Joukko kirkolliskokouksen jäseniä on laatinut mm. Kotimaassa julkaistun julkisin allekirjoituksin (28) varustetun pyynnön saada naispappeutta vastustaville lisää oikeuksia kirkossa.
Se on synnyttänyt paikoin tiukkaa keskustelua sosiaalisessa mediassa.
Rajuimmillaan on vaadittu puhdistuksia luottamuselimissä kirkolliskokousta myöten.
Se ei ole lain mukaan mahdollista – ja tuskin järkevääkään. Seurakuntavaalit on juuri pidetty, ja nyt noiden keskimäärin 14,4 (monin paikoin alle 10) prosentin äänestämät valitut käyttävät sitten valtaansa valitessaan seuraavan kirkolliskokouksen. Se on lain mukainen käytäntö.
Lakeja voi tietysti muuttaa.
Miltä tuntuisi, että kirkolliskokouksen valitsisi kansa (kirkkoon kuuluvat äänioikeutetut) eikä kyseessä olisi välillinen vaali, jonka seurakuntien luottamushenkilöt toimittavat?
Muuttuisiko kirkon lakiasäätävän elimen kokoonpano? Jos muuttuisi, mikä muu kirkossa muuttuisi?
Usein olen kuullut epäilyn, että konservatiivimaallikoilla olisi selvä yliedustus, joka murtuisi. Siksi he eivät halua muuttaa vaalitapaa.
Onko näin?
Kaksi seikkaa.
Kirkolliskokoukseen valitaan jäsenet vain niistä henkilöistä, jotka ovat asettuneet ehdolle. Jotta kirkolliskokouksen kokoonpano muuttuisi radikaalisti, pitäisi ehdokasasettelun muuttua ensin radikaalisti. Valitsipa sen sitten koko kirkon jäsenistö suoraan tai välillisesti, kuten nyt. En usko, että uusia halukkaita löytyisi ratkaisevan paljon.
Myös valtiollisissa vaaleissa vedotaan usein siihen joukkoon, joka ei ole äänestänyt tai jolla ei edes ole äänioikeutta. Annetaan sellainen kuva, että juuri meidän äänestäjämme jäivät kotiin. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kotiinjääneiden eli nukkuvien joukossa puolueiden voimasuhteet vastaavat vaalitulosta. Sellainen väite, että kirkon vaaleissa ne, joilla ei ole äänioikeutta, muuttaisivat voimasuhteita ratkaisevasti, on vähän samanlainen. Todennäköisempää on, että lopputulos olisi melko lailla nykyisenkaltainen.