Sain kutsun Viisikielinen -laulukirjan toimituskunnan kokoukseen. Kysymyksessä on viidennen liikkeen järjestöjen uusi laulukirja, ensimmäinen laatuaan. En kuulu toimituskuntaan, mutta sanoittamiani lauluja on ehdolla kirjaan. Kirjan valmisteluissa ovat mukana Suomen Raamattuopiston säätiö, Suomen Ev.lut. Kansanlähetys, Kansan Raamattuseuran säätiö, Opiskelija- ja Koululaislähetys, Lähetysyhdistys Kylväjä ja Medialähetys Sanansaattajat.
Herätysliikkeet uudistavat lauluperinnettään
Vanhojen herätysliikkeidemme heränneiden, evankelisten ja vanhoillislestadiolaisten laulukirjoja yhdistää paitsi Siion-alkuinen nimi myös se, että niitä kaikkia on viime aikoina uudistettu merkittävällä tavalla.
Heränneen kansa laulukirjan Siionin virsien ensimmäinen laitos ilmestyi jo vuonna 1790. Kirja käsitti 223 virttä, jotka olivat Jalasjärven seurakunnan kappalaisen, (myöhemmin Taivassalon kirkkoherran tehtävää hoitaneen), Elias Laguksen suomennoksia Ruotsin herrnhutilaisten laulukirjasta Sions Sånger. Näitä lauluja on paitsi nykyisissä Siionin virsissä, myös Rukoilevaisen herätysliikkeen käytössä. Myös lestadiolaisessa herätysliikkeessä käytettiin alkuvaiheessa Siionin virsiä. Vuonna 1893 Wilhelmi Malmivaara toimitti Siionin virsien uudistetun laitoksen. Nykyinen Siionin virret -kokoelma on vuodelta 1972. Lisävihko julkaistiin vuonna 2005.
Evankelisen liikkeen laulukirja Siionin kannel ilmestyi ensimmäistä kertaa vuonna 1874. Koko laulukirja uudistettiin 1960-luvulla. Viimeksi se kävi läpi uudistuksen vuonna 1999.
Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen julkaisemaa kokoelmaa Siionin laulut on käytetty vuodesta 1916. Nykyinen kokoelma on vuodelta 1976. Muokattu versio otettiin käyttöön vuonna 1987. Myös Siionin lauluista ilmestyi vuonna 2006 lisävihko ja vuonna 2007 uusi kirja, johon lisävihko sisältyy.
Suomen rukoilevaisen kansan yhdistys julkaisi oman rukoilevaisvirsien kokoelman vuonna 2006. Kirja kantaa nimeä Armon lapset veisatkaa. Kokoelmaan on kerätty 120 rukoilevaisten seuroissa yleisimmin käyttämää virttä nykykielen mukaisessa asussa.
Viisikielisen toimitustyön taustalla onkin ollut vahva tietoisuus siitä, että vanhojen herätysliikkeittemme yhtenä tunnusomaisena piirteenä ja niitä sisäisesti yhdistävänä tekijänä ovat olleet omat laulukirjat. Viisikielisen toimituskunta on valmistellut uutta laulukirjaa huolella. Äänestyksen perusteella on valittu lauluja koekäyttöön. Kokeiluvihko on julkaistu ja siitä on kerätty palautetta.
Viisikielinen yhteyden rakentajana
Elän siinä uskossa ja toivossa, että laulut ja virret rakentavat siltoja eri perinteitä edustavien ihmisten välille. Yhdessä laulaminen ja veisaaminen on samalla yhdessä rukoilemista.
Millainen laulukirja Viisikielisestä on siis tulossa? Täytyy myöntää, että ennen kokousta mielessäni oli kysymyksiä ja vähän huoltakin. Ollaanko nyt kokoamassa kirjaa vain sisäpiirille? Onko kirja väline, jonka avulla ne herätysliikkeet ja järjestöt, jotka viime aikoina ovat joutuneet puolustelemaan olemassaoloaan ja selittelemään linjauksiaan, vetäytyvät syvemmälle omien joukkojensa piiriin, laulamaan vain omia laulujaan?
Huoleni osoittautui turhaksi. Viisikielisen sisällä puhaltavat raikkaat tuulet. Kirja ei sulkeudu sisäänpäin vaan rakentaa siltoja eri perinteisiin. Vaikka viidennen liikkeen piiriin luettavat järjestöt eivät edusta samoja näkemyksiä esimerkiksi virkakysymyksessä, niitä yhdistää missionaarisuus, halu viedä sanomaa ylösnousseesta Kristuksesta eteenpäin, niin kotimaassa kuin maan rajojen ulkopuolella.
