Pyhä ateria

Kuvassa  Herran pyhän ehtoollisen vietto alkaa Edean kirkossa 16.4.2006

 

Pääsiäisen pyhien viettoon kuuluu kolme merkittävää juhlapäivää: Kiirastorstai, pitkäperjantai ja pääsiäispäivä.  Pääsiäispäivää vietetään Jeesuksen ylösnousemuksen ylistämiseksi.  Pitkänä perjantaina tuomme nöyrän kiitoksemme Vapahtajamme sovitustyölle ristin kuolemalla Golgatan kummulla.  Kiirastorstaita vietämme Herran pyhän ehtoollisen asettamisen päivänä. Vapahtajamme asetti pyhän aterian uuden liiton merkiksi meidän uskomme ja toivomme hoitamiseksi ja ikuisen elämän osallisuuteen päästäksemme.

 

TORSTAI 1.4.2021

Kiirastorstai

Pyhä ehtoollinen

Ensimmäinen lukukappale: 2. Moos. 12:1–8, 11–14

Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni Somerolla.  Pääsiäisen pyhän vietossa oli kolme erityistä päivää, jotka ovat jääneet mieleeni, yllä kerrotut kiirastorstai, pitkäperjantai ja pääsiäispäivä.   Eniten väkeä oli liikkeellä kiirastorstaina. Moni sellainenkin, jotka muutoin saattoivat käydä harvemmin Herran pyhällä ehtoollisella yrittivät ainakin tuolloin nauttia alttarin sakramenttia.

Kamerunista kotimaahan palattuani palvelin vielä muutaman vuoden rakkaassa kotoseurakunnassani.  Vielä tuolloinkin panin merkille, että kiirastorstaina väkeä oli liikkeellä enemmän kuin pitkänäperjaintaina tai pääsiäispäivänä.

Pyhässä ateriassa Herra itse on läsnä

Herran pyhä ehtoollinen on todellinen Jeesuksen kohtaaminen. Hän on  läsnä alttarin sakramentissa. Hän antaa ruumiinsa ja verensä meidän syötäväksemme ja juotavaksemme.  Kohtaamme hänet reaalisesti, koska ylösnoussut Vapahtajamme on jokaisen ehtoollisvieton todellinen Isäntä. Ehtoollisen leipä ei ainoastaan muistuta kerran annetusta Jumalan Pojan ruumista, vaan todellakin on hänen ruumiinsa.

Samaten ehtoollisen viini ei ainoastaan kuvaa hänen vertansa, vaan ihan oikeasti on hänen verensä.

Augsburgin tunnustus 25.6.1530 sanoo:

X Herran ehtoollinen

Herran ehtoollisesta seurakuntamme opettavat, että Kristuksen ruumis ja veri ovat ehtoollisessa todella läsnä ja jaetaan niille, jotka sen nauttivat. Toisin opettavat ne hylkäävät.

Jumala on alati toimellinen. Missä hän on paikalla, siellä hän myös vaikuttaa. Niinpä myös alttarin sakramentissa eli eukaristiassakin Jumala tekee suuria tekoja. Hänen pelastustyönsä ojennetaan pyhän liturgian aikana.  Näin jokainen messu on Jumalamme todellinen kohtaaminen ja siksi myös iankaikkisen Jumalan omina pääsemme iankaikkisen elämän osallisuuteen.  Saamme panna täyden luottamuksen meidän Herraamme, joka pyhän aterian välityksellä ojentaa meille kuolemattomuuden lääkkeen nautittavaksemme.

XIII Sakramenttien käyttö

Sakramenttien käyttämisestä seurakuntamme opettavat, etteivät sakramentit ole asetetut ainoastaan julkisen tunnustautumisen merkeiksi ihmisten kesken. Pikemminkin ne ovat merkkejä ja todistuksia meihin kohdistuvasta Jumalan tahdosta, jotta usko heräisi ja vahvistuisi niissä, jotka niitä käyttävät. Sen tähden sakramentteja tulee käyttää niin, että uskoen luotetaan niihin lupauksiin, jotka sakramenttien välityksellä tarjotaan ja osoitetaan meille.

