänen mukaansa huomata esimerkiksi siinä, että kun nuorilta kysyy mitä kivaa voisimme tehdä, niin suurin tarve monilla nuorilla on jutella kiireettömästi turvallisen aikuisen kanssa.

Sosiaalisella medialla ja virtuaalitodellisuudella on entistä suurempi rooli nuorten elämässä.

– Siinä on hyviä ja huonoja puolia. Hyvää on se, että sosiaalisen median kautta voi löytää uusia ystäviä ja yhteisöjä.

RIPPIKOULU ON kirkon nuorisotyön lippulaiva myös Torniossa.

– Ennen pandemiaa sen kävi lähes sata prosenttia ikäluokasta, Katja Konttajärvi kertoo.

Isoskoulutuksessa Torniossa on tänä vuonna ollut 119 nuorta. Kaikki koulutetut eivät mahdu leireille, mutta lukiota käyvät saavat isoskoulutuksesta pisteitä vapaavalintaisiin aineisin.

Yksi seurakunnan työmuoto on niin sanottu ”hyppykahvit”. Parina päivänä viikossa voi tulla hyppytunnilla kahville ja juttelemaan seurakunnan työntekijän kanssa tai varaamaan hänen kanssaan pidemmän keskusteluajan.

Konttajärvi on parhaillaan toisen työtoverinsa kanssa lyhytterapiakoulutuksessa, tarkoituksena on käynnistää myös Torniossa yksittäisinä tapaamisina toteutettavaa Walk in -terapiaa.

Nuorisotyön tiimiin kuuluu viisi henkeä. Katja Konttajärvi on iloinen työtovereistaan ja hyvästä yhteistyöstä eri toimijoiden kanssa.

– Koen siunauksena sen, että koko seurakunnassa on yhteinen työnäky.

RUOTSIN RAJAN läheisyyden merkitys tuli näkyväksi Torniolaisten nuorten elämässä muutama vuosi sitten.

– Valtakunnan rajan huomasi oikeastaan vasta silloin kun se meni pandemian takia kiinni. Nuorilla on perheenjäseniä ja ystäviä Haaparannan puolella, monilla on Haaparantaan yhteyksiä päivittäin.

Alkoholin ja tupakan käyttö on Konttajärven mukaan torniolaisilla nuorilla vähentynyt viime vuosina, mutta muiden päihteiden käyttö on ehkä lisääntynyt.

– Isolla osalla nuoria ei ole kuitenkaan ongelmia päihteiden kanssa.

– Täkäläinen erityispiirre joillakin nuorilla on nuuskan käyttö. Sitä saa suhteellisen helposti Haaparannan puolelta.

MYÖS LUONTO leimaa Tornion seurakunnan nuorisotyötä. Nuorten kanssa vietetään paljon aikaa tuntureilla ja joella. Isoskoulutukseen kuuluu myös eräkurssi.

– Nuoret toivoivat tunturivaellusta ensi kesäksi. Sitä suunnittelemme parhaillaan.

Osa luonnossa liikkumisesta, esimerkiksi kalastusretket Tornionjoella, tehdään yhteistyössä kaupungin kanssa.

Seurakunnan ja kaupungin yhteistyö onkin tiivistä. Yhdessä on laadittu muun muassa tehostetun nuorisotyön suunnitelma niitä tilanteita varten, joissa nuoret tarvitsevat erityistä huomiota esimerkiksi äkillisen kuoleman johdosta.

Kun seurakunta järjestää nuorille esimerkiksi mediakurssin, se tehdään yhteistyössä kaupungin kanssa.

– Olemme järjestäneet yhteistyössä myös nuorten festarit, joissa soitetaan niin sanottua maallista musiikkia ja gospelia. Olemme yhdistäneet kaupungin kanssa resursseja, sillä yhdessä olemme enemmän.

Myös oppilaitoksiin ovet ovat Torniossa seurakunnalle auki pitämään aamunavauksia sekä tukemaan uskonnonopetusta. Lisäksi oppilaille järjestään joulu- ja pääsiäiskirkko.

NUORISOBAROMETRIA TEKEMÄSSÄ ollut nuorisotutkija Tomi Kiilakoski kertoo, että suurimmat muutokset nuorisokulttuurissa liittyvät teknologian käyttöön. Sosiaalinen media ja digitalisaatio jäsentää arkea uusiksi.

– Toinen selkeä muutos on monikulttuurisuuteen liittyvien kysymysten ilmaantuminen sekä ympäristö- ja ilmastokeskustelu.

