Jumala ja hänen Sanansa on sama eilen tänään ja iankaikkisesti. Jumala oli jo Paratiisissa ilmoittanut tahtonsa, jonka noudattamisesta ja noudattamatta jättämisestä Hän ilmoitti seuraamukset. Viesti on tänäänkin sama, älä kuuntele ohjeita syvyydestä, eli, ”Älä pidä muita jumalia minun rinnallani”.
”Ongelmaksi” muodostui Jumalan reiluus, mitä Jumala osoitti enkeleitäänkin kohtaan, vapaan tahdon muodossa. Toinen korkeimmalle rankatuista enkeleistä oli Lucifer, joka hurmaantui omasta asemastaan ja halusi haastaa Luojansa, kaikkeuden hallitsijana. Luciferista tuli Saatana ja hänen kelkkaansa lähteneistä enkeleistä tuli demoneja, pahan juoksupoikia. Saatanalla ja demoneilla on tartuntapintana kaikki katoava, josta asemastaan hän muistutti Jeesustakin. Eli ihmisellä on Saatanan kumppanuudessa mahdollista omistaa ja hallita maailmaa, ennenkuin se alkuaineita myöten palaa ja haihtuu pois.
Vapaa tahto on Jumalallinen ominaisuus, mikä on ikuisuusolennoilla, enkeleillä ja ihmisillä. Uskoontulo, mikä on koko Raamatun keskeisin asia ja tarpeellisuudessaan Se Ainoa. Tästä seppä Högman mainitsi Paavo Ruotsalaisellekin, ”sinulta puuttuu Jeesuksen sisällinen tunteminen.
Jumala toimii maailmassa ja on jo Jeesuksen sovitustyön ansiosta, kautta, voittanut maailman sen käsinkosketeltavan ja näkymättömän katoavan maailman. Eikä näin anna hänen luokseen tuleville niinkuin tämä maailma ja sen valtias, antaa.
Kaikki, mikä on Jumalasta on luodulle osallemme näkymätöntä, johon kuitenkin kehoitetaan kiinnittämään katseemme, koska se on iankaikkista.
Ihmiseen puhallettu Jumalan Henki tekee ihmisestä ikuisuusolennon ja tätä Jumala kateuteen asti halajaa ikuiseen yhteyteensä ja siksi vetää jokaista ihmistä, tavalla jos toisella, Jeesuksen hankkimaan lahjavanhurskautukseen, eli pelastukseen ikuiselta tuholta.
Jumala viesti suoraan ihmisen kanssa Paratiisista lähtien ja sitten karkoituksenkin jälkeen, Hän kertoi hyvän ja pahan seuraamukset ja kehotti hyvään, oikeaan, kuten Kainille annettu kehotus, 1.Moos.4:6,7.
Jumalan pelastussanoma, evankeliumi on ilmoitettu sitten Paratiisista karkotuksen. Jumala ei ole mitenkään ”varmistanut” enemmistöä taivaaseen, vaan on aina painottanut ihmisen omaa tahtoa, mutta kehottanut valita Elämä.
Jumala on kaiken säätänyt vapaaehtoisuuden pohjalla. Siksi toistuva kysymys läpi Raamatun on ”tahdotko?”, kun Hän apuaan tarjoaa. Taivaassa ei ole yhtään väkisin tai edes vahingossa sinne joutunutta. Lapset ovat syntyessään taivaan kansalaisia, joten lapsikaste ei tee kesää eikä talvea. Siksi esimerkiksi helluntalais-evankelisissa uskovien seurakunnissa, katolis-luterilaisissa maissa, ihmiset on ennen uskootuloaan lapsena kastettu.
Tässä nyt vielä kuitenkin koko 9. luku . Pelastus on tullut juutalaisista ja tässä luvussa Paavali kuvaa myös lainaten Hoosean kirjan profetiaa että pakanatkin vaikka eivät olleet minun kansaani niin otti meidätkin rakkaaksi ja lapsikseen .