Vanhan testamentin esikuva uuden liiton aterian sanomassa

Vapahtajamme asetti Herran pyhän ehtoollisen juutalaista pääsiäisateriaa viettäessään opetuslastensa kanssa.  Käytössään heillä oli ikivanha juutalainen pääsiäisaterian liturgia.  Samalla tavoin juhlaa oli vietetty sukupolvesta toiseen.  Ikivanhat arkeologiset kaivaukset ovat paljastaneet sellaisia löytöjä, jotka kertovat ikivanhoista pääsiäisen vieton jäljistä muinaisia asuinsijoja esiin kaivettaessa.  Välillä kuningasaikana sitä ei vietetty yhtä lailla julkisesti kuin aikaisemmin tai uudelleen myöhemmin lähempänä Jeesuksen aikaa.

Pääsiäisjuhlille tultiin lähes kaikkialta, missä juutalaisia asui.  Juhlan aikana Jerusalemin väkiluku moninkertaistui.  Muutaman päivän ajan se oli todellinen miljoonakaupunki. Silloin kauppa kävi ja kuulumisia saatiin eri puolilta Rooman valtakuntaa ja vieläpä naapurivaltioiden alueilta.

Juutalaiset viettivät ja yhä edelleen viettävät pääsiäistä Egyptistä pääsemisen muistoksi.  Juhlan aikana lapsille kerrotaan vapautumisen yksityiskohtia ja selostetaan, millaista elämä oli orjuuden aikana ja mistä päästiin vapaaksi. Juutalaisessa pääsiäishaggadassa sanotaan esimerkiksi leivästä: ”Tämä on kurjuuden leipää, jota isämme söivät Egyptin maassa”. Katkerista yrteistä puolestaan sanotaan: ”Egyptiläiset katkeroittivat isiemme elämän Egyptissä”.

Muuan pieni yksityiskohta kertoo Egyptistä lähdön nopeutta ja lähtöhetken yllättävää lähestymistä. Juhlan aikana pitää olla lamput palamassa ja puku lähtövalmiiksi  vyötettynä.  Jeesuksen kehotus, että meidän pitää olla valmiita Jumalan valtakunnan esille tuloon, viittaa juuri tähän pääsiäisliturgian pukeutumisen yksityiskohtaan: Palvelijan pitää olla ”vaatteet vyötettyinä ja lamput palamassa” (Luuk. 12:35).

Näin juutalaisesta pääsiäisliturgiasta nousee myös Jeesuksen takaisin tulon näköalat. Jeesuskin sanoo, että seuraavan kerran hän viettää tätä ateriaa uutena Jumalan kirkkaudesta käsin.  Pyhän kansan lähtö luvattua maata kohti avaa silmiemme eteen Vapahtajamme avaaman tulevaisuuden. Hän on meidän pelastajamme. Jumalan tulevaisuudesta käsin hän osallistuu jokaiseen ehtoollisen viettoomme. Hän tulee luoksemme ja ojentaa meille pääsyn eteenpäin, vapautukseen, täyttymykseen, taivaan kirkkautta kohti. Hän vie meidät perille ikuiseen elämään.

Uuden liiton ateria

Juutalaisessa pääsiäisateriassa nautitaan vuoden vanha lammas tai vuohi. Tämä karitsa teurastetaan ja valmistetaan. Paistaminen tapahtuu tulella. Keittämistä ei  sallita. Kaikki on syötävä loppuun. Se mikä jää tähteeksi, poltetaan tulessa.

Jeesuksen asettama Herran pyhä ehtoollinen tuo uuden sisällön juhlan viettoon.  Jeesus oli menossa kuolemaansa kohti. Hänet uhrattiin Golgatan ristillä meidän edestämme. Hän asettui kertakaikkiseksi uhriksi koko ihmiskunnan hyväksi.

Tämän kertakaikkisen ja täydellisen uhrin  meidän Herramme toimitti  Jumalana ja ihmisenä yhdessä persoonassa. Siksi se  riittää kaikkien aikausien ihmisille kaikista kansoista. Anteeksianto on täydellinen, Jumalana täydellinen ja kokonaan riittävä  ja ihmisenä koko ihmisen edestä, meidän edestämme.  Näin koko ihmiskunta on otettu Jumalan vanhurskauden osallisuuteen.

Tämän uuden liiton osallisuuteen meidät yhdistää Herran pyhä ehtoollinen, uuden liiton ateria.

