Mitä puuseppä tekee, kun näkee videopelissä katapultin? Tietenkin rakentaa sellaisen itse puusta. Ja vielä toisen ja kolmannen – ja lopulta kokonaisen kylän täyteen erilaisia vanhanaikaisia vekottimia.

Suosta raivatun peltoaukean takana on kaksi korkeaa vuorta, kuten Keski-Suomessa mäkiä kutsutaan. Ne ovat Voipiovuori ja Petäjikkömäki, joista ensimmäinen kohoaa 84 metrin korkeuteen viereisestä Kynsivedestä.

Ollaan Konneveden Hänniskylällä, jonne Harri Pääkkönen, 38, on rakentanut Keskiajankylän. Hän elättää itsensä koristepuusepän töillä.

”Alue on säilytetty mahdollisimman alkuperäisenä eli luonnosta ei tuhota mitään turhaan.”

Historia ja erityisesti keskiaika alkoivat kiehtoa Pääkköstä ammattikoulun jälkeen. Hän katseli paljon keskiaikaan sijoitettuja elokuvia ja dokumentteja. Ensimmäinen aikakaudesta ammentanut laite syntyi hänen käsissään viitisentoista vuotta sitten.

– Pelasin videopeliä, joissa näin vanhanaikaisen katapultin, ja ajattelin, että voisin tehdä sellaisen puusta. Se oli mukava projekti. Kun niitä oli riittävän monta, ajattelin, että voisin tehdä kokonaisen keskiaikakylän, Pääkkönen kertoo.

Teemapuistoa hän alkoi rakentaa vuonna 2022. Paikka peltoaukean takana valikoitui, koska metsä kutsui.

– Kylä on lapsuudenkotini mailla. Muualla leikimme lapsena, mutta se metsä oli tuntematon ja mysteeri.

Ensin Pääkkönen rakensi paikkaan katoksen, jossa voi olla yötä, ja alkoi sitten siirtää rakentamiaan laitteita paikan päälle.

– Alue on säilytetty mahdollisimman alkuperäisenä eli luonnosta ei tuhota mitään turhaan, vaan esimerkiksi polut ovat muovautuneet metsäkoneuriin.

Puuhaa koko päiväksi

Keskiajankylässä on parisenkymmentä interaktiivista toimintapistettä, kuten jousiammuntaa, kirveenheittoa, keihäänheittoa, katapultteja, aarrekarttoja ja askartelua.

– Pisteiden ideointi perustuu siihen, mitä olen itse tykännyt tehdä ja rakentaa ja mikä vaikuttaisivat kiinnostavan muita, Pääkkönen sanoo.

Enimmäkseen laitteet ovat itsetoimisia. Hän on paikalla ja opastaa niiden käytössä. Suuritöisimpiä ovat olleet katapultit, joista isoimmilla voi ampua kymmeniä metrejä. Isoilla ammutaan kiviä, pienemmillä soraa.

Muurinmurtaja on laite, jossa on kiinni teljettävä portti. Se lyödään auki köysien varassa roikkuvalla tukilla.

– Lapset juuttuvat tähän, kun se tekee silppua puista muuria murrettaessa, Pääkkönen kertoo.

Keihäänheittopaikalla on kaksi tylpistettyä keihästä, joilla voi heittää puisia eläimiä. Keskiaikaista kirvestä heitetään puiseen maalitauluun.

Keskiajankylässä voi valloittaa myös linnan. Peliä pelataan ryhmissä miniatyyritaistelukentällä, jossa pääsee haastamaan kavereitaan keskiaikaisessa taistelussa.

Sitten tullaan työkalupisteelle, jossa voi kokeilla vanhan mallisia työkaluja, kuten pokasahaa, puunuijaa, vatupassia, pumppuporaa tai puuhöylää. Lapset voivat ratsastaa alueella keppihevosilla. Esteet on tarkoitettu ylitettäviksi ja pienet maalitaulut peitsellä osuttaviksi.

Askartelupisteellä hyödynnetään kartongin lisäksi luonnon materiaaleja kuten puupalikoita ja käpyjä. Rajana on vain oma mielikuvitus, ja teokset saa viedä kotiin matkamuistoksi.

Lapsille on myös perinteisiä leikkivälineitä, joissa voi keinua, kiipeillä, heittää hevosenkenkää tai kaivaa aarretta. Leikkialue on lähellä leiripaikkaa.

