Evankeliumin kauneus, kirkkaus, puhtaus. Siinä julistuksen aito maku. Pyhän sanoman suuri lahja on autuus Jumalan armosta. Iankaikkisen ihanuuden sointu, lohdutuksen ja ymmärtävän asenteen rauhoittava, elämää rohkaiseva kosketus, siinä sen suunnaton voima.
Saarna synnyttää uskon. Jumalan kansa elää kuullun sanan ruokkimana. Sakramentit ovat Jumalan lahjojen konkreettinen anti. Kaste uuden elämän, Jumalan yhteyden tuoja, ehtoollinen ikuisen elämän lääke. Maa ja taivas yhdistyvät pyhässä messussa. Jeesus on keskellämme. Jumala tulee luoksemme. Elää kanssamme.
Hyvän paimenen sunnuntai kertoo, että Jeesus on kansansa ylipaimen. Hän hoitaa omiaan, pitää huolen joukostaan. Rakkaudessaan ohjaa meitä taivaan tietä, elämämme polkua tulevaa kohti, iki-iloon asti kanssamme käy.
Kristus kärsi, jotta me saisimme ilon.
Kristus kuoli, jotta me saisimme elämän.
Kristus nousi kuolleista, jotta meillä on ylösnousemus, pääsy taivaan kotiin.
Kristus elää kirkkonsa keskellä, jotta meillä on pyhien yhteys koko taivaan joukkoon.
Kristus asetti sananpalvelijat kirkkoansa hoitamaan, että mekin saisimme tukea, opetusta ja Jumalan sanan antamaa voimaa luvattua päämäärää kohti kulkiessamme.
Sanan valo loistaa polulle, kun taivasta kohti matka käy.
Sunnuntai 19.4.2026
2. sunnuntai pääsiäisestä (Misericordia Domini)
Hyvä paimen
Toinen lukukappale eli epistola: 1. Piet. 5:1–4
Ensimmäisestä Pietarin kirjeestä, luvusta 5
Seuraavan kehotuksen minä osoitan niille,
jotka teidän joukossanne ovat vanhimman asemassa
– minä, joka itsekin olen vanhin
ja Kristuksen kärsimysten todistaja
sekä myös osallinen siitä kirkkaudesta,
joka on ilmestyvä:
Kaitkaa sitä laumaa,
jonka Jumala on teille uskonut,
älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti,
Jumalan tahdon mukaan,
älkää myöskään alhaisesta voitonhimosta,
vaan sydämenne halusta.
Älkää herroina vallitko niitä,
jotka teidän osallenne ovat tulleet,
vaan olkaa laumanne esikuvana.
Silloin te ylimmän paimenen ilmestyessä
saatte kirkkauden seppeleen, joka ei kuihdu.
Hyvän paimenen sunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-19-4-2026/
På svenska presenteras temat och förevisas texterna för den goda herdens söndag här
https://www.kyrkoarskalendern.fi/kalendar-dag/sondag-19-4-2026/
Suomen Pipliaseuran sivustolta
Ensimmäisen Pietarin kirjeen luvun viisi voi lukea suomeksi täältä
vuosien 2020, 1992, 1548, 1973 ja 1938 käännöksinä:
https://www.raamattu.fi/raamattu/UT2020,KR92,AGUT,UTNS73,KR38/1PE.5
Panen tässä näkyviin viitteet ruotsinnokseen 2000 sekä käännöksiin vienankarjalaksi 2011, synodalikäännökseen venäjäksi, englanniksi KJV käännökseen ja pohjoissaameksi 2019
https://www.raamattu.fi/raamattu/B2000,KAR11,SYNOD,ENGKJV,Biibbal/1PE.5
Kun kaikki sortuu, niin Kristus pysyy:
https://www.facebook.com/photo/?fbid=1785847532740908&set=a.770809430911395
Mika
Nasevasti sanot suuren totuuden
Blogista tuli mieleen Johanneksen evankeliumin kohta :
16:22 Niin on myös teillä nyt murhe; mutta minä olen taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne.
Ilo on sisällä hengen hedelmässä ja ajattelen vaikka se usein tahdotaan nähdä ja kuvata tässä ja nyt ja etsien sitä itsestään niin ajattelen sen kätkeytyvän ennenkaikkea ylösnousemuksen toivoon josta se vois säteillä myös tähän aikaan . Ilollakin on Jeesuksen opetuksen mukaan pysyvä paikka uskovan sydämessä joka on ankkuroitu häneen ja hänen ylösnousemukseen ristinsovitustyön kautta . Meidän ymmärrys tulisi täyttyä evankelimin ilosta , jo annettuista lahjoista eläen eikä tavoitella mitä olemme jo saaneet lahjana .