 

Tässä ensimmäinen lukukappale kokonaisuudessaan

 

2. Moos. 12:1–8, 11–14

Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille Egyptissä:
    ”Tämä kuukausi olkoon teille kuukausista ensimmäinen, aloittakaa siitä vuoden kuukaudet. Sanokaa Israelille: Tämän kuun kymmenentenä päivänä ottakoon kukin perheenpää karitsan, yhden karitsan perhekuntaa ja taloa kohti. Jos jonkun perhe on liian pieni syömään karitsaa kokonaan, hän ottakoon lähimmän naapurinsa kanssa yhteisen karitsan sen mukaan, montako tarvitaan karitsan syömiseen ja paljonko he jaksavat syödä. Eläimen tulee olla virheetön, vuoden vanha uros, ja se voi olla lammas tai vuohi. Kukin pitäköön sitä kuukauden neljänteentoista päivään saakka, ja jokainen Israelin yhteisöön kuuluva teurastakoon karitsansa iltahämärissä. Ottakaa sen verta ja sivelkää sitä ovenpieliin ja ovenkamanaan niissä taloissa, joissa karitsaa syödään. Syökää liha sinä yönä, syökää se avotulella paahdettuna, happamattoman leivän ja karvaiden yrttien kanssa.
    Syödessänne teillä tulee olla viitta vyötettynä, kengät jalassa ja sauva kädessä, ja teidän on syötävä nopeasti. Näin vietetään pääsiäistä Herran kunniaksi. Sinä yönä minä kuljen läpi Egyptin ja surmaan Egyptin jokaisen esikoisen, niin ihmisten kuin eläintenkin. Minä, Herra, annan tuomioni kohdata kaikkia Egyptin jumalia. Ja veri olkoon niiden talojen merkkinä, joissa te olette, sillä kun minä näen veren, menen ohitsenne. Minä kuritan vain egyptiläisiä, eikä tämä vitsaus satu teihin. Tästä päivästä tulkoon teille muistopäivä. Viettäkää sitä Herran juhlana. Pitäkää tämä ikuisena säädöksenä sukupolvesta toiseen.”

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
    • ”Sinä yönä minä kuljen läpi Egyptin ja surmaan Egyptin jokaisen esikoisen, niin ihmisten kuin eläintenkin.”

      Siis Jumala tappoi joukoittain vastasyntyneitä pikkuvauvojakin, jos sattuivat oleman esikoisia. Omituista vanhurskautta, ei kait nämä vauvat Faaraon tai Egyptin jumalien synteihin syyllisiä olleet?

    • Seppo

      Jumalan rakkaus ei ole irrallaan Jumalan pyhyydestä.

      Syntinen ihminen ei voi kestää Jumalan edessä ilman syntien sovitusta.

      Viittauksena tähän Jumalan kanssa tapahtuneeseen sovintoon Egyptissä vietetyssä pääsiäisjuhlassa oli karitsan sovintoveri Jumalan kansan asuntojen ovien pihtipieliin pantu veren merkki. Näin tuhoojaenkeli meni näiden talojen ohi. Tämä merkki oli merkki siitä, että perhe kunnioittaa Jumalaa.

      Näin tämä veren merkki ennakoi Uuden testamentin kuvausta Jeesuksen sovintotyöstä Golgatan ristillä. Se joka panee turvansa tähän Jumalan Pojan kalliiseen sovintovereen on turvassa.

      Mutta ne jotka epäjumalien palvonnassa ja niihin turvansa pannen hylkäävät Jumalan ja jättäytyvät Jumalan tekemän sovintotyön ulkopuolelle, joutuvat kokemaan että heidän epäjumaliensa vallan tuhoutuessa hekin joutuvat turmion alaisuuteen. Kaikissa hyvin järjestäytyneissä yhteiskunnissa vanhemmat ovat etusijalla vastuussa lapsistaan. Tämän mukaisesti ei tapauksessa kerrottu tapaus liittynyt mitenkään esikoisen ikään, olipa tämä sitten vauva tai vaari tai mitä sattui.

      Mutta kun nähdään sitten tämä oven pihtipieliin sivelyn myöhempi käyttö pyhän kansan keskuudessa, niin tästä aukeavat aatevirtaukset mitä erilaisimmin tarkastelutavoin koko maailman sovintotyöhön suuntautuvia ajatusratoja, joiden säikeet Uuden testamentin aikana kytkeytyvät Jeesuksen sovintotyön erilaisten ulottuvuuksien tarkasteluun.