9 LUKU.
Apostoli sanoo syvästi surevansa Israelia 1-5. Jumalan lupaukset sille eivät kuitenkaan ole tyhjiin rauenneet, mutta luonnollinen polveutuminen Aabrahamista ei tuota lapseutta 6-13. Jumala ei tee väärin, sillä hän on armahtamisessaan ja hylkäämisessään täysin vapaa 14-21 ja on kutsunut pakanatkin armon osallisuuteen, niinkuin hän jo profeettainsa kautta on sanonut 22-29; syy Israelin hylkäämiseen on se, että he perustautuivat tekoihin eikä uskoon 30-33.
Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele — sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä — että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta, ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!
Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel, eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: ”Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset”; se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi. Sillä lupauksen sana oli tämä: ”Minä palaan tulevana vuonna tähän aikaan, ja silloin Saaralla on oleva poika”. Eikä ainoastaan hänelle näin käynyt, vaan samoin kävi Rebekallekin, joka oli tullut raskaaksi yhdestä, meidän isästämme Iisakista; ja ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin — että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden — sanottiin hänelle: ”Vanhempi on palveleva nuorempaa”, niinkuin kirjoitettu on:
”Jaakobia minä rakastin,
mutta Eesauta minä vihasin”.
Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se! Sillä Moosekselle hän sanoo: ”Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan”. Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen. Sillä Raamattu sanoo faraolle: ”Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä”. Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo. Sinä kaiketi sanot minulle: ”Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?” Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: ”Miksi minusta tällaisen teit?” Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?
Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön, ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen? Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista, niinkuin hän myös Hoosean kirjassa sanoo:
”Minä olen kutsuva kansakseni sen,
joka ei ollut minun kansani,
ja rakkaakseni sen,
joka ei ollut minun rakkaani.
Ja on tapahtuva,
että siinä paikassa, jossa heille on sanottu:
’Te ette ole minun kansani’,
siinä heitä kutsutaan
elävän Jumalan lapsiksi.”
Mutta Esaias huudahtaa Israelista:
”Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan
kuin meren hiekka,
niin pelastuu heistä vain jäännös.
Sillä sanansa on Herra toteuttava
maan päällä lopullisesti ja rutosti.”
Niinkuin Esaias myös on ennustanut:
”Ellei Herra Sebaot olisi jättänyt
meille siementä,
niin meidän olisi käynyt
niinkuin Sodoman,
ja me olisimme tulleet
Gomorran kaltaisiksi”.
Mitä me siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta; mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut. Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen, niinkuin kirjoitettu on: ”Katso, minä panen Siioniin loukkauskiven ja kompastuksen kallion, ja joka häneen uskoo, se ei häpeään joudu”.
Timo, aivan turhaan kopioit luvun 9. Luen yleensä käännöstä 1933/38 ja myös Raamattu Kansalle -käännöstä. Mutta koska kirjoitin tähän Timo Eskolan kommentteja hänen kirjastaan, käytin luonnollisesti v. 1992 käännöstä. Asia ei siitä kuitenkaan muutu miksikään.
Minä tiedän että luonnollinen polveutuminen Abrahamista ei tuota Jumalan hengellistä lapseutta. En ole sitä milloinkaan missään väittänytkään. Eikä moni muukaan. Hengellisen lapseuden selityksellä ei kuitenkaan selitetä Israelin (juutalaisten) valintaa valittuna kansana pois ja tuoda sen tilalle korvausteologisesti pakanoita! Pakanat ovat vain päässeet osallisuuteen jalosta oliivipuusta. Heistä ei ole tullut tuota oliivipuuta. Pakanat ovat vastoin luontoaan oksastettu jaloon oliivipuuhun Israeliin. Me emme polveudu Abrahamista, Iisakista ja Jaakobista. Tuo kansa valittiin siihen tiettyä tehtävää (kaksi) varten: antaa maailmalle pyhät kirjoitukset (Raamattu) ja että heidän kansastaan syntyy juutalainen Messias. ”…Sillä pelastus on juutalaisista” Joh. 4:22. Jumala ei valinnut kansaansa minkään paremmuuden takia, vaan armosta, sen hän itse sanoo Raamatussa. He ovat niskureita. Sillä juuri niin kuin Room. 9:14-16 Paavali sanoo: Valinta perustuu armoon. Hän on armollinen ja valitsee sen, jonka Hän tahtoo. Emme voi muuttaa hänen tahtoaan. Mutta sitä tuo ns. kirkko on kuitenkin yrittänyt meille vuosisatoja väittää, että Jumala on hylännyt juutalaiset ja pakanat ovat nyt uusi Israel.
