Tiina Itkosen Grönlanti-kuvat ovat hätähuuto jään ja tuulen maasta

mies ja koiravaljakko jäävuoren edessä
Peter ja hänen valjakkokoiransa; QaanaaQ, 2019. Valjakkokoirat väsyttävät karhun, koska se ei jaksa juosta kovin pitkään. Saalis jaetaan kyläläisten kesken. Kuva: Tiina Itkonen

Ainutlaatuinen jään, tuulen ja inughuittien, eli pohjoisimman alkuperäiskansan maailma avautuu Tiina Itkosen Anori – Pohjoinen tuuli -näyttelyssä Kuopion VB-valokuvakeskuksessa. Anori tarkoittaa grönlanniksi tuulta. Näyttely on saanut melkoisesti huomiota maailmanlaajuisen geopoliittisen kiinnostuksen kohdistuessa Grönlantiin.

Kolmenkymmenen vuoden ajan Grönlannin luontoa ja ihmisiä kuvannut Itkonen matkusti Grönlantiin ensimmäistä kertaa 1995. Katseet kiinnittyvät yleensä pääkaupunki Nuukiin. Itkonen on kuvannut Luoteis-Grönlannissa inughuitteja, joita on 800. Heistä yli 600 asuu Qaanaaqin kaupungissa ja loput Qeqertatin, Savissivikin ja Siorapalukin kylissä. Grönlannin 56 000 asukkaasta 90 prosenttia on inuiitteja.

– Haluan kuvillani tuoda esiin, millaista elämä on pohjoisimmassa Grönlannissa, kuinka siellä perinteinen metsästyskulttuuri ja elämäntapa ovat häviämässä. Jäällä metsästämisestä on tullut yhä vaarallisempaa. Merijään sulaminen vaikuttaa koko inughuittien kansaan, Itkonen kertoo.

Inughuittien yksinkertainen elämäntapa sään mukaan, kiireettömyys sekä luonnon, ihmisten ja eläinten rinnakkaiselo välittyvät kuvista.

– Sellaista on hienoa kokea tänä päivänä. Elämä on metsästämistä, kyläilyä, ruoan valmistamista ja yhdessä olemista. Heillä on aikaa toisilleen. Kun he tekevät jotain, he työstävät asiaa niin kauan, kunnes on valmista.

Jonas, Savissivik, 2002. Näyttelyssä tulee esille lasten tärkeä merkitys inughuiteille. Lapsilla ei ole valtavia lelukasoja, ja kotien sisustus poikkeaa muutenkin länsimaista. Kuva: Tiina Itkonen

METSÄSTYS ON olennainen osa inughuittien kulttuuri-identiteettiä ja tärkeä ravinnonlähde. Inughuiteille Grönlannin hallituksen sääntely hylkeen, mursun ja muiden arktisten eläinten metsästyksessä on arkea. Talvella inughuitit metsästävät koiravaljakon kanssa merijäällä, kesällä sarvivalaita kajakista käsin harppuunalla. Vaarana on, että inughuittien perinteinen elämäntapa häviää kokonaan.

Näyttelyn kuvat metsästäjistä syntyivät, kun Itkosen suunnitelma mennä Qaanaaqista Savissivikin kylään helikopterilla peruuntui koneen rikkouduttua. Itkonen jäi kahdeksi viikoksi odottamaan, eikä hän lopulta päässyt kohteeseen lainkaan johtuen huonosta säästä. Sillä aikaa hän aloitti metsästäjien kuvaamisen, ja lopputulos on huikea.

Erityisen kiehtovaa näyttelyssä on lasten luonnollinen suhtautuminen metsästykseen. Kuva lapsesta ensimmäisen saaliin kanssa tulee usein myös Facebookiin.

”Sea ice is our beautiful garden.” Näyttelyn seinällä oleva teksti kuvaa jään poikkeavaa merkitystä inughuiteille. Kuvissa kävelymatkalta näyttävä etäisyys voi olla kymmeniä kilometrejä.

– Horisontti näkyy joka suunnassa. Siellä ei kasva puita, eikä ole korkeita taloja kuin Nuukissa. Etäisyyksiä on vaikea arvioida.

Qaanaaq 1, 2018. Qaanaaq sijaitsee noin 1200 kilometriä napapiiriltä pohjoiseen. Kuva: Tiina Itkonen

ARKTISELLA ALUEELLA ilmastonmuutos vaikuttaa nopeammin kuin muualla maailmassa. Grönlannista merijäästä häviää kymmenisen prosenttia kymmenessä vuodessa. Näyttely on vahva kannanotto niin ilmastonmuutoksen vaikutuksista kuin alkuperäiskansan oikeudesta päättää omaan kulttuuriinsa ja elinkeinoonsa liittyvistä asioista. Se ei ota suoraan kantaa tämän hetken poliittiseen tilanteeseen, mutta sitä pohtii kuvia katsoessa.

Itkonen tekee yhteistyötä yhdysvaltalaisen jääkarhututkija Kristin Laidren kanssa. Itkosen tavoitteena on päästä nyt huhtikuun aikana Grönlantiin seuraamaan sarvivalaiden metsästystä.

– Huhtikuussa meri on vielä jäässä, on valoisaa ja ei niin kylmää.

Näyttelyn viimeisessä huoneessa on kuva Qaanaagin aitaamattomasta hautausmaasta valkoisista risteistä muovikukkineen. Se pysähdyttää ainutkertaisen vähemmistöryhmän haurauden äärelle.

Anori – Pohjoinen tuuli -näyttely VB-valokuvakeskuksessa Kuopiossa 3. toukokuuta saakka.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliBen Zyskowicz: Isäni ei koskaan toipunut keskitys­leiri­kokemuksista
Seuraava artikkeliUrjalan uusi kirkkoherra Olli Luhtasela on kiitollinen läpi elämän jatkuneesta siunauksen tiestä

Ei näytettäviä viestejä