Näin ajattelinkin, meitä molempia kiinnostaa historiallinen totuus,. Se paljastuu viimeistään kuoleman jälkeen. Kukaan ei pääse historiaa pakoon. Oikea Jumala paljastaa meille historiallisenkin totuuden kuoleman jälkeen ja silloin saamme tietää kuka Jeesus oikein oli ja mikä oli Kolminaisuuden lopullinen kohtalo. Meillä on hyvin samankaltaiset näkemykset asioista ja minusta olemme eri mieltä hyvin pieniss ja merkityksettömissä asioissa.
Meitä yhdistää usko yhteen Jumalaan eli Allahiin, meitä yhdistää tämän Jumalan ajaton sanoma: syntien anteeksiantaminen, toivo kuolemanjälkeisestä elämästä ja Jumalan opetus rakkauteen kaikkia kohtaan tässä maailmassa. Minusta tämä sanoma on yhteinen juutalaisuudelle, kirkolle ja islamille ja siksi minä puhun meistä yhtenä ja samana perheenä ja siksi me mahdumme samaan Taivaaseen, vaikka uskoisimme teologian yksityiskohdissa hieman eri tavoin. Meille kummallekin Jumala on yksi ja pidämme Kolminaisuusoppia kirkon tulkintana ja teologisena virheenä. Me kumpikin uskomme, että Jeesus ei ollut Jumala, vaan Jumalan lähettiläs kuten Mooses, Jesaja tai Muhammed. Kaikki tämä on meille yhteistä ja voisi olla kaikille muillekin.
Yksi ero meissä taitaa olla: Minä pidän Tanakhia, Raamattua ja Koraania historiallisina ja inhimillisinä kirjoina. Niiden sisältämät historialliset opetukset todistavat, että nämä pyhät kirjat ovat ihmisten kirjoittamia omalla ymmärryksellä, eivät mitään Jumalan sanelua. Näiden pyhien kirjojen epäkohdat ja kyseenalaiset opetukset vahvistavat teosten historiallisen ja inhimlillisen luonteen. Kaikesta huolimatta sama ajaton Jumalan sanoma löytyy kaikista teoksista. Historiallisuus ja inhmillisyys eivät vähennä niiden arvovaltaa, vaan tekevät kaikesta ja kaikesta sisällöstä ymmärrettävää ja omaan aikaan sidottua opetusta. Niinpä niitä voidaan myös arvioida ja päivitää nykyaikaan.
Historialliset opetukset ovat minusta aina ihmisen keksimiä ja ajaton sanoma on Jumalan ilmoitusta. Oikea Jumala ei koskaan hyväksyisi verikostoa, ei väkivaltaa, ei tappamista uskonnon nimissä eikä ihmisoikeuksien rikkomista kenenkään kohdalla, ei pitäisi miehiä naisten esimiehinä, vaan oikea Jumala kannustaa ja ohjaa aina hyvyyteen, rakkauteen ja välittämiseen muista ajankohdasta riippumatta. Oikea Jumala ei ole vihainen, vaan hyväntahoinen, ymmärtäväinen ja lohdullinen, täynnä viisautta, rakkautta ja Armoa. Armo on aina Jumalan viimeinen sana ihmiselle.
Olen ajatellut, että ei ole kirkon vika, jos roomalaiset tappoivat Jeesuksen. Kuolema ei tee Jeesuksesta Jumalaa. On Jumalan asia, jos hän haluaa herättää Jeesuksen kuolleista ja näyttää, että hauta oli tyhjä. Tämäkään ei tee Jeesuksesta Jumalaa, vaan todistaa vain, että kuolema on voitettu ja meitäå odottaa uusi elämä kuoleman jälkeen. Siksi en kiellä noita tapahtumia. Ne ovat täysin mahdollista historiaa. Se tekisi evankeliumeista vain ymmärrettäviä. Silti Jeesusta ei tarvitse pitää Jumala, vaan pelkkänä ihmisenä. Jos Jumala halusi kääntää tappion voitoksi, se on hänen asiansa.