Ei voida sanoa, että juutalaiset hylkäsivät Messiaansa, niin kuin kirkossa on tapana sanoa! Meillähän on kirjoitukset ja meillä on Messias. Nimenomaan ylipapit, saddukeukset jne. hylkäsivät Messiaan. Natsiaikana vedottiin Lutherin kirjoituksiin synagogien polttamisesta. Näin oli helppoa vakuuttaa kansa tukemaan holocaustia olihan Luther jo niin aiemmin kirjoittanut. Roomalaiskatolinen ja ortodoksinen kirkko olikin jo vuosisatoja vainonnut juutalaisia. Niihin kuuluvaa väestöä ei tarvinnut ylipuhua. Jo monet kirkkoisät olivat antisemiittejä. Esim. Krysostomus. Tässäkö on kirkon kiitollisuus juutalaiselle kansalle kirjoituksista ja Messiaasta? Messiaaseen uskovia juutalaisia oli alkuseurakunnassa paljon. He olivat tavallista kansaa. Minne he hävisivät kirkon historiassa? Holocaustissa murhattiin arviolta 200 000 Messiaaseen uskovaa juutalaista. Saatanan viha on kova.
Israelilla, juutalaisilla pysyy heidän liittonsa Jumalan kanssa voimassa ja Jumala tekee työtään heidän parissaan. Jumalan Abrahamin kanssa tekemä liitto on peruuttamaton ja ehdoton, sillä Jumala vannoi itse kauttansa. Abraham nukkui kun Jumala teki liiton. Esim. Mooseksen liitto oli ehdollinen. Kannattaa tutkia Raamatun liittoja.
”Sillä kun Jumala oli antanut lupauksen Abrahamille, vannoi hän itse kauttansa, koska hänelle ei ollut ketään suurempaa, kenen kautta vannoa ja sanoi: ’Totisesti, siunaamalla minä sinut siunaan, ja enentämällä minä sinut enennän’….Sentähden, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa, että hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla,…(Hebr. 6:13, 14, 17). (1. Moos. 22:16, 17).
Riitta, eikö meidän tule siunata Israelia, mutta ei kuitenkaan mielistellä heitä?
Ja meidän tulee rukoilla, että he kääntyisivät oman Messiaansa eli Jeesus Nasaretilaisen puoleen.
