Kehittyvää teknologiaa hyödyntämällä voidaan tukea ikäihmisten turvallista kotona pärjäämistä. Hoivaa ja läsnäoloa laitteet eivät korvaa, mutta ne voivat lisätä viihtyisyyttä ja jättää hoitohenkilökunnalle enemmän aikaa varsinaiseen hoitotyöhön.

Julkisuudessa maamme ikääntyvän väestön tulevaisuudesta puhutaan usein hankalasti ratkaistavana kulueränä. Ei siis ihme, että monia on alkanut hirvittää, miten tarvittava hoito kyetään jatkossa järjestämään kaikille.

Koska tavoitteena on pikemminkin vähentää kuin lisätä ikäihmisten hoitopaikkoja, asuu tulevaisuudessa kotona yhä huonokuntoisempia ihmisiä.

– Monet ikäihmiset toki toivovatkin, että saisivat asua omassa tutussa ympäristössään mahdollisimman pitkään ja säilyttää itsenäisyytensä turvallisuudesta tinkimättä, sanoo vastaava suunnittelija Suvi Hiltunen Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry:stä.

Tätä silmällä pitäen kehitetään arkea helpottavia teknologisia ratkaisuja, joita voidaan hyödyntää ikäihmisten kodeissa ja hoitoyksiköissä.

Tulevaisuuden visioissa kuvitellaan usein ihmishahmoisia robotteja, jotka työnteon lisäksi vastaisivat sosiaalisesta puolestakin. Siihen on kuitenkin matkaa. Yksi este on ainakin korkea hinta: esimerkiksi vuorovaikutukseen muistisairaan kanssa tarkoitettu Paro-hylje on todella kallis.

Sen sijaan kehittyvä sensoriteknologia on jo melko edullista. Sensoreiden avulla omainen tai hoidosta vastaava taho kykenee seuraamaan ikäihmisen tilannetta etänä.

– Käytännössä sensorit ovat pieniä antureita, joita voidaan yhdistää muun muassa jääkaappiin, oveen tai sänkyyn, Hiltunen selittää.

Sensoreiden välityksellä voidaan havaita, jos vanhus on jäänyt sänkyyn tai jääkaapilla ei ole käyty lainkaan. Ne kertovat myös, jos hän kulkee ulko-ovesta. Sensorit auttavat siis huomaamaan, tapahtuuko ikäihmisen tilanteessa jotain poikkeavaa.

Tekoäly muistuttaa lääkkeen otosta

Ikääntyessä hoidon tarve lisääntyy yleensä vähitellen. Teknisiä ratkaisuja kannattaisi alkaa hyödyntää varhaisessa vaiheessa niin, että niiden käyttöön ehtii tottua. Monet elämää helpottavat ja turvallisuutta lisäävät teknologiat ovat jo nyt muodostuneet arkisiksi, kuten vaikkapa liesivahti tai robotti-imuri.

– Hoivapalveluissa teknologiaa hyödyntämällä pystytään vapauttamaan hoitajien aikaa varsinaiseen hoitotyöhön ja kohdentamaan hoivaa oikea-aikaisesti. Rutiininomaisten tarkastuskäyntien sijaan kotihoidolle jää enemmän aikaa läsnäoloon ja seurusteluun, Suvi Hiltunen sanoo.

Muistisairaan tila voi heiketä yllättäen ja vanhus saattaa lähteä esimerkiksi vaeltelemaan yöllä. Viime aikoina poliisikin on kannustanut omaisia tilanteen ennakoimiseen ja todennut, että vanhuksen lempitakkiin kannattaisi laittaa paikannuslaite.

”Puhebotti voi tukea muistisairasta arjessa esimerkiksi muistuttamalla lääkkeiden otosta ja kertomalla, että tänään on aika hammaslääkärille.”

Hiltunen huomauttaa, että monet ikäihmisille markkinoitavat teknologiset ratkaisut ovat kalliita, vaikka vastaavia tuotteita on jo olemassa muussa käytössä suht edullisesti.

Viime vuosina monet ovat esimerkiksi hankkineet lapsensa koulureppuun paikannustagin. Sellaisen saa muutamalla kympillä kodintarvikkeita myyvistä liikkeistä. Koulutaipaleensa aloittavien lasten keskuudessa ovat yleistyneet myös kellopuhelimet, joiden kautta saa puheyhteyden ja joissa on muun muassa GPS-paikannin. Samanlainen olisi hyvä ikäihmisten käytössä.

Ikäteknologia tulee yleistymään lähivuosina. Etenkin puhebotteja eli puheella toimivaa, keskustelevaa tekoälyä kehitetään aktiivisesti.