– Näin vanhemmat voivat samalla paistaa makkaraa ja syödä eväitä.

Alueella voi myös etsiä aarteita tai selvittää kartan avulla viikingin nimen.

Valmiita rakennusohjeita laitteisiin ei ole ollut, joten niiden teko on vaatinut Harri Pääkköseltä luovuutta ja laskentokykyä.

– Olen nähnyt kuvan ja alkanut miettiä, miten tuollaisen voisi valmistaa. Ensin täytyy selvittää, miten laite toimii. Kuvasta on helppo luntata, Pääkkönen naurahtaa.

Laitteiden rakentamiseen on mennyt aikaa. Alkuun Pääkkönen teki 15-tuntisia päiviä, ja kokonaistuntimäärää hän ei ole edes laskenut. Kotitilan vanhassa sikalassa on paja, ja kotona Konneveden kirkonkylällä toinen.

Pääkkönen on takonut myös laitteiden lukuisat metalliosat itse, vaikka hänellä ei läkkisepän koulutusta olekaan. Puutavara on ostettu paikallisista liikkeistä ja yksityisiltä sahoilta. Kierrätyspuuta hän on saanut ilmaiseksi.

Puistohankkeesta piti tehdä Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesille ilmoitus ja selostus. Sieltä kävi tarkastaja, joka ei löytänyt huomauttamista.

– Ajatus oli heti alkuaan tehdä kaikki turvalliseksi, Pääkkönen sanoo.

Ruutuvapaata ajanviettoa

Toiminta-alueen lisäksi Keskiajankylässä on katselu- ja kauhualueet. Katselualue on vielä osin rakenteilla, mutta siellä on esimerkiksi labyrintti.

– Tulkaa pitämään hauskaa ja viettämään mukava päivä kerrankin erossa tekniikasta. Kännykät pois, eväät reppuun ja luonnon helmaan, Pääkkönen vinkkaa.

Paikka sopii kaiken ikäisille. Pyörätuolilla siellä ei kuitenkaan vielä pääse liikkumaan, koska alueella on pitkospuita ja kapeita polkuja.

Kylässä voi viettää päivän perheen, kavereiden, työporukan tai harrastelijoiden kesken. Paikka sopii hyvin ryhmille kuten koulu-, tyhy- ja eläkeläisporukoille. Isompien ryhmien saapuessa Pääkkösen puoliso Eira Rossi on kioskissa apuna ja oppaana 10-vuotias Jade-tytär.

Perhe, johon kuuluu myös koira ja kaksi kissaa, on Pääkköselle tärkeintä elämässä.

Puisto avautui viime kesänä lomakauden lopussa, mutta paikalle löysi silti noin 300 kävijää.

– Liian harvoin tulee vietettyä aikaa luonnossa. Siellä olen eniten omassa elementissäni. Arjesta on tärkeää päästä irrottautumaan. Tätä kokemusta koetan tarjota myös puistossa, Pääkkönen sanoo.

Pääkkösen luovuus ei rajoitu vain puutöihin. Hän soittaa pianoa, piirtää ja kirjoittaa. Hän on julkaissut omakustanteina kaksi englanninkielistä fantasiakirjaa ja kolmas on työn alla.

– Tarina perustuu karnevaaliin ja sijoittuu 1900-luvun alkuun. Aloin kirjoittaa jo kymmenisen vuotta sitten, mutta kirjoitustyö ei meinannut millään edetä.

Viime kesänä Harri piti Keskiajankyläänsä auki ja kirjoittava mieli alkoi täyttyä tarinaksi.

– Kun kylä meni kiinni, aloin aktiivisesti kirjoittaa, hän kertoo.

Flow oli hyvä. Kolmessa kuukaudessa Pääkkönen sai valmiiksi kaksi nelisatasivuista kirjaa: Carnival sekä Carnival: The road north.

Keskiajankylä on auki toukokuusta syksyn loppuun, niin kauan kuin säät sallivat. Aukioloajat voivat vaihdella, mutta pääsääntöisesti paikka on avoinna keskiviikosta perjantaihin kello 11–19 ja viikonloppuisin kello 11–17.

Lisätiedot: www.keskiajankylä.fi

***

Haluatko tilata Askel-lehden? Soita asiakaspalveluun ja kysy parhaat tarjoukset! Puh. 040 – 546 3245.