Tämä piirre näkyy lauluvalinnoissa selvästi. Usko Jeesuksen sovitustyöhön ja evankeliumin uudistavaan voimaan on laulukirjan keskiössä. Ehdolla on lauluja muun muassa virsikirjasta, lähetysjärjestöjemme lauluperinteestä, Sinisestä laulukirjasta, Nuoren seurakunnan veisuista, Tuomaslauluista, Siionin kanteleesta ja Siionin virsistä. Sykähdyttävää oli nähdä listoilla väkevä Siionin virsi Soi virteni kiitosta Herran, jota on toivottu myös virsikirjan lisävihkoon. Joukossa on myös vapaiden suuntien laulukirjoista ja tuntemattomammista lähteistä peräisin olevia vanhoja, hienoja lauluja, jotka ovat vaarassa vaipua unohduksiin. Myös uudet, anglosaksisesta perinteestä nousevat ylistyslaulut ovat saaneet kannatusta, erityisesti nuoret ovat niitä ehdottaneet. Toivon, että kun nämä uudet laulut siirtyvät monisteista ja power pointeilta kirjoihin ja kansiin, niiden kieliasuun kiinnitetään erityistä huomiota.
Ylistyslauluista puheen ollen: olisi hyvä, jos niitä ei ymmärrettäisi liian kapeasti. Toivoisin, että uusien ylistyslaulujen ystävät löytäisivät myös ne rikkaat ylistys- ja kiitoslaulujen aarteistot, jotka sisältyvät omaan virsikirjaamme ja eri perinteitä edustaviin laulukirjoihin.
Soi, virteni, kiitosta Herran.
Hän aivan on ihmeellinen,
kun suurinta syntistä armahtaen
hän, laupias, lahjana kerran
suo rauhansa taivaallisen. (Siionin virsi 173, sanat Mikko Katila)
.
Kiitos laulukatsauksesta! Herätysliikkeiden lauluperinne on rikas. Laulut sisältävät paljon ”arjen teologiaa” ja niissä voi kuulla liikkeiden sydänäänet. Satojakin vuosia vanhat virret ja laulut puhuttelevat edelleen, niissä on jotain koettua ja koeteltua. Uudemmista lauluista emme vielä tiedä, mitkä niistä jäävät pysyvään käyttöön. Anna-Marin tavoin toivon, että uusien ylistyslaulujen kieleen kiinnitettäisiin enemmän huomiota. Monet laulut on käännetty englannista, ja usein aika onnettomasti. Sanojen pitäisi sopia laulun rytmiin ja kieli saisi mieluusti olla kunnollista suomea.
Nii’in ja Pirjo, mikä mielestäni ”huolestuttavinta”, että 1600-luvulta kantautuva virsirunoilijan huokaus ”Ah mit on tää elämä” sanoittaa yhä tätä meidänkin aikaa – niin kohti kuin vain voi!
Paavo, sehän virsissä juuri onkin niin tavattoman mielenkiintoista. Vuosisatoja sitten eläneiden ihmisten rukoukset ja huokaukset sanoittavat meidän kokemuksiamme ja sitä, mitä emme vielä ymmärrä edes sanoiksi pukea.
Minun sodassa haavoittunut isävainaani luki ahdistuksissaan virsikirjaa kun hänen mielestään se oli helpommin ymmärrettävää kuin Raamatun tekstit.
Virsien sanoma toi hänelle lohdutusta ja toivoa kovien fyysisten ja psyykkisten kipujen keskelle.
Siionin Kannel, Harpunsäveliä, Kultakannel – ja nyt Viisikielinen. Perinne jatkuu…
Asia vain yksikestaisuudessaan niin on, että etenkin hädän hetkellä ihminen laulaa virren. Kanttori-isäni kertoi aina tarinaa sukulaismiehestä sodassa. Hän oli Jumalan kieltäjä mutta hädän hetkellä lauloi aina ainoan osaamansa virren ”On riemu kun saan tulla…” – isäni tapasikin kysyä, että mitä arvelet oliko hänellä ihan oma Jumala – se Isän syli.
Asiat ovat yksinkertaisia ja herätysliikkeet arvostavat lauluperinnettä. Silti olen erinomaisen pettynyt näihin muokattuihin virsiin ja hengellisiin lauluihin. Vaikkapa Achreniuksen alkuperäiset kymmenien säkeistöjen saarnat ovat upeisiin niekuttaviin säveliin puettua taivaallista Sanaa alusta loppuun. Uudistuneissa sanoissa ja sävelissä ei samaa ole löydettävissä – tehkää siis uusia älkääkä parsiko.
Ei klassisen barokin mestareiden sävelessä ole korjaamista taikka haapavetisen metsurin tekemässä hengellisessä laulussa ”Armoon avaraan” – se on vastoin kaikkea musiikin teoriaa sävelletty ja soinnutettu alusta loppuun mutta nerokkudessan uskomaton rukous.