Luuleeko evl. kirkko olevansa mainosrahoitteinen tv-kanava, jolla on väärä katsojaprofiili?

Miten sujuu uskon sovittaminen nykymaailman laiskottelevaan suvaitsevaisuuteen, jossa rukoillaan somessa oman pyhyyden edessä? Näin kyselee kynäilijä Jyrki Lehtola Iltasanomien kolumnissaan 1.4.17. Ruttopuiston rovasti päätti kopata pallon.

RR: Huonost sopii, kiitti vaa. Ku mä aloin nää tuuunit kirkoss vuonna 8 ja 0, ni me veisattii, ett Tiel elon velttona olla ei saata, vaarat ne vaanivat vaeltajaa. Kunnian kruunua laiska ei voita, turhaan ei aikaansa tuhlata saa. Sen jälkee on kieltämäti ote vähä päässy kirkoss lipsuun. Jumalan kuvan kirkastamine ihmisess on vaihtunu selhvieihin. Peilii ei katota enää katumusmieless vaa tsekataa, onks tukka hyvi vai tarttisko jo hommata peruukki.

Kun kirkkoa katselee, tulee tunne, että nyt haluaa elämänkatsomustiedon opettaja olla liikaa kaveri oppilaille sen sijaan, että opettaisi niitä. Se on tehnyt jo pari reisille mennyttä nuorisotervehdystä, sanonut ”yo” ja pakottanut oppilaat kuuntelemaan Palefacea.

RR: Siis eihä kirkko mikää elämänkatsomustieto-ope oo vaa  meijän hommiin kuuluu Vapahtajast  kertomine, palvelu (tiakonia) ja yhteytee kutsumine. Siin sä tietty oot oikeess, ett ei opettajan pitäs liikaa kavereeraa oppilaittens kaa, mutku ristityt on Taivaan Isän lapsii, veljii ja sisarii keskenää. Ristillise uskon mukaa evankeljumii tarttee julistaa just sill kielell, ko kuulijat snaijaa, tikkaa tahi ponjaa. Eli jos sä, Lehtola, lässytät noita omaa vieraantuneisuuttas korostavii  juttujas, ni mä lässytän takasi. Ollaa sitt niinku samall tasoll, eiks jeh?

Vuosi sitten jääkiekon MM-kisojen aikaan kirkossa leikattiin Lutherin kuvasta kasvot pois, laitettiin niiden tilalle jääkiekkoilija Patrik Laineen kasvot aihetunnisteella ”Armo2017” ja julkaistiin koko nolous Twitterissä, koska Jeesus, MM, lätkä, usko, armo, torilla tavataan, kahden päivän känni, kaikki on yhtä ja samaa hyvää meininkiä.

 

RR: Eikä ne kännit mitää toho juttuu kuulunu, mutt toi mainitsemas Laine-meemi Luterilaine oli ainaski mun mielest ihan sikahyvä oivallus. Nuorison huomiost käyvää tätä nykyy tosi kovaa skapaa, mutt viel kovempaa niitte sieluist. Antasit ny kirkoll ees mahiksen, vaikk se sust kosiskelult vaikuttaiski. Tai makeilult.

Ne ovat kirkon piirissä keksineet myös twaarnat. Twaarna on ensin saarna, jota kuuntelevat väärät asiakkaat, ja sitten saarna supistetaan 140 merkin Twitter-lyhennelmäksi, twaarnaksi, jotta saataisiin huomiota ja hyväksyntää niiltä, jotka eivät kuuntele saarnoja, mutta joille twaarna on ideana tosi kiva juttu, kun se ei ole saarna, vaan se ääni, kun Maaret Kallio työntää suuhunsa pumpulia ja alkaa puhua.

RR: Mitäs toi Maaret Kallio nyt tähän kuuluu, mä en tajuu? Mä ehkä toistan itteeni, mutt ku mun mielest noi twaarnatki on iha makee veto. Ne vois olla tän ajan mietelauseit. Ei se ihan joka tyypilt ees onnaa, koklaa vaik iha ite, Lehtola, sä kun oot tommone  kirjailija ja käsikirjottaja.


