Saako uskonnon kannattaja vääristellä toisen uskonnon pyhiä kirjoituksia ja tulkita niitä omaksi edukseen vastoin toista uskontoa? Aika moni vastaa tähän, että tietenkään toisen uskonnon kannattaja ei saa puuttua toisen uskonnon pyhien kirjoitusten historialliseen sisältöön. Näin kuitenkin tapahtuu jatkuvasti ja on satttunut jo vuosituhansien ajan.
Kuinka niin?
Kirkko on aina puuttunut Vanhan Testamentiin historialliseen sisältöön ja tulkinnut tekstejä omaksi edukseen vastoin juutalaisuutta. Samoin tekevät muslimit Uuden Testamentin suhteen ja näkevät joka puolella todisteita ja viittauksia Allahiin ja Muhammediin vastoin kirkon opetuksia.
Uskonnollisia kiihkoilijoita ei tunnu kiinnostavan historiallinen totuus ollenkaan, vaikka kukaan ei pääse koskaan historiaa karkuun ja piiloon. Oikea Jumala paljastaa historiallisen Totuuden aikanaan kaikille kuoleman jälkeen.
Pyhien kirjojen historialinen merkitys on aina tärkein ja alkuperäisin sisältö. Myöhemmät sukupolvet voivat lukea teksteihin mitä haluavat ja se vääristää alkuperäistä sanomaa. Tämä on ollut kirkon tapa toimia kaikessa teologiassa. Tehdään myöhempiä lisäyksiä ja selitetään asioita omaksi eduksi. Silloin asiat saadaan näyttämään juuri sellaiselta kuin halutaan. Näin meneteltiin myös Kolminaisuuden suhteen. Viittauksia Kolminaisuuteen nähdään milloin missäkin Vanha Testamentin tekstissä vastoin juutalaista historiallista selittämistä.
Yksi kuuluisimpia kirkon uudelleen tulkitsemia ja muokkaamia kohtia on Psalmeissa.
”Psalmit: 110:1 Daavidin virsi. Herra sanoi minun herralleni: ”Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi”.
Tämä jae on yksi koko Raamatun merkittävimmistä ja siteeratuimmista kohdista. Sen ymmärtämiseksi on hyödyllistä katsoa sitä kolmesta eri näkökulmasta: historiallisesta, messiaanisesta ja kielellisestä.
Tässä on tiivistelmä siitä, mitä jae tarkoittaa:
1. Kielellinen huomio: Kaksi eri ”Herraa”
Alkukielisessä heprealaisessa tekstissä tässä käytetään kahta eri sanaa, mikä selventää lauseen rakennetta:
Ensimmäinen ”Herra”: On Jumalan erisnimi Jahve (YHWH).
Toinen ”herrani”: On sana Adoni, joka tarkoittaa ”minun herraani”, ”hallitsijaani” tai ”kuninkaallani”.
Käytännössä: Jumala (Isä) puhuu jollekulle toiselle, jota Daavid kutsuu omaksi herrakseen.
2. Historiallinen ja kuninkaallinen merkitys
Daavidin aikana psalmi nähtiin kuninkaallisena psalmina. Kun uusi kuningas nousi valtaistuimelle, Jumalan katsottiin antavan hänelle valtuudet hallita.
Oikealla puolella istuminen: Tarkoittaa korkeinta kunniapaikkaa ja jaettua hallintovaltaa.
Jalkojen astinlauta: Muinaisessa Lähi-idässä voittaja laittoi symbolisesti jalkansa voitetun vihollisen niskaan. Se tarkoittaa täydellistä voittoa ja hallintaa.
3. Messiaaninen merkitys (Kristinusko)
Uudessa testamentissa Jeesus ja apostolit viittaavat tähän jakeeseen useammin kuin mihinkään muuhun Vanhan testamentin kohtaan. Kristillisessä tulkinnassa:
Daavidin Herra on Jeesus: Jeesus haastoi fariseukset kysymällä, miten Messias voi olla vain ”Daavidin poika”, jos Daavid kerran kutsuu häntä ”Herraksi” (Matt. 22:41–46).
Taivaaseenastuminen: Jae nähdään ennustuksena siitä, kuinka Jeesus nousi kuolleista ja istui Isän oikealle puolelle taivaassa.
Lopullinen voitto: Jeesus hallitsee nyt näkymättömästi, kunnes kaikki paha ja viimeisenä vihollisena kuolema kukistetaan lopullisesti.
Tiivistelmä
Jae tarkoittaa, että Jumala on antanut Messiaalle (Kristukselle) kaiken vallan taivaassa ja maan päällä. Se on vakuutus siitä, että vaikka maailmassa on vastustusta ja pahuutta, Jumalan asettama Kuningas on lopulta voittaja.”
Lähde Google AI 250226
Vanhan Testamentin ihmiset pelastuivat uskomalla yhteen Jumalaan, tekemällä hyvää ja noudattamalla Mooseksen lakia. Jeesus ei ollut heille oikea Messias, koska Jeesus ei täyttänyt eikä täytä vieläkään yhtäkään juutalaisuuden vaatimuksista Messiaalle.
