Entinen luterilainen pappi Juho Sankamo ja Opus Dei -järjestön katolinen pappi Oskari Juurikkala saavat usein yhteydenottoja luterilaisilta papeilta, jotka pohtivat liittymistä katoliseen kirkkoon.

Molemmat arvioivat, että tällaisia pohdiskelijoita ja tunnustelijoita on yhteensä kymmeniä.

– Kymmenkunta luterilaista pappia tiedän nimeltä, jotka miettivät mahdollisuutta siirtyä katoliseen kirkkoon. Uskoisin heitä olevan yhteensä muutamia kymmeniä, Juho Sankamo sanoo.

Hänen mukaansa useat luterilaiset papit selvittävät parhaillaan mahdollisuutta toimia pappeina katolisessa kirkossa. Pohjoismaissa ja Yhdysvalloissa on joitakin entisiä luterilaisia pappeja, jotka ovat tapauskohtaisen harkinnan perusteella saaneet pappisvihkimyksen katoliseen kirkkoon.

Naimattomuus vaakalaudalla

Isä Oskari Juurikkala arvelee, että Suomessa ei todennäköisesti voida vihkiä katolisiksi papeiksi kovin montaa perheellistä entistä luterilaista.

– Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa katolinen kirkko on paljon suurempi kuin Suomessa. Täällä meillä entisiä luterilaisia, perheellisiä pappeja voisi tulla pieneen hiippakuntaan paljon, Juurikkala toteaa.

Ruotsissa koko maan käsittävään Tukholman katoliseen hiippakuntaan kuuluu noin 126 000 jäsentä. Norjassa katolilaisia on noin 160 000. Suurin osa pohjoismaiden katolilaisista on maahanmuuttajia.

Miksi katolinen kirkko kaihtaa entisiä luterilaisia virkaveljiä?

– Kysymys on ennen muuta pappeuden teologiasta ja Kristuksen antamasta esimerkistä. Hän oli naimaton. Kirkko pitää pappien naimattomuutta karismana, lahjana, jota sen tulee varjella, Juurikkala sanoo.

Hän kertoo, että katolinen kirkko on poikkeusten tekemisessä varovainen ja harkitsee jokaista tapausta huolellisesti erikseen.

– Muuten tulee vaikutelma, että pappien naimattomuus on kirkossa ohimenevä ilmiö.

Kirkon niin kutsutuilla itäisillä riituksilla eli liturgisilla yhteisöillä on pappeja, jotka voivat elää normaalia perhe-elämää.

Diakonina oman toimen ohessa

Juho Sankamon mielestä entiset luterilaiset papit voisivat palvella diakonin virassa. Katolisen opin mukaan diakonin virka on osa pappeutta, ja sen keskeisiä tehtäviä ovat opettaminen ja saarnaaminen. Kaikki katoliset papit on vihitty ensin diakoneiksi, mutta vain pieni osa heistä jää tähän virkaan.

– Pysyviä diakoneja on katolisessa kirkossa muissa maissa. Nämä miehet työskentelevät usein maallisessa päivätyössä.

Juho Sankamo muistuttaa, että katolisten pappien ja diakonien palkka on Suomessa hyvin pieni, eikä isojen perheiden isillä ole mahdollisuutta tulla sillä toimeen. Sankamolla on itsellään kuusi lasta.

Hänen mukaansa eläkkeelle siirtyminen saattaisi joillekin entisille luterilaisille papeille olla se hetki, jolloin tällainen muutos on mahdollinen.

– Helsingin katolisen hiippakunnan kannalta ei kuitenkaan ole toivottavaa, että iso osa sen papeista tai diakoneista on eläkeläisiä, jotka ovat antaneet parhaat työvuotensa toisaalle.

Yrittäjä ja freelancer

Entinen luterilainen pappi, teologian tohtori Juho Sankamo liittyi katoliseen kirkkoon vuonna 2018. Hän työskenteli silloin Suomen Raamattuopistossa Varsinais-Suomen ja Satakunnan aluejohtajana.

– Kysyin kyllä, olisinko voinut jatkaa, mutta Suomen Raamattuopiston säännöissä sanotaan, että järjestön opetuksen pitää olla luterilaisen tunnustuksen mukaista.

Nykyisin Sankamo työskentelee yrityksessä, joka toimittaa kouluille ja kunnille opetuksessa tarvittavia tietokoneohjelmia. Lisäksi hän opettaa Raamattua freelancerina esimerkiksi Radio Deissä.

Sankamo tietää, että kirkon vaihtaminen on papille iso ratkaisu, joka voi työn ja toimeentulon lisäksi heittää myös parisuhteen turbulenssiin.

– Minulla kaikki meni hyvin. Vaimoni oli Turun Mikaelinseurakunnan seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja ja halusi hoitaa kauden loppuun. Sen jälkeen hänkin liittyi Turun katoliseen seurakuntaan. Olemme löytäneet yhteisen hengellisen kodin katolisesta paikallisseurakunnasta ja maailmanlaajasta katolisesta kirkosta.

”Luterilaisuudella on annettavaa”

Ennen Sankamoa luterilaisista teologian tohtoreista ovat liittyneet katoliseen kirkkoon muun muassa Helsingin yliopiston dogmatiikan professori Seppo A. Teinonen ja yliopistonlehtori Pauli Annala.

Sankamo toivoo, että katolinen kirkko osaisi ottaa vastaan uudet jäsenet toisista kirkkokunnista mahdollisuutena rikastua muiden perinteiden hyvistä aineksista.

– Meillä, jotka tulemme ulkopuolelta, on paljon annettavaa. Omaa traditiota ei tarvitse vähätellä. Helsingin katolinen hiippakunta on ottanut vastaan esimerkiksi puolalaista ja afrikkalaisia traditioita, miksei siis myös suomalaista perinnettä pyhäkouluineen, raamattuopetuksineen ja riparilauluineen, Sankamo toivoo.

Lue myös:

Teologian tohtori Juho Sankamo vaihtoi Raamattuopiston katoliseen kirkkoon