Kirkon korkein päättävä elin, kirkolliskokous, juhlii ensi viikolla 150 vuottaan kevätistunnon yhteydessä. Ensimmäinen kirkolliskokous kokoontui Turussa 1.6.1876 Akatemiatalolla.

Kirkolliskokous perustetiin ”kirkon parlamentiksi”, kun vuoden 1869 kirkkolaissa annettiin Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle oikeus päättää omista sisäistä asioistaan. Ensimmäisessä kirkolliskokouksessa asiaan paneuduttiinkin huolella. Kokous kesti peräti kuukauden.

Kuukauden kestänyt kokoustaminen Turussa vaati edustajilta melkoista kutsumusta luottamustehtävään. Ensinnäkin matka sinne taittui kärrykyydillä. Kemin edustajalta siihen kului kelirikon vuoksi 12 päivää. Kittilän edustajan matka taas tyssäsi kokonaan kevättulvien vuoksi.

Edustajille maksettiin päivärahaa 480 markkaa ja matkakulut korvattiin. Niillä heidän oli kustannettava majoituksensa, syömisensä ja muut kulunsa kuukauden ajan. Tosin rahojen takaisin maksussa saattoi kestää vuosikin. Näin kertoo Turun yliopiston tutkijatohtori Topi Artukka pienessä kirkolliskokouksen historiikissaan.

NYKYISIN KIRKOLLISKOKOUS kokoontuu toukokuussa ja marraskuussa aina viikoksi kerrallaan. Paikaksi on vakiintunut Linnasmäen opisto, jossa ruokaa on tarjolla edustajille. Edustajat majoittuvat opistolla tai Birgittalaisluostarissa Kirkkohallituksen laskuun ja saavat päiväkohtaisen palkkion. Silti voi sanoa, että päivittäinen istuminen kokouksissa ja valiokunnissa vaatii luottamushenkilöiltä kutsumusta, kuten myös se tietoisuus, että paikalla ollaan päättämässä kirkon opista, laeista, hallinnosta ja taloudesta. Se on vakava paikka.

Jos historiallista oli perustaminen 150 vuotta sitten, historiallinen hetki kirkolliskokouksen toiminnassa osuu myös nykyaikaan. Toukokouussa 2024 kirkolliskokouksessa koettiin uutta, kun kirkolliskokous äänestystilanteessa selkeästi jakaantui kahteen ryhmittymään Muutoksen tuuli -ryhmään, joka edustaa kirkon liberaalisiipeä, ja konservatiivien Kirkon kivijalka -ryhmään. Siihen saakka oli jakauduttu keskustelemaan äänestyksistä hiippakunnittain.

Kotimaa on vuosien varrella erityisesti paneutunut raportoimaan kirkolliskokouksissa käydyistä keskusteluista ja tehdyistä päätöksistä sekä analysoimaan niitä. Kirkolliskokouksen seuraaminen on Kotimaan toimittajille ikkuna paitsi kirkon ydinkysymyksiin myös siihen, miten erilaisia näkökulmia kirkon asioihin luottamushenkilöiden piiristä löytyy.

Kotimaa onnittelee 150-vuotiasta kirkolliskokousta ja toivottaa tulevalle istuntoviikolle voimia ja hyviä päätöksiä!