Olisi varmaan outoa kirjoittaa täällä ja esitellä kuinka vääriä omat mielipiteet ovat. Minä uskon omaan näkemykseeni ja minun viestini on avoimesti esillä: sama Jumala ja sama sanoma yhdistää juutalaiset, kristityt ja muslimit. Me todellakin mahdumme samaan Taivaaseen ja olemme samaa perhettä. Olen tähän tulokseen tullut oman tutkimiseni ja päätelmieni tuloksena. Muilla on omat näkemykset.
Erilaiset tulkinnat ovat aina kuuluneet kirkkoon ja saavat kuulua nytkin. Minä en muita määrää enkä tee lähetystyötä. Kenenkään ei tarvitse olla minun kanssani samaa mieltä. Me mahdumme samaan kirkkoon ja voin kunnioittaa jokaisen vakaumusta, mikä se sitten onkin. Minä kirjoitan vain omia mielipiteitäni, en enempää enkä vähempää. Tarvittaessa olen valmis muuttamaan näkemyksiäni myös, jos huomaan parempia perusteluja muilla. Minua ei haittaa yhtään mitään, jos tulisi vastaan uudet eksegeettiset todisteet vaikkapa Kolminaisuuden puolesta uusina tekstilöytöinä Israelista yms.Tai löytyisi arameankielinen Jeesuksen sanojen kokoelma. Sitten mentäisiin niiden mukaan.
Juutalaisten mukaan Messiasta ei ole vielä tullut ja kirkon mukaan Jeesus oli Messias ja siksi kirkko löytää hänet vähän joka paikasta Vanhaa Testamenttia. Kaikki selviää aikanaan, miten tämä homma oikein meni.
Roomalaiset tappoivat Jeesuksen. Jumala käänsi tappion voitoksi ja herätti Jeesuksen kuolleista. Jeesuksen kuolemaa voidaan pitää uhrina ja todisteena syntien anteeksiantamisesta ja Jumalan rakkaudesta sekä voittona kuolemasta ja synnin vallasta. Anteeksianto ei perustuisi uskovan omiin tunteisiin, vaan Ristin tapahtumiin. Kyllä. Näin voidaan katsoa asioita. Jeesus kuoli kaikkien puolesta. Viktoriaaninen sovitusoppi oli todennäköisesti vanhin tulkinta sovituksesta perimätiedossa. Kelpaa yhtenä teologisena tulkintana. Tällainen näkemys kuullostaisi oikein järkevältä Jumalan reagoinnilta Ristin tapahtumiin. Tapahtui, mitä tapahtui, mutta Jumala käänsi tappion omaksi voitokseen ja samalla meidän kaikkien eduksi. Tämäkin asiaa selviää aikanaan Taivaassa.
Viisautta lienee myös olla sanomatta liikaa ja pohdiskella liikaa kaikkea. Jumala paljastaa totuuden kyllä aikanaan kaikille kuoleman jälkeen.
Niin. Me kylläkin nojaamme psalmien selityksessä itse Ylösnousseen Herramme esimerkkiin, kun Hän selitti opetuslapsilleen, mitä Hänestä oli sanottu laissa, profeetoissa ja psalmeissa (Luukas 24:44).
Paavali puhuu toisen Korinttilaiskirjeen 3. luvussa siitäkin, kuinka juutalaiset (jo hänen aikanaan) tutkivat Kirjoituksia, mutta ikään kuin peite silmillä ja käsittämättä niitä oikein, koska usko Jeesukseen Kristuksena ei ole heille auennut.
Johanneksen evankeliumissa Jeesus itse käy useammankin kiistakeskustelun, joissa on kysymys siitä, kuinka Kirjoitukset todistavat hänestä ja hänen opetuksestaan.
Totta kai historiallis-kriittistä metodia soveltamalla voidaan tällaiset yksinkertaisen selvät raamatunkohdat selittää paikkansa pitämättömiksi, varhaisten kristittyjen keksimiksi ja niin edelleen. Mutta jopa historiallis-kriittistä metodia soveltamalla jää käteen selväksi johtopäätökseksi, että jo varhaisin kristikunta ymmärsi psalmit ja Vanhan testamentin muut kirjoitukset ”vastoin (rabbiinista) juutalaisuutta”. Ei kai meillä muuten olisi kahta erilaista maailmanuskontoa, jotka pitävät Vanhaa testamenttia pyhänä kirjoituskokoelmana.
Sitä paitsi kristillinen kirkko on aina ymmärtänyt, että VT:n tekstien sisältö ei tyhjene vain alkuperäiseen historiallis-kirjaimelliseen merkitykseen vaan sisältää myös hengellisiä ulottuvuuksia.
Hoosea:
6:2 Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä.
Tämän kohdan on katsottu ennustavan sen, että Jeesus nousi ylös kuolleista kolmantena päivänä. Meidät on jo tehty eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa.
Jeesus elää ja mekin saamme elää!
Roomalaiskirje:
4:25 joka (Jeesus) on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.