Tampereen seurakunnilla on Blues Brothers-messu, koska Jeesus kuoli ristillä, jotta muut voisivat tappaa itsensä kokaiinin ja heroiinin sekoituksella. Blues-messussa esiintyy suomalainen Blues Brothers-yhtye ja messuun osallistujia rohkaistaan pukeutumaan Raamatusta tuttuun juhla-asuun; tummaan pukuun, hattuun ja aurinkolaseihin.

RR: No, täst mun täytyy sanoo, ett kyl tää näyttää olevan vähä huti, ku miehet heiluu kirkoss hattu pääss ja aurinkoklasit silmill. Tamperelaiset o tajunnu ton teema-asian vähä pielee: messuje teemat pitäis ottaa ristillisist  aiheist eikä niinkää esmes elokuvist. Juisee ja Piitleksiikii niill on ollu aiheena…

Mutt tosi tyhmii noi sun heittos kokaiinist ja heroiinist. Meill on, kuule, kirkoss iha erilaiset huumeet! Eksä muista, kuka piti ristillist uskoo kansan oopiumina?

Sun ja mun kantsis vissiinki pikku hiljaa alkaa myöntään, ett me ei ehkä enää erusteta tota kyseist koheryhmää?


5. huhtikuuta kirkko avaa ”DigiMarkuksen”. Se on vastaus meidän kaikkien sisällä kyteneeseen toiveeseen ”Voi hitsi, kun haluaisin lukea bussissa Markuksen evankeliumia, mut Raamattu on niin painava”. DigiMarkus on ”maailman ensimmäinen alkukielestä suoraan mobiiliympäristöön laadittu evankeliumikäännös”, jossa ”käyttäjälähtöinen kääntäminen on tuottanut raikasta ja ymmärrettävää suomea, jota on helppo lukea tai kuunnella mobiililaitteella”.

RR: Lehtola, tää on sultaki jo aikamoine rimanalitus: Sähä teilaat iha niinku lonkalt etukätee hankkeen, jota ei oo viel ees julkastu. Ei tää oo ees mikää vasemman hanskan huitasu vaan täs käännösjutuss o mukana alan ammattilaisii. Teksti käännetää alkukielest ja vaa tikikielell, ei papruversioks ollenkaa. Ootsä, Lehtola, huomannu, mite paljo ihmiset Suomess jatkuvall syötöll skulaa kännyköillää? Pitäskö niitte muka lukee aina vaa jotai hikist Iltist sivistääksee itteesä? Eiks ratikaskii vois iha kaikess rauhass syventyy stuteeraan Jumalan Sanaa?

Lue tost, ni tiiät vähä enempi ja luulet vähempi: http://www.piplia.fi/uusi-evankeliumikaannos-huhtikuussa/

Evankelis-luterilainen kirkko tekee paljon hyvää, mutta samalla se luulee olevansa mainosrahoitteinen tv-kanava, jolla on väärä katsojaprofiili.

RR: Hmmm, kirkkoko mainosrahoitteine TV-kanava? Siis sellane kun tarjoo ihmisill vaa erilaist hömppäviihrettä ajantappomeininkillä, vai? Jos sull o tollane kuva näist touhuist, ni eihä kirko ihmisille jää muut vaihtoehtoo ku mennä peilin etee ja ottaa itestää se kuulusa selhvie.

Mitäs se väärä kattojarohviili sitte muka tarkottaa? Pitääks siis yleisöö vaihtaa vai mitä meinaat? Mutku ei kirkoll oikeesti oo yleisöö, vaa kaikkii jäsenii tarvitaa mukaa yhteyven syntymisee ja ylläpitämisee.

Siksi se haluaa olla rento, digi, puhua niitä näitä just sun kielellä just sua kiinnostavista asioista.