– Puhebotti voi tukea muistisairasta arjessa esimerkiksi muistuttamalla lääkkeiden otosta ja kertomalla, että tänään on aika hammaslääkärille. Asiakas voi myös sanoa sille, että haluan soittaa tyttärelleni tai tee minulle luontoaiheinen tietovisa.

Hiltusen mukaan ikäihmisiä ei sinänsä haittaa jutella botin kanssa. Se sen sijaan ärsyttää, jos ei tiedä onko kyseessä ihminen vai botti.

Musiikkia aivojen virkistykseksi

Vielä parikymmentä vuotta sitten muistisairaiden käytöstä hillittiin antamalla heille jopa useita psyykenlääkkeitä samanaikaisesti. Nykyään muistisairauksia ymmärretään paremmin. Tiedetään esimerkiksi, että musiikki aktivoi aivoja monipuolisesti. Tietoa voidaan hyödyntää muistisairaiden lääkkeettömässä hoidossa.

Oma äitini, joka kuoli vuosi sitten 94-vuotiaana, eli kaksi viimeistä vuottaan ympärivuorokautisen hoivan yksikössä. Usein siellä käydessämme seurustelutilan televisiossa pyöri Kardemummo Oy:n kehittämää Hilda-sovellus, jossa esitettiin 1950-luvun musiikkia ja näytettiin sen ajan kuuluisuuksien kuvia.

Oli kiinnostavaa havaita, miten muistisairaat kiinnostuivat näkemästään ja kuulemastaan. Kehonkielestäkin näkyi, miten aistit valpastuivat ja tunteet heräsivät. Usein muistisairailta löytyvät tuttujen laulujen sanat, vaikka he eivät enää pystyisi tuottamaan puhetta. Osa asukkaista alkoi hyräillä tai laulaa mukana.

– Nykypalvelut on kehitetty ikäluokalle, jonka lapsuus ja nuoruus ovat osuneet sota-aikaan ja sitä seuranneeseen suomalaisen yhtenäiskulttuurin ajanjaksoon. Seuraavaksi vanhenee ensimmäinen nuorisokulttuurin sukupolvi. Lähivuosina edessä on melkoinen kulttuurin muutos ikäihmisten kohdalla, mutta olemmeko siihen valmiita, Hiltunen pohtii.

Lääkerobotti oli helpotus läheisillekin

87-vuotias Seija Hemilä asuu Riihimäellä kodissaan, jossa hän on asunut jo yli viisikymmentä vuotta.

– Minusta täällä on hyvä asua. Tykkään katsella ikkunasta ulos, tästä keittiön ikkunasta näkyy puita ja tuolla takana on meidän kirkko, Hemilä kertoo.

Hän sai Alzheimer diagnoosin useita vuosia sitten, mutta sairaus etenee hitaasti. Ongelmaksi muodostui, että hän ei aina muistanut ottaa lääkkeitään.

Keväällä kotihoito ratkaisi asian tuomalla hänelle niin sanotun lääkerobotin, automaattisen annostelijan. Tämä oli myös omaisille todellinen helpotus. Seijan poika Jouni Hemilä asuu itse Helsingissä kolmen vartin ajomatkan päässä.

– Välillä en ole saanut äitiin yhteyttä puhelimitse, mikä herättää huolta. Olen sitten ajanut Helsingistä Riihimäelle tarkistamaan, että kaikki on kunnossa. Yhtenäkin päivänä kävin kaksi kertaa, Jouni hymähtää.

Lääkeannostelijaan kuuluu näyttö, jonka kautta hoitaja avaa kuvayhteyden. Mikäli asiakas ei ole laitteen äärellä häntä huhuillaan nimeltä. Laitteessa automatiikkaa on se, että lääkkeitä sisältävä luukku aukeaa tiettyyn kellonaikaan ja taas sulkeutuu tietyn ajan sisällä. Hoitaja tulee paikan päälle käymään, jos lääkkeitä ei oteta.

– Suhtauduin aluksi aika skeptisesti, koska äitini ei ole teknisesti taitava, ja muistisairaus hankaloittaa uuden oppimista. Huoli osoittautui turhaksi, kun laitteen käyttö ei vaadikaan äidiltä toimenpiteitä.

Lääkerobottiin kuuluvan näytön kautta hoitaja ottaa joka aamu yhteyttä Seijaan ja kysyy, mikä on vointi ja onko kaikki hyvin.

– Samalla saa vaihtaa aina pari sanaa jonkun kanssa, mikä on mukavaa. Muuten luonani käy kotihoito kerran viikossa ja auttaa vaihtamaan lääkelaastarit. Niitä onkin aika hankala laittaa itse, Seija Hemilä sanoo.