Kiilakoski kuitenkin muistuttaa, että paljon on myös sellaista mikä pysyy samana.

– Usein halutaan ajatella, että nuoriso on muuttunut ja tämä sukupolvi on jotenkin radikaalisti erilainen kuin aiempi. Se ei oikeastaan pidä paikkaansa.

Silti kahdenkymmenen vuoden aikana nuorten näkökulma on globalisoitunut. Myös kaupungistuminen ja yksilöistyminen ovat selvästi havaittavia kehityssuuntia.

– Kirkon näkökulmasta pidän olennaisimpana sitä, että nuoret ovat eettisesti todella tiedostavia. Eettiset kysymykset ovat heille erittäin tärkeitä, eikä kompromisseja suvaita. Siksi myös instituutioilta vaaditaan selkeitä vastauksia.

NUORTEN SUHDE instituutioihin vaihtelee. Vuonna 2018 tehdyn kyselyn mukaan nuorista peräti 70 prosenttia piti poliisia erittäin luotettavana. Myös hallitukseen ja oikeusjärjestelmään löytyy luottoa huomattavan paljon.

Luottamus kirkkoon on kuitenkin Tomi Kiilakoski mukaan heikentynyt.

– Jotain on tapahtunut. Kyselyn mukaan vain puolet nuorista pitää kirkkoa luotettavana. Toki sekin on paljon, mutta mikä synnyttää toisen puolen epäluottamuksen?

Kiilakoski uskoo, että syy on kirkon konservatiivisessa julkisuuskuvassa.

– Myöskään kirkon virallinen viestintä ei ole nuorisokeskeisintä.

Tilastojen valossa myös uskonnollisten nuorten määrä on vähentynyt.

– Vain vajaa neljännes kertoo olevansa uskonnollisia. Suurin osa nuorista kertoo olevansa ateisti–uskova -akselin välimaastossa. Kirkon näkökulmasta on tietysti mielenkiintoista, miten nuo ihmiset tulevat järjestäytymään.

VAIKKA RIPPIKOULU onkin säilyttänyt paikkansa siirtymäriittinä ja seurakunnan nuorisotyö tavoittaa huomattavan osan ikäluokasta, kotoa muuttamisen myötä seurakuntayhteys katkeaa. Kiilakosken mukaan noin aikaisin kotoa pois muuttaminen on eurooppalaisittain jopa epänormaalia.

– Tällainen käytäntö on vakiintunut. Korona-aika alleviivasi sitä, että itsenäistymisvaiheessa tärkein tuki saadaan oppilaitosympäristössä toisten nuorten seurassa. Tuona aikana muodostuu pohja tulevalle elämänmuodolle ystävineen, harrastuksineen ja arvoineen. Vaikka asiat eivät vielä ”kivety”, ne saavat huomattavaa pysyvyyttä. Jos kirkko ei ole silloin mukana elämässä, voi olla että yhteyttä siihen ei löydy myöhemminkään.

Kiilakoski painottaa, että tämä ei ole pelkästään kirkon ongelma.

– Yleisestikin voi pohtia, mitä nuorille aikuisille tarjotaan.

PUHEENSORINA VOIMISTUU, ilta tummuu Ylöjärvellä. Nuorisotyöntekijät Antti Honkkila ja Sanna Leijo näyttävät tuntevan jokaisen paikallaolijan. Oleminen on mutkatonta, kohtaaminen täyttä.

Honkkila sanoo haikeana, että yksi Ylöjärven seurakunnan varjopuoli on se, että suurin osa nuorista lähtee pois 18-vuotiaana.

– Porukka vaihtuu nopeasti ja koko ajan.

Pöydän ääreen istuu parikymppinen mies, joka tervehtii Honkkilaa tuttavallisesti. Mutta mikä hänet tuo nuorisotila Kellarille? Vastaus on selvä: täällä on muita.

Honkkila kertoo, että nuorten raamattupiiriin osallistuu viikoittain paljon kävijöitä.

– Pelkkään kuulumiskierrokseen menee helposti tunti. Se on kuitenkin niin tärkeä osa, että se saa viedä kaiken sen ajan minkä se vie. Jokaisen täytyy saada kertoa, mitä kuuluu ja miten menee.

Nuori mies kääntyy katsomaan Honkkilaa ja toteaa vakavasti:

– Se on itseasiassa mun suurin syy tulla se kuulumiskierros. Toiseksi suurin syy on kahvi.

Miehet nauravat ja Honkkila täydentää:

– Totta kai, koska silloin jutellaan lisää!

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Ilmoita asiavirheestä