Timo
Kiitos viestistäsi
Täsmennät sattuvasti sitä ajatusta jota yritin sanoa
Kiitos hyvästä kommentistasi
Eron hetkelläkin ilo säilyy aina lopulta jälleennäkemisen toivon täyttyessä . Kun katse on vain ajallisissa niin kaikki on väliaikaista , mutta usko Kristukseen ja hänen lupauksiin tuo lopulta täydellisen ilon , muuten ihmiselo on kuin kukkanen joka lakastuu ja loppuu liian aikaisin ja muistot ei ihmistä pelasta vaikka olisi kuinka ihanaa elämää saanut viettää . Ikivanha vain armon tie muuta tietä ei ole taivaaseen .
Timo
Taivas on päämäärämme
Tässä sen hyvin sanot
Kiitos kommentistasi
Oletteko tavannut rakastuneen parin, joka ei ole täynnä iloa.
Rakkaus tuottaa ilon ja siksi Galattalaiskirjeen Hengenhedelmässä heti rakkauden jälkeen on ilo.
Sikäli mikäli itse kiinnitän mieleni Jeesuksen rakkauteen, niin ilo pääsee sisinpään ja pysyy siellä.
Olen Iankakkisen rakkauden kohteena joka hetki. Se on aivan ihmeellistä. Käsittämätöntä ja samalla riemullista. Ei ole mitään mikä voi yhtä suuren ilon tuottaa,kuin tietoisuus siitä että on Jumalan rakkauden kohteena.
Rakastunut kokee ilonsa koko olemukesellaan ja kokee kukoistavansa tietoisena rakkaansa rakkaudesta.
Tämä tietoisuus vaikuttaa rauhan ja levollisuuden sisnpään.
Ei ihme, että Paavali kehottaa tutustumaan siihen rakkauteen. Sanoen: ” Nyt minä osoitan teille tien joka on verrattomasti muita parempi. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus…”
Pekka
Kiitos ihanasta puheenvuorostasi
Sanansaattajia on kahdenlaisia: hyvän ja pahan sanan viejät. Profeetat, evankelistat, apostolit ja Ylösnousseen terveisiä vieneet naiset olivat Raamatussa hyvän sanoman viejiä. Heidän sanansa kautta Pyhä Henki vaikutti uskoa, toivoa ja rakkautta. Heidän tuomassaan sanomassa oli uutta luova voima, koska se tuli Jumalalta (live). Uuden Liiton Jumalan kansa syntyi Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen ja levisi kreikan kielen ansiosta ympäri Rooman maailman valtakuntaa melko nopeassa tahdissa. 1500-lukuun tultaessa evankeliumin voima oli päässyt laimenemaan sen verran, että Jumala valitsi Martinus Lutheruksen palauttamaan puhtaan evankeliumin sanoman ihmisten pelastukseksi. Meille Suomeenkin kiiri sanoma Mikael Agricolan ja Petrin veljesten avulla. Huomaamme kirkkohistoriaa lueskellessa, että evankeliumin levitessä ilo täytti yksityisten ja seurakuntien elämää.
—– Ikävä kyllä, olemme kuulleet jo pieninä ”Jobin posteista”. Ne poikivat myös paljon monenlaista harmia sekä uskovaisten että epäuskoisten elämään. Juorut ja mustamaalaukset ja ikävien asioitten levittäminen on tuhonnut monien ilon, jopa koko elämän. Jeesus on tiukkana, kun Hän sanoo: ”Jokaisesta turhasta sanasta, jonka he lausuvat, on tehtävä tili viimeisenä päivänä”. Haavat eivät hevin parane. —- Me nykyajan kristityt olemme myös Pietarin jälkeläisiä, joiden tehtävänä on kuunnella neuvoja Hyvältä Paimenelta ja viedä Hänen evankeliumiaan tutuille ja tuntemattomille. 1960-luvulla laulettiin nuorten kokouksissa: ”Vie vuorille tää viesti ja huuda se kaikkeen maailmaan” – Virsikirjassa on monta virttä, joissa on voimaannuttavia kehotuksia kertoa palavasti ja yksinkertaisesti ilosanomaa. Meidän ei tarvitse hävetä Kuninkaamme kutsua. Jeesuksen seurassa paranevat pahan aiheuttamat haavat.
Valma
Kiitos hyvin rohkaisevasta puheenvuorostasi