Riitta , aihe nyt siirtyi toiseksi ja siteraasin vaan Raamattua . Varmasti on myös opetusta korvausteologiasta miten sillä tahdotaan kuvata Isra”vaihtokauppaa ” , mutta myös sitä käytetään lyömäaseena . Ongelma on tässäkin kuten usein raamatun tulkinassa että konteksti puuttuu. Mitä Jumala on luvannut ja kenelle ja mihin aikaan ja missä yhteydessä se on annettu . Paavalin kirjoitus 9 luvussa kuvaa hyvin myös tätä tilannetta kuinka koki syvää surua Israelin kansaa kohtaan joka sitten avasi hänelle pakanain apostolin tehtävät ja luku kuvaa myös hyvin Jumalan suuruuden ja majestettisuuden että usko on se millä tulemme osallisesti Kristuksen sovitustyöstä . Ei ole Jumalan armossa kenelläkään ylpeyttä vaan hänen edessään tulee jokaisen nöyrtyä .Kristuksessa on kaikille valmistettu pelastus ja vain yksin hänessä ja hänessä ei köyhää ei rikasta ei Kreikkailaista tai juutalaista , on vain yksi kansa . Joskus esitetään eri pelastustietä juutalaisille joka ei ole oikea tulkinta raamatusta . Tottakai juutalaisista on tullut pelastus ja sen kautta esim. Malakiasta Johannes kastajaan jota 400vuoden ajanjaksoa usein kuvataan hiljaiseksi ajaksi mutta silloinkin tapahtui paljon Jumalan suunnitelmassa . Jumalanpalvelus elämä muotoitui , Septuaginta käännettiin Kreikan kielelle ja nään monien ryhmien syntymisen muodostumisenkin nään kuuluvan Jumalan suunnitelmaan sinä aikana . Suhde kristityllä Israelia kohtaan on yleisesti mielestäni erityisen positiivinen myös vainotun kansan näkökulmasta ja se viha mikä Islaminuskoisilla on juutalaisia kohtaan on julmaa . Tuohon sekoittuu myös poliittiset kannat ja vasemmistolaisuus on vihamielisyyttä usein Israelia kohtaan median suosiollisella avustuksella . Sitä voi miettiä kuinka paljon siinä Venäjän 60- 70 luvulta alkanut propagandaa tai sielunvihollisen voimia takana ? Jumalan pelastussuunnitelmassa ei ole virheitä , syitä miksi Jumala valitsi Israelin kansaksi ilmoittaa pelastuksen on jo isompi kysymys ja syitä varmasti monia . Se erityinen viisaus joka sille kansalle on annettu on ollut myös sen kansan elinehto , mutta vain uskossa voidaan nähdä ja tietää messiaan jo tuleminen maailmaan . Juutalaisuutta voidaan käsitellä raamatun tekstien kautta ja myös elämän kautta . Juutalaisuus aviosuhteissa kristityn kanssa kohtelee kritittyjä hyvin samanlailla kuin muslimit . Lähetystyöntekijät kertovat tyypillisesti että kristityn mennessä juutalaismiehen kanssa naimisiin niin mies kääntyy ordodoksijuutalaiseksi ja perhe- elämä muuttuu hyvin lainalaiseksi . Kristitty on aina näissä kuvioissa se häviäjä . No meni vielä enemmän blogin aiheen sivuun . Anteeksi Reijolle jos haittaa !
Valinta ”Jumalan puoleen” ilman Pyhän Hengen työtä ei vain meiltä itsessämme onnistu. Ei, vaikka päällämme seisoisimme.
Ei siksi, ettei meillä olisi vapautta valita vaan siksi, ettemme tosiasiallisesti halua itsessämme valita pois ”ihanan koukuttavasta” synnistä sen eri muodoissaan: ”Make Man Great again” – päättäkäämme itse, mitä on ”tehdä oikein”.
Siitähän kaikki alkoi: ”…Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.» Oli vapaus valita, mutta valittiin väärin. Ei tainnut olla halua valita oikein. Ei sittenkään, kun Jumala uudelleen kutsui…”Missä sinä olet..?”
Kokonaan toinen puoli asiasta on tietenkin se, että moni ei tiedä, että ”synnin orjuuden kahleet” eivät ole jatkuvan pysyvästi ehdottomat. Juudan Jalopeura Jeesuksella on valtuudet lyödä ehdottomuuden kahleet rikki, vaikka synnin vaikutusvalta onkin víelä toistaiseksi meitä kaikkia piinaamassa (”Perkelekin on vain Jumalan Perkele”); senkin piinan lopulle on tiedossa päätepiste aikanaan.
Me usein vielä uskovinakin ehkä tahtoisimme tahtoa mutta meillä ei useinkaan ole voimaa tahtoomme tehdä oikein.
Ehkä sitten kerran meidän koko tahtommekin on vihdoin todella vapaa, ja on voimaakin tahtoa tehdä oikein ja hyvin?