Kaksijakoinen Kreikka

Vierailin alkuviikosta Ateenassa. Matkaohjelmaan kuului enimmäkseen virallisia tapaamisia poliitikkojen ja virkamiesten kanssa, mutta pääsin keskustelemaan myös tavallisten ateenalaisten kanssa.

Ateena on parhaimmillaan elokuussa, joka on kreikkalaisten lomakuukausi. Silloin kaupungissa ei ole liikaa väkeä, vaikka kaikilla ei enää olekaan varaa lähteä kaupungista lomailemaan maaseudulle. Liikenne sujuu mutkattomasti. Rannoilta löytyy kuulemma vaivatta vapaita aurinkotuolejakin.

Pääsin keskustelemaan eri yhteyksissä kreikkalaisten pk-yrittäjien kanssa. Mielikuvani vahvistui vain entisestään. PK-yrittäjät ovat jo sisäistäneet EU:n normit ja säädökset ja heillä on selvästi valmiudet ja myös halu rakentaa yhteiskunta uudeksi terveen kilpailun säännöillä. Ongelmat löytyvät julkiselta puolelta. Hallinnon byrokratia ja julkiseen sektoriin syöpyneet vääristymät estävät terveen yrittämisen ja sen kasvun. Monopolien ja suuryritysten saamat edut vääristävät terveen kilpailun.

Eräs Suomessakin yritystoimintaa harjoittanut kreikkalainen ystäväni totesikin osuvasti, että kun korruptio on Suomessa enimmäkseen oligarkista, Kreikassa se on demokraattista. Korruptiosta ja veronkierrosta on tullut Kreikassa kansantapa.

Tunnelma Ateenassa oli kaikkinensa ristiriitainen. Hallituksen johtavat ja pätevimmät ministerit toistivat mantran tavoin, että Kreikka nousee lamasta ja näyttää vielä  kyntensä ja kykynsä muulle Euroopalle. Kieltämättä vertailutilastoja on saatu korjattua oikeaan suuntaan, mutta samaan aikaan myönnetään, että kolmas tukipaketti on välttämätön.

Kansan tunnot taas viestittävät pikemminkin poliittisesta apatiasta, joka  tuo mieleen unenkaltaisen tilan ja tunnelman. Kansan mielestä poliitikot vain jatkavat omaa peliään. Tosiasia on se, että kuilu rikkaiden ja tosiköyhien välillä vain  kasvaa kasvamistaan. Samaan aikaan mielipidetiedustelut kertovat Kultaisen Auringonnousun kannatusprosentin yhä nousevan. Sen kannattajiksi ovat ilmoittautuneet tähän mennessä poliisit ja armeijan palkolliset. Myös yli puolet papistostakin vannoo jo Auringonnousun nimeen, vaikka samalla he myöntävät liikkeen rasistiset piirteet. Enää ei häpeillä kertoa julkisesti, että mekin kuulumme heihin.

Eräs huomisen Kreikan pahimpia uhkakuvia olisikin se, että nationalistiset, avoimesti rasistiset ja kirkolliset piirit löytäisivät toisensa. Tämä on valitettavasti enemmänkin kuin mahdollista, kun ottaa huomioon kreikkalaisen luonteenlaadun ehdottomuuden. Kreikkalainen on perimmältään erittäin herkkä itsetunnostaan ja ylpeydestään.

Myös suhde yhteiskunnallisesti passiiviseen kirkkoon, joka on perinteisesti vain myötäillyt vallassa olevia, on ristiriitainen. Avoimesti ateistiseksi julistautunut Siriza-puolue lyö vahvaa kiilaa kirkon ja valtion väliin. Yhä useammat akateemisesti koulutetut ja muut intelligentit julistautuvat sirizalaisiksi ja kyseenalaistavat kirkon etuoikeudet. Kirkko on menettämässä etsikkoaikansa ja kosketuspintansa  kansaan, vaikka yrittääkin epätoivoisesti käynnistää sosiaalista avustustoimintaa eri muodoissa.

Silmiinpistävää oli se kuinka poliisivoimat oli massiivisesti mobilisoitu suojelemaan vallassa olevia poliitikkoja. Yksistään pääministerin yksityispalatsin ympärillä Kifisiassa näytti olevan varmaankin toistasataa poliisia passissa ympäri vuorokauden.

Rohkeimmat ateenalaiset veikkaavat jo syksyksi uusia parlamenttivaaleja. He ovat Kultaisen Auringonnousun kannattajia.  He kertovat avoimesti toiveenaan olevan, että vaalien voittajat pyytävät armeijaa palauttamaan järjestyksen maassa. Saman mielipiteen toistaa satunnainen vastaantuleva pappismies, joka on tuohtunut siitä, että poliisit kantavat huolta vain poliitikkojen turvallisuudesta. Tavallisten kansalaisten turvallisuus on jätetty Kultaisen Auringonnousun vapaaehtoisille turvapartioille. Kansa on jätetty tuuliajolle, hän kuittaa.

Ilmassa on siis kaikki ainekset vaikka mihinkä.

EU ja virallinen Kreikka ja sen hallitus ministereineen valmistautuu kuitenkin päättäväisesti vaikka silminnähden myös hermostuneesti ensikevään puheenjohtajakauteen, joka varmasti tulee sähköistämään ensi toukokuun EU-vaaleja.

Kreikka siis on yhä ja myös pysyy keskiössä, kun ensi keväänä äänestetään uusista Euroopan parlamentin jäsenistä. Oletko eurooppalainen, oletko filhelleeni vai et?

Ja Kreikka pitää myös puolensa mitä turisteihin tulee. Hotellista lähtiessä sain kuulla, että 1,5 desilitran vesipullon hinta on tänään 7,5 euroa!

Repo Mitro
Repo Mitrohttp://www.mitrorepo.eu
Olen ortodoksipappi ja toimin 2009-14 Euroopan parlamentin jäsenenä.