Arkkipiispa Tapio Luoma on julkaissut sivuillaan kannanoton virkakysymykseen. Kirkolliskokouksen päätöksestä mahdollistaa pappisvirka myös naisille tulee tänä vuonna kuluneeksi 40 vuotta.

Arkkipiispa käy kirjoituksessaan läpi päätöksenteon taustaa ja sitä seuranneita vaiheita. Luoman mukaan kirkolliskokouksen päätöksellä oli selkeät teologiset perusteet, jotka nojaavat luterilaiseen tunnustukseen. Kysymys viran haltijan sukupuolesta ei kuulu Jumalan säätämykseen vaan inhimilliseen järjestykseen, arkkipiispa toteaa.

Luoma muistuttaa korkeimman oikeuden päätöksestä vuodelta 2001, jolloin papin sukupuoleen perustuneet työvuorojärjestelyt todettiin syrjiviksi. Sen jälkeen vuonna 2006 piispainkokous antoi selonteon, jossa edellytettiin papiksi vihityiltä yhteistyötä kollegojen kanssa sukupuolesta riippumatta.

Vuonna 2009 piispat ja kuuden kirkon piirissä toimivan järjestön johtajat esittivät yhteisen tahdonilmauksen siitä, miten herätysliikejärjestöt voivat erilaisista virkakäsityksistään huolimatta tukea paikallisseurakuntien työtä.

Tässä tahdonilmauksessa piispat ja järjestöjen johtajat sitoutuiva toimimaan “sen puolesta, ettei ketään kirkossa syrjitä hänen sukupuolensa, vakaumuksensa tai virkanäkemyksensä tähden”. Herätysliikejärjestöt myös sitoutuvat siihen, että yhteistyössä paikallisseurakuntien kanssa ne ”toimivat kirkkomme vuonna 1986 tekemän virkaratkaisun ja paikallisseurakuntien käytäntöjen mukaisesti”.

KIRKOLLINEN MAISEMA on kuitenkin arkkipiispan mukaan muuttunut vuoden 2009 jälkeen. Luoman mukaan herätysliikkeiden piirissä näyttää olevan käynnissä virkateologisen linjan kiristyminen. Sen seurauksena ne ovat kaventaneet mahdollisuuksiaan toimia yhteistyössä paikallisseurakuntien kanssa.

Kirkon näkökulmasta kyse on Luoman mukaan paitsi kirkon omien säädösten ja päätösten noudattamisesta ennen kaikkea virkateologian periaatteesta. ”Kirkkomme virallinen näkemys on, että jokainen papiksi vihitty on oikea ja täysi pappi, eikä sukupuoli vähennä siitä tai lisää siihen mitään”, Luoma kirjoittaa.

Siksi kirkon päättävät elimet tai johtavat viranhaltijat eivät Luoman mukaan voi tehdä ratkaisuja, jotka asettaisivat naisten pappeuden kyseenalaiseksi.

Luoma huomauttaa, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virkateologia noudattaa luterilaisten kirkkojen enemmistön linjaa suhteessa sukupuoleen. Hän toteaa lisäksi, ettei pappien sukupuoli ole ongelma ekumeenisissa yhteyksissä. Sen sijaan eri kirkkojen papit vierailevat myös toisten kirkkokuntien jumalanpalveluksissa, rukoilevat yhdessä ja viettävät yhteisiä ekumeenisia jumalanpalveluksia riippumatta pappien sukupuolesta.

Väitteet siitä, että kirkon johto yrittäisi kaventaa naisten pappeutta vastustavien herätysliikkeiden toimintamahdollisuuksia, Luoma tyrmää.

”Kirkkomme piispat ovat valmiita vihkimään papiksi herätysliikkeiden teologiasta ammentavia teologeja samoilla edellytyksillä kuin muitakin. Kirkko kutsuu edelleen tehtävänsä mukaisesti kaikkia yhteiseen sanan kuulemiseen ja yhteiseen ehtoollispöytään. Kirkkomme on avoin kaikille seurakuntalaisille ja jokaiselle papille, joka haluaa sitä palvella kirkkomme opetukseen ja päätöksiin sitoutuen.”