Lopputulos on kuitenkin sama: Kuolema on voitettu, synnit on anteeksiannettu ja Jeesus nostettu ylös Taivaaseen. Mitäpä noista kaikista historian yksityiskohdista!
Tärkeintä on, että uskomme yhteen Jumalaan, teemme hyviä asioita elämässä, pyrimme hyvyyteen joka päivä ja välitämme kaikista muista ja kuljemme toistemme vierellä ja muistamme, että synnit annetaan anteeksi katuvalle ja että uusi elämä odottaa uskovaa ihmistä. Ihminen on usein liian utelias teologian suhteen ja yrittää sanoa liikaa Jumalan puolesta. Meidän pitäisi vain elää uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Se on ihmisen tehtävä.
Minulla on hyvä ja syvä luottamus yhteen Jumalaan. Haluan elää tämän uskon todeksi, toimia oikein elämässäni ja olla hyvä kaiklle. Minun ei tarvitse loistaa teologian tiedoilla ja selittää kaikkea. Olen tyytyväinen näin ja haluaisin, että moni muukin saisi kokea näin tässä maailmassa ja elää yhdessä toisiamme kannustaen ja toisistamme välittäen. Kaikki selviää aikanaan kuoleman jälkeen. En halua haukkua ketään harhaoppiseksi ja vääräuskoiseksi, haluan arvostaa jokaista ja sanoa, että olet hyvin tärkeä Jumalalle ja että oikea Jumala on meidän ihmisten puolella aina. Leppoisaa Ramadanin aikaa sinulle!
Huonosti ”Jumala” on onnistunut, jos ja kun ihmiset ovat ”luovuttaneet” elämänsä hänen käsiinsä toisin sanoen väistäneet oman vastuunsa. Ja ”vääryydet” kuuluvat elämään ? Jokuhan nekin tekee ? Pitäisikö ne noin vain hyväksyä ? Ei itseään tarvitse paeta, päin vastoin, tekisi hyvää mennä joskus itseensä ja löytää sieltä ihmisen, joka haluaa tehdä hyvää. Se on omasta tahdosta kiinni. Ihminen voi valita.
Se on juuri päinvastoin miten kirjoitit . Ei Jumala ole epäonnistunut vaan ihmiskunta on langennut ja tätä emme voi kiistää kun katsomme ympärille ja omaa elämäämme. Se on pakoilua jos emme ota vastaan anteeksiantamusta mitä Jumala meille tarjoaa . Jokainen on vastuussa omasta pahuudesta ja mitä sille tekee . On vain kaksi vaihtoehtoa ; joko kieltää oma pahuus tai tunnustaa synnit . Kyllä kaikilla ihmisillä on tietoisuus Jumalasta jollain tasolla ja siitä ei ole meille apua kun katsomme toisten pahuutta . Jumala tahtoo meille vapauden synneistämme ja siihen saa joka päivä turvautua . Jumalan rakkaudessa on vapaus , kuten evankeliumi meille tarjotaan että siinä ei ole yhtään vaatimusta . Puhtaalla omatunnolla ihminen voi ja haluaa palvella muita ihmisiä . Raamatun mukaan meissä asuu synti ja teemme sitä mitä emme tahdo eli syntiä ja Raamattu myös sanoo että olemme valehtelijoita jos sanomme että meillä ei ole syntiä . Semmosia me ikävä kyllä ollaan , mutta juuri siksi Jumala lähetti poikansa joka kuoli meidän kaikkien syntiemme puolesta ja saadaan siihen anteeksiantoon turvautua jatkuvasti eikä tarvitse pakoilla .
Jos me tunnustamme syntimme niin Jumala on uskollinen ja vanhurskas
Ulkoa opeteltua liturgiaa, joka ei vakuuta. Raamatun kirjoittajat ovat ovat keskittyneet vain syntiin ja tuomioon. Niillä saadaan kansa alistettua. Pitäisi löytää evankeliumin ydin, armo, ilo ja rauha. Voisi kirkot täyttyä.