      Pidin aikoinaan Sipoon ruotsalaisessa seurakunnassa erään pitkänperjantain saarnan jossa nostin esille useamman keskiaikaisen merkittävän juutalaisen ajattelijan ajatuskuvioita Iisakin uhrin tutkstelun yhteydessä. Näiden todella viisaiden juutalaisten oppineiden herättämin kysymyksenasetteluin lähestyin Golgatan ristin sanomaa ja vastasin näihin kysymyksiin Uuden testamentin ja kristillisen teologian pohdiskelujen tuoman vastauksen. Saarnan jälkeen eräs paikalla ollut teologian tohtori jäi keskustelemaan kanssani ja kävimme syvällisiä keskusteluja kärsimyksen ongelmasta ja sovitustyön erilaisista ulottuvuuksista esittämieni juutalaisten oppineitten herättämien kysymyksenasettelun pohjalta. ’

    • ”Tämän mukaisesti ei tapauksessa kerrottu tapaus (Seppo; siis lastenmurhaminen) liittynyt mitenkään esikoisen ikään, olipa tämä sitten vauva tai vaari.

      No sitähän minä ihmetelin että vastasyntyneet vauvatkin Jumalan piti tappaa, eihän niille viattomille vauvoille annettu mitään mahdollisuutta vaikkapa nousta syntisiä vanhempiaan vastaan tai kääntyä mahdollisesti Jahven kannattajiksi… Täysin epäoikeudenmukaista vauvamurhaamista, ei siitä mihinkään pääse.

    • Seppo

      Maailmassa kuitenkin sama järjestys vallitsee kaikkien nisäkkäitten keskuudessa. Vanhemmat huolehtivat jälkeläisistään. Toisilla lajeilla pidempään, toisilla lyhyempään. Tässä ei ihminen ole poikkeus. Niinpä vanhempien tai toisissa tapauksissa yhteisön johdon ratkaisu on hyvin merkittävä.

      Kuinka moni esimerkiksi noista Lähi-Idän pommituksia saaneista asutuskeskuksista olevista lapsista on itse valinnut kurjuutensa. Useimmissa tapauksissa eivät edes heidän vanhempansa, vaan ongelmien vastuullisia on haettava kansan johdossa olleita ihmisiä, että ovat päästäneet tilanteen kehittymään niin tuhoisiin olosuhteisiin. Tai kuten meidän armaan sotomaamme tilanne viime sotien aikana, ongelmien taustalla oli kahden suurvallan Saksan ja Neuvostoliiton johtajien toimien vaikutus maatamme kohtaan.

      Sama suuri ongelma noita Egyptin ongelmien vastuullisia mietittäessä syitä on haettava jo sieltä lähtien, miksi heprealaisia sorrettiin, miksi egyptiläiset käyttivät painostamista ja orjuuttamista jopa pikkulasten surmaamista kehottavia toimia heprealaisia vastaan.

      Meidän nykyajan länsimaisen suhteellisen individualistisen perusfilosofiamme puitteissa meille ei aina tule mieleemme kollektiivisten suurten yksiköiden ratkaiseva vaikutus noiden olosuhteiden vallassa eläviin yksilöihin.

      Nykyaikaisessa mielessä individualistinen näkemys tuli esille esimerkiksi suomenruotsalaisessa kirjallisuudessa vasta 1880 -luvulla, olen pitänyt tästä luentosarjan, ja jos olen oikein ymmärtänyt niin suomenkielisessä vasta vähän myöhemmin, tätä en ole vastaavalla syvyydellä tutkinut.

    • Näin ajattelen tuosta Sepon herättämästä kysymyksestä.

      Kuten Seppo hyvin tiedät, muinaisessa Egyptissä palvottiin jumalia, joiden uskottiin suojelevan kansaa kaikenlaiselta pahalta. Vain orjuuteen joutunut Abrahamin jälkikasvu erottautui palvomalla Jahvea/Jehovaa.

      Aikanaan Jumala lupasi vapauttaa kansansa orjuudesta. Siteeraan tässä englantilaista käännöstä, koska niissä Israelin palvoman Jumalan nimi tulee hyvin esille: “ye shall know that I am Jehovah your God, who bringeth you out from under the burdens of the Egyptians”.(2.Mo7:7)American standard)

      Egyptin kohtaamat kaikki vitsaukset johtuivat sen johtajan uppiniskaisuudesta: ”Kuka on Herra, että minun olisi toteltava häntä ja päästettävä Israelin kansa menemään? Minä en tunne Herraa enkä aio päästää Israelia.” (2.Mo5:2) Vitsaukset osoittivat jumalan toisensa jälkeen toimintakyvyttömäksi. Myös viimeinen kohdistui Egyptin väärään palvontaan: “Sinä yönä minä kuljen läpi Egyptin ja surmaan Egyptin jokaisen esikoisen, niin ihmisten kuin eläintenkin. Minä, Herra, annan tuomioni kohdata kaikkia Egyptin jumalia. “(2.Mo12:12)

      Jumala saattoi valita vitsauksen vaikutuksen ja saada sen jättämään tietyn alueen rauhaan, jolloin hän saattoi ilmaista, ketkä olivat hänen hyväksyttyjä palvelijoitaan. Jokaista vitsausta edelsi aina varoitus, jonka faraon olisi fiksuna miehenä pitänyt kansalleen kaiuttaa.

