Oliko vuoden 1933 Vanhan testamentin suomennoksessa profetia tulevasta tasavallan presidentistä? Onko sellainen mahdollista? Kyseinen profetia, jos se siis käsittelee Urho Kaleva Kekkosta, on vain tuossa nimenomaisessa suomennoksessa, ei Raamatussa yleensä.

”Urho on röyhkeä, mutta hän ei ole pysyväinen.” Näin Habakukin kirjassa sanotaan (Hab. 2:5). Ja kyllähän Urho oli röyhkeä, ei sitä käy kieltäminen. Tasavallan presidentin ensisijainen tehtävä oli hänen aikanaan, kuten nykyäänkin, johtaa ulkopolitiikkaa, ja siinä hän todella ansioitui, joskaan kaikki eivät pitäneet hänen tyylistään. Hän antoi myös ulkopoliittisten intressien vaikuttaa sisäpolitiikaan ja ohjaili sitä enemmän kuin mitä olisi monien mielestä ollut suotavaa. Hänen jälkeensä katsottiinkin parhaaksi rajoittaa presidentin valtaoikeuksia.

Ajatteliko joku, että Urho olisi pysyväinen? Aika kauan hän politiikan huipulla pysyikin, ensin parin vuosikymmenen ajan ministerinä, muutamaa taukoa lukuunottamatta, muun muassa viiden hallituksen pääministerinä. Tänään (1.3.2026) on kulunut tasan 70 vuotta päivästä, jolloin hän astui tasavallan presidentin virkaan, jota hän sitten hoiti hieman yli neljännesvuosisadan ajan. Vuodesta 1970 lähtien hän oli iäkkäämpi kuin yksikään kansanedustaja, mutta tuolloin annettiin ymmärtää, että hän on ikäisekseen harvinaisen hyväkuntoinen ja todennäköisesti pitkäikäinenkin, mikä ei toki tarkoittanut, että hän olisi kuolematon. Elinikäiseksi presidentiksi häntä ei koskaan valittu, vaan aina määräajaksi. Niin kuitenkin sitten kävi, että hän joutui 81-vuotiaana eroamaan terveydellisistä syistä. Häntä iäkkäämpänä on tasavallan presidenttinä toiminut J. K. Paasikivi, ja vanhemmaksi elivät myös K. J. Ståhlberg ja Mauno Koivisto.

Mutta miten ihmeessä Urho päätyi raamatunkäännökseen? Tai urho, pienellä kirjaimellahan se kirjoitettiin. Muissa katselemissani käännöksissä on pääosin päädytty ihan erilaisiin ratkaisuihin. Useimmissa on Vulgatan mallin mukaisesti ylpeä mies tai ylimielinen mies, näin myös aikaisemmissa suomennoksissa. Vuoden 1992 kirkkoraamatussa onkin sitten jotain aivan muuta, vilkaiskaapa vaan. Mutta ei tuo urhokaan mitenkään tavaton ole. Heprean gever tarkoittaa soturia, siis urhoa, tai ihan vain miestä. Nykyisin sanottaisiin ehkä äijä. Kääntäjämme valitsivat sitten predikatiivin, adjektiiviattribuutin sijasta. ”Urho on röyhkeä”, ei siis ”röyhkeä äijä”.

Entä se pysyväisyys? Ulkomaankielisissä käännöksissä urho tai äijä ei pysy kotona, ei pysy paikoillaan, ei osaa levätä, ei saavuta tavoitettaan tai ei saa mitään aikaan. Tarkemmin määrittelemättömällä pysymättömyydellä on kyllä esikuvansa ruotsinnosten ja suomennosten perinteessä.

Kokonaisuudessa kyseinen värssy kuuluu näin: Ja vielä: viini on petollista, urho on röyhkeä; mutta hän ei ole pysyväinen, hän, joka levittää kitansa kuin tuonela ja on täyttymätön kuin kuolema, kokoaa itselleen kaikki kansakunnat ja kerää itselleen kaikki kansat. Alkuosa kuuluu Agricolan käännöksessä (1552) näin: MUtta Wina pettepi sen corian Miehen. Tiedämme, ettei Kekkonen sylkenyt lasiin, ja saattaapa olla, että juuri se lopulta koitui hänen kohtalokseen. Alkoholihan ei tee hyvää aivoille.

Värssyn loppuosaa ei sentään kaiketi voi sovittaa Urhoon. Hän onnistui kyllä kokoamaan luokseen Helsinkiin kaikkien Euroopan maitten johtajat ja muutaman muunkin, ETY-kokoukseen vuonna 1975. Mutta että levittää kitansa kuin tuonela? Ei, jäitä hattuun nyt.

Vuoden 1933 Vanhan testamentin käännöstyö tapahtui pääasiassa 1910- ja 1920-luvulla. Urho Kekkonen alkoi saada mainetta 1920-luvun puolivälistä lähtien, ensin urheilijana ja urheilujohtajana. Hänen poliittinen uransa alkoi vasta samana vuonna kuin Vanha Testamentti julkaistiin uutena suomennoksena. On siis aika lailla mahdotonta ajatella, että kääntäjiä inspiroi nuori urheilupomo. Mutta entä jos joku enkeli kuiskutteli korvaan, että urho, ihan vain järjestääkseen lohdutusta sitä aikanaan kaipaaville?