Internet muuttaa maailmaa. Toisin kuin koskaan aikaisemmin, ihmisillä on nyt mahdollisuus olla yhteydessä toistensa kanssa missä tahansa maailmankolkassa. Tietoverkon keskustelukanavat, sähköpostit ja ties mitkä teknisen sivilisaation viestintätekniikat tavoittavat liki kaikki halukkaat nopeammin kuin käsitämme. Valtioiden rajat ylittyvät, kun verkottumisen tarjoamat mahdollisuudet on otettu täydessä mitassa käyttöön.
Kirjapainon keksiminen pani alulle kehityksen, jonka seurauksena maailma muuttui. Myöhäiskeskiajan Saksasta alkanut uskonpuhdistus olisi tuskin onnistunut, ellei Johannes Gutenberg olisi alkanut valaa kirjasimia metallista. Mutta jo kauan tätä ennen oli keksitty kirjoitustaito, jonka hedelmänä voimme nyt nähdä ne valtaisat politiikan, uskonnon, talouden ja tieteen järjestelmät, joiden sisällä myös itse elämme.
Raamattu kädessä voi jokainen ihminen olla paavi. Tämä Lutherin ajatus koskee lukutaitoa ja kirjapainotekniikkaa, joiden ansiosta ihminen on voinut ottaa kohtalon omiin käsiinsä. Kirjat ovat keventäneet muistamisen taakkaa, jos kohta kyky painaa muistiin suullisena kuultua tietoa on samalla heikentynyt. Kuitenkin entisajan ihmiset osasivat tallentaa heille tärkeää tietoa muistiinsa. Myös Uuden testamentin evankeliumit saivat kirjallisen asunsa suullisen perimätiedon pohjalta.
Tietokone on nerokkaasti valmistettu apparaatti, joka pitää sisällään loputtoman tietomäärän. Juuri tällaisena se hoitaa ihmismuistin virkaa. Mutta onko meillä syytä kiljahdella riemusta? Kuljemmeko kohti edistystä vai taantumaa?
Ihminen on tiettävästi ollut alkuaan nelijalkainen. Kun hän sitten sai neronleimauksen ruveta kävelemään kahdella jalalla, eturaajat alkoivat surkastua, ja ne menettivät kyvyn kannatella ruumiinpainoa. Kun nyt tietokone on ottamassa muistamisen kiusan ihmiseltä pois, tapahtuuko siinä jotain kuvaannollisesti samaa? Eiväthän nykyajan lapset enää muista edes edellisenä iltana näkemäänsä televisio-ohjelmaa. Jos ihminen ei jo lapsena harjaannu kehittämään muistiaan, mitä häneltä voidaan aikuisena odottaa. Näkymä ei ole rohkaiseva.
Olemmeko ihmiskuntana uudessa tienhaarassa? Jos pää tyhjenee kyvystä ottaa vastaan tietoa, ihmisaivoille tapahtuu sama kuin käsille: surkastuminen. Ja kuitenkin kyky ottaa vastaan tietoa, jäsentää sitä ja kehitellä uusia päättelyn ketjuja, on välttämätöntä ihmissuvun hengissä pysymiseksi.
Elämme teknisen sivilisaation huippuaikaa. Tavattoman vähän on kuitenkin arvopohjaisesti keskusteltu siitä, mitä tietotekniikan muassaan tuoma virtuaalitodellisuus merkitsee. Kulttuurimme muuttuu – tietokoneet mullistavat sen, mutta takaavatko ne ihmiskunnalle lopulta mitään muuta kuin luovan ajattelun surkastumisen. Vai onko niin, että kuljemme kohti kulttuurisesti yksiarvoista maailmaa, jonka sisällön viestintäjätit sanelevat.
Aivojen kohentaminen voi alkaa siitä, kun älyämme kysyä: miten ihminen ennen selvisi ilman tietokonetta? Mihin tarvitsevamme valtavaa tietomassaa? Tätä ajatellen mielessäni on Lauri Viidan aforismi: Mitä, puhuiko hän viittä kieltä! Entä oliko hänellä asiaa?
