Isänpäivänä

Isän käsi on kaikkein voimakkain.

Oma käsi katoaa siihen kokonaan.

Ei ole sellaista,

mihin isän käsi ei pystyisi,

mitä se ei jaksaisi,

mitä se ei osaisi.

 

Eräänä päivänä katson taas isän kättä.

Väsynyttä.

Elämän mittaisen työpäivän illassa levähtävää.

Haurasta kuin linnun siipi.

Melkein läpikuultavaa.

 

On ollut niin hyvä sen suojassa.

Ote on lämmin ja turvallinen.

Siipien suojassa.
*

 

Yöllä herää se, joka on aina tottunut heräämään varhain.

Sytyttää kynttilän.

Katse etsii katulamppujen valoa.

Askel, kaksi.

 

Hiljaiset, tuskan polttamat askeleet.

Eilistä vähän lyhyemmät.

Kipu alituisena kumppanina.

 

Tumma taivas sataa

verkkaista pakkaslunta.

Valkoista kuin hiukset.

 

*

 

Esineiden alakulo.

Hiipuminen, hiutuminen, loppuun väsyminen.

Katselen rakkaita tavaroita.

Harkiten hankittuja.

 

Yltäkylläisyyteen ei ollut varaa,

tuskin haluakaan.

Käsi muistaa ja katse,

miten ensi kosketus ulottui sieluun asti.

 

Kuluneet kanssasi.

Eläneet rinnallasi.

Varjelen kätesi jälkeä.

 

*

 

Elämän vuodenajat

sulkevat ovia.

Sydänäänet hiipuvat.

 

On opittava luopumaan.

Kohtaamaan kipu

nöyränä, rohkeana.

 

On opittava luottamaan.

Uuteen valoon,

arkaan kajastukseen.

 

On opittava kiittämään.

Elämän edessä.

Elämän koulussa.

 

Vuonna 2012 julkaistusta kokoelmasta Näkemiin

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
Laurila Liisa
Laurila Liisahttp://sanataito.blogspot.fi
Sanat ovat uusiutuva, arvokas luonnonvara. Sanat ovat ajatusten peruskallio. Vaalitaan sanojen taitoa, vastuullisesti. Lisää luettavaa http://sanataito.blogspot.fi