Charlotta hyvä,
väittäessäsi, että Raamatun kirjoittajat ovat keskittyneet vain syntiin ja tuomioon, viittaa siihen että et tunne Raamattua kokonaisuutena – tai sittten valikoit siitä em. asiat aregumenttiesi pohjaksi. Pikemminkin voisi sanoa, että klassisen kristillisen uskon ja Raamatu kriitikot ovat keskittyneet vain synnin ja tuomion julistuksen viestien etsimiseen.
Armo ilman synnin ja tuomion todellisuutta on pelkkää sanahelinää – kuten aikamme Suomen tyhjenevistä kirkoistammekin voimme päätellä: suurimmalle osalle suomalaisista EVVK, ”ei vois vähempää kiinnostaa”. Vaikka juuri muusta ei tunnuta saarnattavankaan kuin ”armosta” ja ”rakkaudesta” vain ”kaiken hyväksyvyytenä”, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja luonnon tai ilmaston ongelmista.
Toisaalta saatat siinä olla oikeassa, että suomalaisessa kirkollisessa kulttuurissamme on ollut usein ”iloton meininki”, ja täällä on suorastaan ”vierastettu” anglosaksista ”iloista kristillisyyttä”, joka on kuitenkin ammentanut ilonsa juuri Raamatusta. Olkoonkin, että kaikissa kristillisyyden ”kulttuureissa” tuppaa olemaan oma ja toisinaan enemmän tai vähemmän rajoittunut korostuksensa. Överiksi voi mennä suuntaan jos toiseenkin.
Kirkot ehkä tilastollisesti tyhjenevät lännessä, mutta monissa jumalanpalveluksissa – varsinkin ”suuressa etelässä” ja myös meillä Suomessakin – tuntuu käyvän yhä useampia nuoria miehiä, ja nyt myös naisiakin. Niissä, missä julistetaan syntiä, vanhrskautta ja tuomiotakin, joista se tosi rauha ja ilokin sitten kumpuaa ja löytyy.
On paljon sellaisia jumalanpalveluspaikkoja, joissa tilat alkavat käydä ahtaiksi.
Siitähän se ilo tuleekin kun saa kokea ja tietää että velkamme on maksettu . Ei evankeliumin sanoma kosketa kuin syntisiä , ei terveet tarvitse parantajaa . Tämä on tietysti vastenmielistä monelle saarnata kun helpompi puhua vaan omista ja kirkon auttamistyöstä ja ne ovat seurauksia ei pääasia . Se turhanpäiväistä liturgiaa kun Jumalan sanan tekstit mistä pitäs saarnata sitä evankeliumia niin puhutaan päivänselvistä ja kirkon toiminnasta ja puututaan jopa politiikkaan . Rakkaus ja totuus kulkee käsikädessä , jos ei uskalleta totuutta julistaa ei ole kuin näennäistä rakkautta . Uskonnossa se menee niin että aletaan suorittaa ja teeskennellään olevan hyviä , mutta se ei kuulu kristinuskoon . Jumala vaikuttaa rauhan ilon tahtomisen ja tekemisen . Kukaan ihminen ei luonnostaan halua kuulla mitään Jumalasta ja usko jonka hän lahjoittaa on Jumalan pojan uskoa ei meistä syntynyttä . Ja silti hän on aina valmis kun ihminen kääntyy ja tahtoo rehellisesti tuoda syntisen itsensä hänelle ja tunnustaa syntinsä . Ihminen on monesti peluri ja sielunvihollisen kuiskauksille altis että mennään sieltä mistä aita matalin tai jopa kaatunut , että eihän minun tätä tarvitse tuoda kun Jumala tuomitsee tai se johtaa vastentahtoisiin asioihin minun elämässä , vaikka hän tahtoo vaan armahtaa ja tietää ja tuntee mitä me olemme . Kaikki paskat vaan kerralla pöytään niin ilo rauha ja vapaus vallitsee puhtaassa omassatunnossa . Kukaan ihminen ei voi toista tuomita eikä Jumalakaan tahdo vaan armahtaa ja voisi antaa meille sisäisen rauhan ja iankaikkisen elämän .