RR: Lehtola, hei, miks tää just nyt niin hirmusesti kaivaa just sun napaa? Eksä oo löytäny viel omaa paikkaas kirkon penkiss? Vaivaaks asia sua yhtää? Vai eksä keksiny aprillipäiväks mitää tärkeempää kirjotusaihetta, häh?

Sitä haluavat kaikki muutkin, ja siksi me puhumme täällä kaikki yhtä velttoina armosta, kauneudesta, hyvyydestä, eikä kukaan halua muistaa syntiä, rangaistusta tai arvokkuutta, ja nyt Maria Veitola on Jeesuksella yökylässä ja kysyy siltä, vaivaaks Jeesus julkisuus sua.

RR: Lehtola, kyll mä luulen, ett turha julkisuus vaivaa Jeesustakii, joka käski seuraajiaa menee ruokakomeroo rukoilee salaa. Ei hän tykänny siitäkää, ett häne omans löis rumpuu eellään, ett kattokaa kaikki, täält tuun mä! Hyväntekemisenki pitäis tapahtuu hiljasuuvess ja sillee, ett toine käsi ei tiiä, mitä toine tekee. Jeesukse omien ei oo tarkotus ruskettuu julkisuuven valokeilass vaa armo aurinkos.

Mä en oo mikää suvakkipelle, mull Raamattu merkkaa tosi paljo, ristillinen oppi myös, kirkon perinne, Luther, antamani pappisvala. Perkele on vielkii olemass. Ja synti. Ja helvettikää oo minnekää kadonnu. Mutt onneks on taivaski  ja iankaikkine elämä. Tulkoo uus uskonpuhistus, joka muistuttais meit siit, ett me ollaa vaa palvelijoit, jotka tekee niinku Mestari sanoo eikä niinku meist itestämme mukavimmalt tuntuu. Aamen.

 

Tässä Jyrki Lehtolan kolumni kokonaisuudessaan:

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005148720.html

 

  1. Hauska kirjoitus taas Ruttopuiston rovastilta. Luin tuon Jyrki Lehtolan jutun.

    Hän käsittelee mielestäni varsin vakavaa asiaa. Itse olen pohdiskellut ev.lut. kirkkomme tehtävää, joka tuntuu olevan jotenkin hukassa. Kovasti yritetään suorastaan kosiskella kansalaisia vaikka millä tämän ajan meiningiillä, joka joskus tuntuu suorastaan naivilta ellei kiusalliselta, vaan ei herätellä, mikä sen tehtävän vain ja ainoastaan tulisi olla. Ja julistaa armoa. Nyt kun tällä sivustolla on ollut aiheena synti ja helvetti, on mielenkiintoa keskusteluun löytynyt.

    Eikös se ole kirkon perustehtävä? Yksinkertaisesti julistaa kansalle, miksi Jeesus tuli maailmaan ja miksi meillä kirkko on. Hän tuli maailmaan meidän syntien tähden ja pelastaakseen meidät. Siitähän ei todellakaan kirkko paljoa pukahda kun aamu- ja iltahartauksia tai jumalanpalveluksia kuuntelee.

    Lähinnä puhutaan kuin lapsille, että olkaa nyt kilttejä toisillenne ja auttakaa. Se tietysti kuuluu asiaan ehdottomasti myös itse kunkin kohdalla. Kirkon diakoniatyö on äärettömän tärkeätä. Se on ns sivutuotteena mielestäni itsestäänselvyys. Jeesuksen ristinkuolema meidän syntiemme tähden on kuitenkin kaiken ehdoton perusta ja sitä ei kirkko viimeaikoina ole pahemmin julistanut.

    Ei ihme, että meikäläisen järkytykseksi ystävistäni toinen kirkosta eronnut sanoi, että kyllä hän Jumalaan uskoo, mutta mihin sitä Jeesusta tarvitaan. Ja toinen sittemmin kirkosta eronnut sanoi vain, että kuka nyt tahtoo ikuisesti elää.