      Joten olisiko Seppo faraossa ollut ainakin hiukkasen syytä siihen, että kaikenikäisiä esikoislapsia sai surmansa kansaa kohdanneessa vitsauksessa? Eivät nuo lapset olleet omalla tekemisellään ansainneet tuollaista itsepintaista hallitsijaa.

      Olisi tietysti mielenkiintoista pohtia sellaista tilannetta, että surma olisi rajattu vain täysi-ikäisiin esikoisiin. Melkoinen lapsilauma olisi jäänyt ilman huoltoa ja hoivaa. Sitten olisi Jumalaa syytetty sellaisesta pahuudesta? Olisiko maailman kaikkeuden Suvereenilla oikeus valita menettelytapansa, jotka aina johtavat täydelliseen lopputulokseen?

      Jehova/Jahve oli antanut Abrahamille lupauksen siemenestä, hänen jälkeläisestään, joka sovittaa Adamin aiheuttaman pahan kierteen. Farao asettui tuota Jumalan tarkoitusta vastaan poikkiteloin. Ei olisi kannattanut: keuhkoihinsa veti Punaisenmeren vettä hankkeensa epäonnistumisen merkkinä.

      Me emme tiedä egyptiläisten pikkulasten sisimmästä mitään. Emme voi sanoa olisivatko he osanneet irrottautua pakanajumalien palvonnasta oikealle uralle, tuskin noissa olosuhteissa. Jehova/Jahve näkee heidät täydellisessä ymmärryksessään oikein, tulevaisuudessa he voivat saada ylösnousemuksen ja elää jopa ikuisesti. Ja ihan erilaista Jumalaa palvellen kuin heidän nöyryytetyt jumalansa silloin vitsausten aikana. Tuskin mikään harmin paikka heille enää tulevaisuudessa.

    • Ei mene nuo red.herring selitykset läpi, mikään Matias sinun tai Raulin selityksistä ei selitä, miksi Kaikkivaltiaan Jumalan, jonka pitäisi olla rakkaus- piti tappaa vastasyntyneitä lapsia, jotka eivät millään tavoin ole olleet vanhempiensa toimiin syyllisiä.

    • Seppo

      Yritän vain sinulle osoittaa, mikä elämän realiteetti on maailmassamme.

      Kaikki kysymyksenasettelut eivät vain lisää mitään uutta tietoa elämämme todellisuudesta. Ei siis riitä vain, että asettaa jonkun tason miksi -kysymyksen, vaan on myös huomattava, miten muutamat elämän realiteetit ovat sellaisia, etteivät ne mitenkään kohtaa jokaista kysymystämme.

      Jobin kirjan tehtävänä juuri on osoittaa, että liian pintapuolisesti asetetut kysymykset eivät kohtaa jokaista hätätapausta, vaan menevät noiden tilanteiden ohi. Muutamiin kysymyksiin ei vain yksinkertaisesti ole kaiken kattavaa vastausta.

      Toinen näkökulma mihin jo olen viitannutkin, on se, että Jumalan tuomio kaikkea lankeemusta ja epäjumalanpalvelusta vastaan koituu Jumalan kansan pelastukseksi ja voitoksi. Epäaito, vääristynyt ja Jumalan tahdon vastainen voimakenttä häviää ja sille käy niin kuin roskien polttamiselle keväisessä puutarhassa. Kun roskat on siivottu pois, niin puutarha on siisti ja siitä on iloa koko kesäksi. Näin myös kaiken pahan ja tuhoisan hävittäminen tuo esiin koko Jumalan pelastaman ja kokonaan uudistaman elämän kaikessa loistossaan.

      Tässä juuri viime viikon lopulla meidän puutarhassamme kaadettiin muutama lehmus, kirsikkapuu, koivu ja pensaitakin, jotta pihamaa tulisi siistityksi. Tämä työ on vain ajallista puutarhaa varten, mutta kuinka ihanaa tuleekaan olemaan se koko luomakunnan uudelleen luomisen tuoma ikuinen kaunistus, joka Jumalan kansaa odottaa taivaan kirkkaudessa.

