Rukous toivoa täynnä

Kirkko toivoa täynnä. Lapset osallistuvat messuun suurin joukoin.
Näkymä 25.5.2006 kirkkokansasta Nsimeyongin seurakunnassa.

Sunnuntai 26.05.2019
5. sunnuntai pääsiäisestä
Sunnuntain nimi Rukoussunnuntai, latinaksi Rogate
Sydämen puhetta Jumalan kanssa
1. lukukappale: Jer. 29:11-14

Rukous on tapahtuma, missä taivas ja maa kohtaavat toisensa. Rukous on äärettömän voimakas siksi, että siinä keskustelemme Jumalan kanssa, joka on kaikkivaltias. Säännöllinen rukous on sitäkin merkittävämpää, koska tarvitsemme säännöllistä yhdessäoloa Herramme kanssa.

Myös liturgiassa rukous on voimakkaasti esillä. Rukoussunnuntai on yksi liturgisen vuoden merkittävistä tapahtumista. Siinä arjen työ ja Jumalan siunaus kohtaavat toisensa.

Rukoussunnuntai

Kevään kylvötyöt ovat olleet käynnissä pelloillamme. Koneet ovat jyrisseet jo muutaman viikon täällä Somerolla. Siementä on pantu peltoon.

Rukoussunnuntai on syntynyt siitä, että aikaisemmin papisto kulki seurakuntalaistensa pelloilla siunaamassa kevään kylvön. Papit kulkivat kylä kylältä, talo talolta ja pelto pellolta toimittaen kylvön siunauksen. Tämä kierros tehtiin yleensä helatorstain viikon alkupuolella. Näistä rukouskierroksista on peräisin suomenkielinen rukoussunnuntain nimi.

Tämä hyvä tapa pyytää Jumalan siunausta kaikkeen, mitä tekee, on hyvä tapa myös kaikessa muusssakin työn teossa. On paikallaan käydä siunaamassa kaikkia työpaikkoja. Jumalan siunaus on kaiken onnistuneen työn edellytys. Kun hän antaa menestyksen, niin silloin työ tuottaa tulosta, mutta jos hän ei ole hankkeessa mukana, niin parhainkin hanke raukeaa ajan oloon.

Rukous on avain tulevaisuuden oveen. Tulevaisuus avautuu valoisana kun rukous saa olla toiminnan siunauksen lähteenä.

”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, te käännytte rukoillen minun puoleeni, ja minä kuulen teitä.”

Kahdesti rukoiltu

Kamerunissa on sanonta, että laulaen rukoiltu on kahdesti rukoiltu. Monella on tapana laulaa sellaisia lauluja Jeesuksesta, joissa rukous tulee mukaan.

Myös juutalaisilla oli tapana laulaa päivittäiset rukoushetkensä. Niissä oli vakituinen kaava, jota noudatettiin. Näin rukous muodostui koko yhteisön vapautuneeksi Jumalan ylistyksen hetkeksi. Kaikki olivat yhdessä vauvasta vaariin. Lasten kirkkaat äänet ja vanhusten heikotkin huokaukset kokosivat perheet yhteen meidän Jumalamme kunniaksi.

Jumalan eteen tultiin yhteisönä. Koko yhteisö avautui Jumalan edessä etsimään Jumalan läheisyyden ja rakkauden osallisuutta. Kun liturgia oli yksi niin rukouskin oli yksi. Yksi Jumala, yksi rukous, yhdessä eletty, Jumalan hyvyyden ja armon loisteessa.

”Te etsitte minua, ja te löydätte minut! Koko sydämestänne te minua etsitte, ja minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra.”

Yksi usko, yksi kansa, yksi Jumalan siunaus

Monin paikoin länsimaista kulttuuria ihmiset ovat yksinäisiä. He ovat hajallaan, keskinäistä kanssakäymistä ei ole. Näin myös heidän hengellisyytensä on muotoutunut omissa ympyröissään elämiseksi. Jumalan yltäkylläisen siunauksen kokeminen yhteisen kirkon yhteisessä kokoontumisessa on jäänyt vain muutamien osaksi.

Yhteisöllisyys on voimaa. Jumala on yksi, siksi koko luomakunta voi kerääntyä hänen eteensä yhdessä häntä kunnioittamaan ja tuomaan hänelle kiitoksensa ja ylistyksenäs kaikesta mitä hän on meidän puolestamme tehnyt.

Baabelin pakkosiirtolaisuus aikoinaan vuoden 587 eKr. jälkeen merkitsi kansan joutumista kauas omasta koko kansan yhteisestä liturgiasta Jerusalemin temppelistä.

Profeetta Jeremia kehotti kansaa kärsivällisyyteen ja hoitamaan arkiset askareensa, työnsä ja perhe-elämänsä niissä oloissa mihin heidät oli sijoitettu.

Sitten hänelle myös tuli profetia, jossa Jumala itse lupasi että noin 70 vuoden jälkeen kansa pääsee takaisin omaan maahansa yhteistä liturgiaa toimittamaan yhteisessä temppelissä, joka pystytetään maahan revityn Salomon aikaisen temppelin sijaan.

Hajallaan oleva kansa kootaan isiensä maahan isiensä pyhäkköön Jumalaa yhdessä ylistämään ja kunnoittamaan.

”Minä käännän teidän kohtalonne ja kokoan teidät kaikkien kansojen seasta, kaikkialta, minne olen teidät karkottanut. Minä tuon teidät takaisin siihen paikkaan, mistä minä vein teidät pakkosiirtolaisuuteen.”

Rukoilkaamme että myös meidän suomalaisessa yhteiskunnassa kansa palaa isiensä kirkon yhteyteen yhdessä kokonaisena kansana Jumalaa kunnioittamaan ja hänen hyvyytensä osallisuudesta elämään.

Matias Roto
Matias Rotohttp://www.roto.nu
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25