Minusta ihmisen ja Jumalan välillä kaikkein tärkein asia on Jumalan armo. Siitä on viime kädessä aina kysymys. Se on myös kristinuskon suurin lahja ihmiskunnalle. Armo tuo mukanaan kaikki Taivaan tavarat eli syntien anteeksiantamisen, kuolemanjälkeisen elämän ja kehotuksen rakkauteen aina ja kaikkialla.
”7 artikla Armosta
Armo on Jumalan rakkautta. Jumala on antanut meille sanomansa ja ohjannut ihmiset Jeesuksen kautta yhteyteensä. Jeesus kertoi tiestä Jumalan luo, anteeksiantamuksesta ja ikuisesta elämästä. Se on armoa.
Vaikka ihminen kykenisi tekemään hyvää, se ei ole uhka Jumalan päätäntävallalle. Jumala hyväksyy ihmisen yhteyteensä, ei ihminen itse.
Jumalan rakkaus näkyy yhteytenä ihmiskuntaan (interaktiivinen tai profeetallinen armo), syntien anteeksiantamisena (juridinen armo), eettisten ohjeiden opettamisena (pedagoginen armo), olemassaolon ja elämänkatsomuksen avartajana (eksistentialistinen armo), Jumalan voiman antamisena (dynamistinen armo) sekä kuoleman voittamisena (viktoriaaninen armo).”
Me ihmiset olemme syntisiä ja osaamme tehdä syntiä. Siksi tarvitaan Armo.
Mutta Armo ei tarvitse Kolminaisuutta, se ei tarvitse ihmisuhreja eikä verenvuodatusta, se ei tarvitse inkarnaatiota. Armo on olemassa ilman niitäkin. Samoin Jumala. Tärkeintä on, että on olemassa niitä, jotka kertovat sanomaa Jumalan armosta ihmiskunnalle. Sellaisia opettajia löytyy. Me saamme olla samalla asialla. Jeesuksella oli Jumalan valtuutus välittää sanomaa Jumalan armosta meille. Se riittää.
Paavali esitti oman historiallisen tulkintansa Ristin tapahtumista, mutta asioita voi katsella myös muulla tavalla. Paavalin tulkinta ei ole väärin eikä se ole oikein. Se on Paavalin tulkinta. Sama pätee kaikkien kirkkojen tulkintoihin. Jos haluat noudattaa jonkin kirkon teologista tulkintaa, siitä vaan. Erilaiset tulkinnat kuuluvat kirkkoon, ovat aina kuuluneet ennen kuin monarkkinen piispuus otti vallan ja alettiin puhua yhdestä ainoasta oikeasta opista. Erilaiset evankeliumit ja ristiriidat niissä hämmensivät kirkkoisiä. He tekivät omat valintansa ja tulkintansa.
Minä olen sitä mieltä, että kirkko lisäsi Jeesuksen perimätietoon ajatuksen Jeesuksesta Jumalana, eskatologian ja puheet sovitusuhrista. Historiallisen Jeesuksen opetus oli paljon yksinkertaisempaa kuvausta Taivaan tavaroista eli Jumalan Armosta. Se on minun mielipiteeni. Sama Jumala ja sama sanoma yhdistää kaikki Aabrahamin uskonnot. Samalla on aina hyvä muistaa, että kirkon teologiset tulkinnat ovat hyviä vaihtoehtoja ja niiden kannattaminen on ihan oikein. Dynamistinen kristologia on minun valintani eli Jeesus Jumalan Poikana eli Jumalan Valittuna eli ihmisenä joka eli Jumalan valtuutuksella ja Jumalan antamalla Voimalla. Jeesus oli hyvä opettaja ja Jumalan lähettiläs, tie, totuus ja elämä.
Mistäs tiedät?