    • Kiitos Matias vinkistä. Otan välittömästi käyttööni.

      Elämme hienoa aikaa, kun voimme pienellä vaivalla nähdä asiaan perehtyneiltä erilaisia tapoja lähestyä alkukielistä tekstiä. Täydellistä käännöstä ei ole, mutta ei taida olla niin huonoakaan, ettei siitä oleellisia asioita tavallinen lukija voisi ymmärtää.

      Tuossa egyptiläisiä kohdanneessa vitsausepidemiassa oli mielestäni olennaista tuoda esille Israelin Jumalan erisnimi vastapainona Egyptin monille jumalille. Raamatun sivuilla epäjumalanpalvonta saa silloin tällöin rangaistuksen, ja silloin kärsivät myös ne kansan heikoimmat osaset. Taitaa nykyisistäkin virusepidemioissa kärsiä eniten ne, joilla on holtiton johtoporras?

  1. Veressä on voimaa….

    Keskiajalla jotkut, etenkin aatteliset uskoivat neitsyen vereen ikuisen nuoruuden lähteenä. Kansa ei uskaltanut puuttua aatelisten toimiin, heillä oli puolustajansa, sotavoimat ja aseet ja kansa tarvitsi heitä sodissa vihollista vastaan.

    Historia kertoo eräästä unkarilaisesta kreivittärestä Erzsebet Bathorysta, joka 1600-luvulla murhautti satoja maalaistyttöjä uskoen heidän verensä antavan ikuisen nuoruuden, joka tietysti tarkoittaa ikuista elämää. Hänen miehensä, joka on saanut nimen ’ Musta ritari’ toimi vaimonsa apurina.

    En voi välttyä ajatukselta, etteikö juoma olisi ollut myös kutsuilla tarjolla, ja ehkä sitä laskettiin paikalla olevasta neitsyestä, pitihän sen olla tuoretta ja lämmintä.

    Kansa ei uskaltanut puuttua aatelisten toimiin, koska valta oli heillä.

    Lopulta nuorten naisten katoaminen ja vanhempien valitukset saivat tutkimaan asiaa, ja suuri oli järkytys kun linnasta löydettiin kalpeita, puolikuolleita naisia ja kellari täynnä vangittuja ja kuolleita tyttöjä.
    Hän ehti surmata yli 600 tyttöä, ja asian paljastuttua kauhistus oli sitä luokkaa, että kreivittären nimeä ei saanut mainita 100-vuoteen. Totuus oli kestämätön.

    Näin kerrottuna uskominen vereen ikuisen nuruuden lähteenä kuulostaa raakalta himolta ja brutaalin sadistisilta toimilta , josta ei halua edes kuulla, mutta hengellistettynä ja muuttamalla neitsyen tilalle juutalainen poika, siitä tuleekin pyhä toimitus. ????

    Tämä se on mysteeri, joka ei minulle aukea.

    • Tarja

      En ole aikaisemmin törmännyt tuohon uskomukseen neitsyen veren käytöstä muka elämän pidentämiseen. Sillä ei nimittäin ole mitään tekemistä kristinuskon valtauoman uskomusten kanssa.

      Erzsebet Bathoryn tapaus kuuluu aivan toisenlaisten ilmiöiden sarjaan. Toisaalta se on osa rikoshistoriaa ja/tai toisaalta mahdollisesti erilaisten etupiirien pyrkimystä päästä käsiksi hänen suuriin omaisuuksiinsa.

      https://www.britannica.com/biography/Elizabeth-Bathory

      Tarinaan liittyvät kuvaukset neityitten verestä ovat täysin kristillisen perinteen ulkopuolista tarinointia.

  2. ” Surmatut esikoiset Egyptissä ”

    Minun mielestäni tarina ikäänkuin muistuttaa egyptiläisiä siitä, kun he surmasivat kaikki heprealaisten esikoispojat. Siis egyptiläiset surmasivat heprealaisten esikoipojat koska pelkäsivät, että heprealaiset lisääntyvät liikaa ja ottavat vallan Egyptissä.

    Kuka sitten surmasi egyptiläiset esikoispojat ? Jumalako vai kuka ?
    Koraani tavallaan vapauttaa Jumalan syyllisyydestä sanoessaan, että ” Me veimme teidät pois Egyptin orjuudesta. ” Islamia ei silloin vielä ollut, joten he olivat ikäänkuin enkelit, vailla nimeä silloin ”

    Koraanin mielestä Jumala toimii joko suoraan tai heidän kauttaan. ” Olemme tuhonneet monia kaupunkeja ennen teitä ja näettekö te niitä missään. ”

    Mieletöntä vastuun ottamista, melkein hatunnoston arvoista. Vai mitä ?

