Ihmisen luonnollinen riippuvuus maailmasta on pohjimmiltaan riippuvuutta Jumalasta.
Jopa ”hengittäminen voi olla yhteyttä Jumalan kanssa”, Alexander Schmemann totesi.
Koko maailma on langennut – ei vain jotkut asiat maailmassa. Ei esimerkiksi avioliiton ulkopuolinen rakkaus vastakohtana aviorakkaudelle tai konjakki tomaattimehun sijaan. Koko maailma on langennut. Avioliitto on langennutta. Tomaattimehu on langennutta, ei vain bourbon-viski. Kaikki on langennutta.
Schmemann kuitenkin heti tähdensi: ”Kyllä, maailma on sairas, runneltu, perinpohjaisesti synnin runtelema. Mutta se silti laulaa jumalallista kunniaa! Se on edelleen jumalakykyinen!”
Schmemann toistuvasti korosti, että kristinuskon huomion kohteena ei ole jokin ”eri maailma kuin se, jonka Jumala on luonut ja antanut meille”.
Jeesus on tämän maailman pelastaja.
Kristitty on se, joka havaitsee Kristuksen kaikessa, mihin hän katsoo, ja iloitsee Hänessä. Tämä ilo muuttaa ja uudistaa kaikki hänen inhimilliset suunnitelmansa ja ohjelmansa, ratkaisunsa ja toimintansa tehden kaikki hänen tekonsa sakramentiksi, missä maailma palaa Hänen tykönsä, joka on maailman elämä.
Pyhät ja vaikkapa lapset aavistavat tämän.
Jos eläimet puhuvat lapselle tai puut kärsivät tai iloitsevat, aurinko hymyilee ja jos tyhjä tulitikkulaatikko voi muuttua autoksi, lentokoneeksi tai taloksi, se ei tarkoita, että lapsi olisi tyhmä tai kehittymätön. Lapselle on nimittäin annettu ja paljastettu ihmeellinen syvyyden ja kaiken kaikkeen liittymisen tunne. Lapsella on lahja yhdistyä täysin maailmaan ja elämään.
Blogikirjoitus perustuu Vartija-verkkolehden kirjaesittelyyn.
Jos sallitaan, niin jatkan vielä hiukan krisnalaisuudesta, ja sen vaikutuksista kristinuskoon. Liittyy myös ortodoksiaan tämä.
Raamatussa on kielto, että Jumalasta ei saa tehdä kuvia, liittyen myös kuvien palvontaan. Kuvat on ihmiskäsin maalattu, valettu, tai veistetty.
Kuvista oli meneessä maailmassa tullut epäjumalia perustuen uskoon, että ne voisivat vaikuttaa asioihin, vaikka niissä ei henkeä, eikä liikettä ole. Eivät siis ole eläviä. Siksi puhutaan elävästä Jumalasta näiden sijaan.
Hinduilla on asiasta se käsitys, että koska jumala on kaikkialla, niin hän on myös näissä kuvissa ja siksi heillä on hyvin paljon kuvia jumalasta ja varsinkin inkarnaatioista, eli ihmiseksi/lihaksi tulleista jumalista. Myös Krisna inkarnoituu ja on vielä tuleva inkarnoitumaan, eli ihmiseksi tulemaan. Hänet tuntee kuulemma siitä, että vauvalla nilkat kilisee ja jalkapohjassa on kartta, näinollen hän tuntee tien. Jos kenen vauvalla näin on, hän on inkarnoitunut Krisna. Kannattaa seurata niitä vauvoja. Jumalan tuntee jo vauvana. Täytyyhän jumalan myös vauvana olla, jos aikoo ihmiseksi tulla. Jeesuskin oli.
Tästä pääsemmekin sulavasti ikoneihin ja niiden sallimiseen, joka ajatus selvästi on peräisin hinduilta. Ikonien äärellä myös rukoillaan, aivankuin niissä olisi joku taikavoima, ja tunnetuin on tietysti äiti ja lapsi ikoni, Jeesus ja Maria, joka on peräisin Krisna ja hänen äitinsä kauniista kuvasta, asettelua myöten. Krisnan äitiä sanotaan kaikkien äitien esikuvaksi, tai mallikappaleeksi. Hänellä oli viisautta jakaa myös yliluonnollisen viisauden omaavalle lapsijumalalle, eli Krisnalle. Äidillä oli käytännön filosofiaa, kun hän kielsi hiekan syömisen, vaikka Krisna oli sitä mieltä, yliluonnollisessa viisaudessaan, että kaikki mitä Luoja on luonut on puhdasta ja hyvää.
Ruoka-aiheesta on jotakin puhetta myös kristillisesti. Tai hyvinkin paljon.
Jos näette pientä huumorin karetta joissakin kohdissa, niin hyvin te sen kestätte, uskoisin niin.