    Eikös siinä ole pari esimerkkiä kirkkomme työn epäonnistumisesta ja se on mielestäni todella erittäin vakava asia, jos sen tehtävää ajattelee. Kirkkoon kuulutaan vain, kun ne mutsit ja faijatkin kuuluivat ja onhan siellä se kaste, tosin sekään ei tunnu nykyisin kiinnostavan ja sitten nätit kirkkohäät ja hoituu hautajaiset, kiva tunnelmoida joululauluja jne.

    Johtaako jäljet sylttytehtaalle eli pappienkasvatuslaitokseen yliopistoissa, jotka tuntuvat lähinnä paneutuvan teologiseen kasvatukseen ja vaikka minkä pähkäilyyn. Sen tutkimisen voisi hoidella muutkin tiedekunnat, jos tuloksena on pappeja, jotka eivät edes itse usko uskontunnustukseemme eli neitseestäsyntymiseen, ylösnousemukseen jne. Eikös silloin olisi parempi hakeutua muihin hommiin?

    Tässä vain muutamia blogin herättämiä aatoksia.

    • Tarja: Jään muutaman kuukauden kuluttua eläkkeelle enkä voi kehua sillä, että jäipä kirkko nyt hyvälle mallille. Pientä pettymystä koen, jopa jonkinlaista vieraantumista tunnen. Mutta onneksi tämä ei ole koko totuus. Kannattaa muistaa kaksi asiaa, toinen suuri ja toinen pieni: Kuulumme maailmanlaajuiseen kristikuntaan ja täällä Suomessa kirkollinen varhaiskasvatus jatkuu vailla suurta julkisuutta, työrauhan merkeissä. Sitä työtä tehdään Jumalalle kunniaksi ja lähimmäisten parhaaksi. Löytyy yhä uskollisia työntekijöitä, jotka tahtovat toimia kirkon erinomaiseksi hyödyksi.

  2. RR :”Mutt tosi tyhmii noi sun heittos kokaiinist ja heroiinist. Meill on, kuule, kirkoss iha erilaiset huumeet! Eksä muista, kuka piti ristillist uskoo kansan oopiumina?”

    No mutta RR. Älä moiti addiktoituneita. Tässä yhteiskunnassahan on miljoona, miljoona, miljoona pönttöä, joiden Arkadianmäellä olevassa juttutuvassa pönttöjen valitsemat pöntöt kiistelevät esimerkiksi siitä, voiko olla olemassa isiä ja äitejä ja kuka niiden lapset hoitaisi tai siitä sallitaanko eutanasia.

    Spagettimonstereihin tai muihin vastaaviin uskovien pönttöjen elämän telos, päämäärä, näyttäisi olevan ”hietsun” tms.”grilli”, joten uskonnon- ja sananvapauden nimissä antakaamme heidän palvoa sitä mitä he fyysisten viettiensä ja himojensa ohjaamina niin kovasti haluavat. Nyt he näyttävät haluavan romuttaa kirkon lakisääteisen autonomiankin, ja ainakin me olemme iloisia siitä, että meillä on mahdollisuus erota kirkosta ja jatkaa elämää, jossa ”kerettiläisinä” olemme tottuneet kunnioittamaan näkymättömässä todellisuudessa olevaa maailmankaikkeuden Luojaa.

    • Hölttä: ”uskonnon- ja sananvapauden nimissä antakaamme heidän palvoa sitä mitä he fyysisten viettiensä ja himojensa ohjaamina niin kovasti haluavat. ”

      Juu, niin tehdään parhaamme mukaan, eikä siihen ”teidän” lupaanne tarvita, vaikka eipä noita viettejä ja himoja juurikaan enää tässä iässä liiemmälti ole.