    • Tarja

      Islamissa on eri tasoisia kosketuskohtia sekä juutalaiseen että kristilliseen perinteeseen. Kun aikoinaan olen pitänyt luentosarjoja islamin ja kristinuskon suhteista, niin olen useinkin tuonut esille sen, että siellä missä moni näkee yhtäläisyyksiä, nuo ovat tulleet ulkokohtaisesti ilman varsinaista ajatuksen kulun historiaa. Ne vain sattuvat näyttämään samalta ajatukselta, vaikka niillä ei ole mitään syvällisempää yhteistä juonta tai lähtökohtaa.

      Toisaalta olen nostanut esille, että monessa kysymyksessä, missä moni nykyihminen näkee islamin ja kristinuskon kulkevan täysin eri suuntiin, nuo perinteet itse asiassa ovat peräisin yhteisistä juurista. Vuosisatojen kuluessa ne vain ovat kasvaneet toisistaan erilleen. Esimerkkinä tästä esim kristittyjen paastonaika ja islamin ramadan kuu.

      Nuo Koraanin ja myöhemmän islamin kuvaukset Egyptin orjuudesta kuuluvat tähän ryhmään, missä kulttuuriperintö juutalaisesta ja arabialaisesta kristillisyydestä ovat selkeästi nähtävissä. Muhammedhan ei ollut suoraan perinnettä kopioiva, vaan oman aikansa olosuhteisiin voimakkaasti sanansa sopeuttava runoilija, uskonnollisesti vaikuttava profeetta, vallastaan tietoinen poliitikko, joka hallitsi tuotantonsa vaikutuksen kannattajakuntaansa kohtaan. Niinpä hän taitavuudellaan nousikin Arabian hallitsijaksi.

  3. Matias

    ” Muhammedhan ei ollut suoraan perinnettä kopioiva, ”

    Minä olen lukenut, että Muhammad, joka aluksi oli kauppamies vaimonsa ansiosta, opiskeli ja kuuli niin juutalaisia, kuin kristillisiä tarinoita Syyriaan suuntautuvilla kauppamatkoilaan.

    Kyllä Koraanista löytyvät samat henkilöt ja tarinat kuin raamatustakin. Tosin eri muodossa, Daavid ei ole kuningas vaan profeetta ja koraanissa sanotaan: ’Daavidille me annoimme psalttarit.’

    Ja tietysti Ismael on se, joka on tärkeämpi kuin Isak. Ismael esikoisena on kaiken perillinen. Kristillisesti Isak on vain Jeesus esikuva, ja Jeesus on kaiken perillinen, ja sitten sanotaan, että juutalaiset ovat väärentäneet kirjoituksia, kun he eivät usko näihin tarinoihin, vaan sanovat, ”Me uskomme sen, mikä meillä jo on. ”

    Ja koraani moittii, kun ei uskota heidän merkkejä ja viimeistä ilmoitusta, joka vain todistaa sen, mitä heillä jo on. Ja taas toisaalla: ’Jumalan sanaa ei voi muutttaa, se on totuus, mutta jos me vaihdamme jakeen toisen tilalle, jumala kyllä tietää mitä lähettää. ’ Sama pätee myös kristinopissa, jakeita toisen tilalle on vaihdettu ja saatu eri tarina, jopa uusi liittosopimus ja vanha on kumottu.

    Koraani kyllä myöntääkin, että ihmiset punovat juonia, mutta jumalalla on paremmat juonet. Ja juonista tuo edellinen kertookin.
    Itse olen täysin piittaamaton juonia punovaan jumalaan nähden, koska rehellisyys ja luotettavuus ovat niitä arvoja joiden katson tekevän maailmasta paremman paikan.
    Ja se, että juutalaiset ovat kääntyneet Israeliin ja Israel on syntynyt uudelleen, on suurin todiste siitä, että Jumala pitää sanansa ja Paavalin mukaan tämä oli se asia joka kristuksen piti todistaa, eli ”isille annetut lupaukset, ” mutta kirkko alkoikin todistamaan Kristusta eli itseään, koska on Kristuksen ruumis.

