Ja on tämä sen caicken surin ja corkin Juhla ymbäri aiastaica / josta caicki mwt Juhlat owat algunsanet / ja ilman tätä ei yhtäken mwta Juhla olisi. Sillä jollei Herra Christus olisi sijñyt ia syndynyt / nijn ei hän mös olis kärsinyt pijna ia cuolemat meidän edistän / taicka cuoluista ylösnosnut / eij mös taiwasen ylösastunut / ia se pÿha Hengi eij olisi tullut Apostolitten päälle / ia sentähden eij olisi eikä Joulu / päsiäist /eikä heluntain / Juhla /eikä yhteken mwta Juhla / ia me olisime caicki synnin ja cuoleman alla. Ja on tämä mös caickein wanhin Juhla / joca mailman algusa / io paradisis on mwisto pidety. Sillä Jumala itze cohta cuin Adam oli syndin langenut /tästä Messian Herran Christuksen sikimisestä /sarnaisi ja puhui sanoden: Waimon siemen pitä rickimusertaman kärmän pään. Jo siitä hetkestä owat caicki Patriarchat ja coco Christikunda sekä wanhasa että udesa Testamentisä muisto ja juhla pitänet… (Ericus Erici: Postilla, osa I, 1621, s 1204-1205).
Sorolainen pitää siis [ainakin tässä saarnassaan] Marian ilmestyspäivää kaikkein suurimpana ja korkeimpana juhlana, josta kaikki muut juhlat ovat saaneet alkunsa. Marian ilmestyspäivää on perinteisesti vietetty 25. maaliskuuta eli tasan yhdeksän kuukautta ennen ensimmäistä joulupäivää, ja vietetään edelleenkin niissä kirkoissa, joissa ei ole katsottu tarpeelliseksi [tältä osin] mukautua tämän maailmanajan menoon. Toisaalta tuo yhdeksän kuukautta on vain nyrkkisääntö. Jos Jeesus todella syntyi 25. joulukuuta, niin esimerkiksi tämänvuotinen 22. maaliskuuta on ihan mahdollinen sikiämisen ajankohta.
Katsotaanpa muitakin arkipyhiä. Protestanttikirkoissa niihin on suhtauduttu pidättyvästi. Joissakin kirkoissa niistä on luovuttu kokonaan, mikäli niillä ei ole selkeää raamatullista perustaa. Joissakin taas on säilytetty hyödyllisiksi katsotut, niin myös luterilaisessa kirkossa. Sorolaisen postillassa on saarnat järjestetty siten, että ensiksi tulevat sunnuntait ja tärkeimmät muut pyhät kirkkovuoden ympäri (joulupäivä, uudenvuodenpäivä, loppiainen, pääsiäinen, helatorstai ja helluntai, mukaan lukien pääpyhään liittyvät ja sitä välittömästi seuraavat arkipyhät), ja sitten kummankin osan lopussa muut arkipyhät (pyhimysjuhlat), joita oli kaikkiaan 19.
Sittemmin valtiovalta on rajoittanut arkipyhien viettoa, jotta ihmiset ehtisivät tehdä töitäkin. Niinpä kynttilänpäivä, Marian ilmestyspäivä ja mikkelinpäivä on siirretty vietettäväksi sunnuntaina, juhannus ja pyhäinpäivä lauantaina. Myös loppiainen ja helatorstai ovat siirtouhan alaisia, ja ne on jo kertaalleen siirrettykin pariksi vuosikymmeneksi. Muita vietetään vain mikäli ne sattuvat sunnuntaiksi, jos silloinkaan. Nykyluterilaisille Marian ilmestyspäivä on siis vasta toisen luokan pyhä, ja esimerkiksi ”Marian etzikon päivää” eli Marian käyntiä Elisabetin luona (2. heinäkuuta) voitaneen pitää kolmannen luokan pyhänä.
Jos saisitte valita, viettäisittekö enkeli Gabrielin ilmestymistä neitsyt Marialle mieluummin oikeana päivänään iltakirkkona vai lähimpänä sunnuntaiaamuna?