  3. Jos haluaa värittää ilmaisuaan nuorison puhetavan, jonkin murteen tai slangin sävyillä, olisi perin oivallista, että ensin tutustuttaisiin ko. puhetavan, murteen tai slangin aidon sorttiseen ilmaisuun. Muussa tapauksessa voi käydä niin, että epäaidon makuinen, muka humoristinen teksit saa aikaan sen, että ainoastaan kirjoittaja tekee itsensä naurunalaiseksi ja lukijat joutuvat kokemaan piinallista myötähäpeää. 60+ hemmot ei daijjaa et stadi-bamis ei oo iha iisii.

    nimim. Nakuklabbi (landestadissa födannu) 70+ sadin starbu.

    • Wallentin: Jus tohonha mä pyrinki, mahollisimman epäaitoon kökkökirjotuksee. Vastasin kökköön viel kökömmäll. Emmä mitää Hesan murretta yritä apinoija, en mä sitä koskaa oo opetellukkaa, se on joteski nii säälittävää ja ruman kuulosta. Mieluummi mä keksin ihka oman kielen…

      Must o tosi nastaa aatella, ett sä oot iha kiemurrellu häppeest, ku sä tän kuiteski lukee tahoit. Kjehkjeh!

  4. Lehtola lataa koko lastin kirkon niskaan, vaikka Nuori17 olivat valtakunnalliset nuorisotyöntekijäin kokoontumisajot. Miltei 3000 nuorisotyöntekijästä ehkä n. kolmasosa oli kirkon töissä. Muut duunissa kaupungilla, kunnissa tai järjestöissä. Näissä digihommissa siis kirkko oli ihan linjassa muitten järjestäjien kanssa. Miksi se muu nuorisotyö ei kolumnistia kiinnostanut? Eikö siitä olisi saanut kunnollista provoa aikaan?

  5. Eräs Tampereen tapahtumaan osallistunut, kertoi kokemuksestaan jotenkin näin : ” Osallistuin sukupuolisen tasa-arvon kanavaan, tai johonkin sen tapaiseen. Siellä oli jotain tosi viksun oloisia luennoitsijoita, mut en mä niitä yhtään kuunnellu. Mielenkiintoni kohdistui seinäkirjoitteluun johon osallistujat anonyymisti osallistu. Kukin oman älypuhelimiensa välityksellä. Keskustelua käytiin siinä kriinillä koko ajan. Siinä oli kovaa ja tiukkaa keskustelua, puolin ja toisin. Suurena kysymyksenä ja tärkeimmäksi kysymykseksi nousi : mikä on kirkon kanta kyseiseen asiaan. Hämmästystä siinä herätti se, että keskustelijat eivät todennäköisesti edustaneet kirkon nuorisotyötä, vaan ihan muita järjestöjä.”

    • Pekka, osaisikohan tuo siteeraamasi henkilö selittää, mihin liittyy Lehtolan jutun kohta, jonka jätin tarkoituksellisesti pois omasta tekstistäni:

      Lehtola: ”Tai jos käyttäisi teidän omaa nykykieltänne: Suomen evankelis-luterilainen kirkko, what the fucking fuck?”

      Eli käytettiinkö Nuori17:ssä tällaista kieltä vai mistä tämä on peräisin?

  6. No ainakin luentojen aikana oli siis se seinä, jolla käytiin tiukkaa keskustelua sukupuolten tasa-arvosta.
    Puolesta ja vastaan. Tuon satuin kuulemaan. Ehkäpä siinä on sitten heitetty tiukkoja kommentteja.
    Siinä väittelyssä ei kukaan ole voinut tietää kenen kanssa keskustelua on käyty ja kuka on tekstannut seinälle mitäkin.

    Ainakaan kirkkoa ei voi syyttää yhteisöllisyyden puutteesta. Jos joku kirkon jäsen on tuollaista tekstannut, ni siitä saa syyn koko kirkko. Eikö se ole todistus mitä suuremmasta yhteisöllisyydestä?

Hannu Kiuru
Hannu Kiuruhttp://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (67 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121