    Ja niille, jotka väittävät että juutalaiset ovat väärentäneet kirjoituksia, onkin ylös noussut kirjakääröjä, jotka todistavat, että kaikki valehtelijat ja sortajat ovat väärässä.
    Eikö ihmeitä muka tapahdu tässä ajassa, kyllä niitä tapahtuu, jos vain huomaa. Ei kukaan ole tiennyt, vaikka vihjeitä on ollutkin, että hyvin vanhoja kirjoituksia voi nousta ylös ja todistaa jotakin hyvin tärkeää, kuten totuutta.

    • Tarja

      Muhammed todellakin oli kuullut sekä juutalaisuudesta että kristinuskosta, koska näitä asui sekä Mekassa että Medinassa.

      Hänen läheisistä suhteistaan näihin kuvaa mm se, että yhdessä vaiheessa Mekassa olleiden ongelmien aikana hän lähetti kannattajiaan Etiopian kristityn keisarin turviin vainoja pakoon. Kun hänen itsensä piti mennä Mekan vainoja pakoon Medinaan niin hän juutalaisilta tukea saadakseen sepitti Joosefin suuran.

      Vasta myöhemmin kun hän oli muuttanut rukoussuuntansa Jerusalemista Mekkaan myös hänen suhteensa juutalaisiin ja kristittyihin sai uuden suunnan. Tuon rukoussuunnan poliittisena antina oli se, että hänestä tuli arabien vaikutusvaltaisin poliitikko ja hyvin nopeasti Arabian hallitsija.

      Koraanissa on iso määrä viittauksia Raamatun kertomuksiin. Olen eri puolilla aiheesta esitelmiä pitäessäni tuonut esille miten arabiankielisen tekstin takaa paljastuu useita kreikkalaisten oppi-isien kirjoituksista tuttuja ilmauksia, jotka Muhammed sitten on soveltanut omaan arabialaiseen tilanteeseensa ja oman teologiansa ilmauksiksi muuttaen.

      Noiden lauseiden aatehistoriallinen vaikutusmalli on selvästi näkyvissä noiden vaikutteiden eri asteiden loogisessa rakenteen muutoksissa. Noiden muutosten tarkoituskin on ymmärrettävissä, vaikka sitten voikin todeta että näillä näennäisesti pienillä muutoksilla hän onkin vähitellen kehittänyt oppinsa niin kauas vahasta kristikunnan opista, että islam on ajaututut kristikunnan ulkopuolelle, heistä on tullut harhaan joutuneita veljiä, kuten muutamat heidän kanssaan lukemattomia keskusteluja käyneet kristityt oppineet ovat islamin alkuaikoina todenneet.

  4. Matias

    Onko Muhammad itse kirjoittanut jotakin, se jää selvittämättä. Koska tarinan mukaan hän vetäytyi välillä luolaan, jossa hän näki näkyjänsä, ja eräällä kerralla enkeli näytti hänelle kääröä ja sanoi: ’ Lue tästä,’ mutta Muhammad vastasi, en osaa lukea.
    Tämä toistui kolme kertaa.

    Hän on siis uskonut kuulemaansa, ja koska ei osannut lukea, niin miten sitten kirjoittaa.
    On myös kerrottu, että vaimonsa hyvä ystävä oli Kristitty nainen, joka oli kovin innostunut kuulemaan ja selittämään Muhammadin näkyjä.

    • Tarja

      1) Muhammed ei osannut kirjoittaa. Hänen suuransa kirjoitettiin muistiin vasta huomattavasti myöhemmin, jopa niin myöhään, etteivät eräät kriittisimmät tutkijat edes pidä häntä historiallisena henkilönä.

      Mielestäni nuo kriittisimmät arviot eivät riittävästi huomioi Itämaista tapaa suullisen perinteen kulkemisesta sukupolvelta toiselle ja varsinkaan sitä miten Koraanin säkeitä on toistettu päivittäisissä rukoushetkissä ja ylisukupolvisissa perinteen siirtämisiä vanhemmilta lapsille.

      2) Ehkä edellisessä kommentissani mainittua perinteen kulkemista juutalaisilta ja kristityiltä en osannut tuoda esille riittävän selvästi. Muhammedhan eli aikakautena jolloin hänen ympärillään eli sekä juutalaisia että arabialaisia kristittyjä vaikka toki myös vanha arabialainen pakanuus oli säilynyt vielä useammankin ihmisen uskontona.

      Esimerkiksi Medinan viidestä johtavasta suvusta kaksi oli juutalaisia. Jos siis Kaupungissa halusi edes vähääkään päästä vaikuttavaan asemaan, niin oli pakko olla heidän kanssaan hyvissä väleissä.

Matias Roto
Matias Rotohttp://www.roto.nu
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25