Syntiset vanhurskasten seurakunnassa!
Tällä otsikolla viittaan uskovien seurakuntaan, niiden jotka ovat etsineet ja saanneet vastaanottaa vanhurskautuksen lahjana, täydellisyyden Jumalan edessä.
Jo tämä ensimmäinen virke tuo kaksi ongelmaa, kun julistetaan koko kansakunnan pelastumista.
Jumalan vanhurskautti Nooan koska hän etsi Jumalan ”kasvoja”, siis Jumalaa vt. 1Moos. 6:8. Nooan yli sadan vuoden saarna vakuutti kahdeksan ihmistä miten tulevalta tuholta pelastuu.
Pietari saarnasi helluntaina sen jälkeen kun opetuslapset tulivat Pyhällä Hengellä täytetyiksi, saivat luvatun Pyhän Hengen kasteen.
Tähän liittyy olennaisesti Paavalin puhe Areiopagilla, jonka sanoma alkoi ihmisen luomisesta ja ihmisen yhteyden palauttamiseen Luojansa kanssa. Paavali toi esille, että Jumala on kädenmitan päässä jokaisesta ja vain hapuilu riittää löytää Hänet.
Nämä kolme saarnaajaa ilmoittivat Jumalan valmistaman pelastuksen tulevasta tuhosta, koska he itse olivat sen löytäneet.
Vaikka vain kahdeksan ihmistä pelastautui arkiin, niin se oli alku ek-klesia:lle, eli maailmassa, mutta ei maailmasta, mikä totuus siitä lähtien vahvistettiin. Tähän pelastettujen tilaan Jumala lähetti Poikansa poistamaan esteet, mikä reitti ilmoitettiin helluntaina Jerusalemissa ja sitten, muutaman kymmenen vuoden kuluttua Ateenassa. Kumpaisenkin kehoituksen ydin on ”tehkää parannus”, muuttakaa suunta kadotuksesta taivaaseen.
Kaikki parannussaarnat oli suunnattu kaikille kansoille, sen jokaiselle kansalaiselle, ketään sivuuttamatta, eli yksi kerrallaan. Eli tähän maailmaan synnytään yksi kerrallaan ja täältä lähdetään yksi kerrallaan ja Jumala kutsuu jokaista ihmistä parannukseen, yhteyteensä tavalla ja toisella. Tätä kutsua Jumala on ilmoittanut ihmiselle jo Nooan ajasta alkaen. Saman vahvistaa Job 33:
14-18, ja 29,30, ensimmäisessä Elihun puheessa. Eli Jumalan puhe on kokoaikaista, mutta kuuluu ja näkyy selvimmin, painotetusti kahdesti, jopa kolmasti. Kuitenkin kynnys Jumalan yhteyteen on jokaiselle suhteellisesti yhtä korkea, minkä ylitys toteutuu nöyrtyen, eli alistuen Jumalan väkevän käden alle. Tämän hetken paras määrittely on ratkaisu eli päätös, mikä on oman itsensä kieltäminen.
Siis Jumalan seurakunnan jäsenyysvaatimus on lihalle liian korkea joka ei muutenkaan voi pelastua ja uskoontulossa menettää oikeutensa ja toimii Hengen kuolettamana, kunnes kuolemassa lakkaa olemasta.
Yksiselitteisin määritelmä heistä, jotka eivät voi kuulua Jumalan ek-klesia- Seurakuntaan, Psalmi 1:
| 5 Sentähden eivät jumalattomat kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa. |
| 6 Sillä Herra tuntee vanhurskasten tien, mutta jumalattomain tie hukkuu. |
Reijo, Raamattu antaa kyllä ymmärtää, että Jumala antaa ihmiselle kuulevat korvat. Mainitaan monesti, että Herra avasi korvat kuulemaan ja silmät näkemään. En osaa sovittaa tuohon ihmisen osuutta Jumalan tekojen avaamisessa ihmiselle, joka on myyty synnin alle, Paavalin mukaan.
Raamattua antaa selkeästi ymmärtää, että ihminen on kykenemätön kuulemaan ja kulkemaan oikeaa tietä, vaan hän luonnostaan kulkee väärään suuntaan synnin tähden. Kääntyminen, on juuri sitä, että Jumala herättää ihmisen Sanansa Voimalla, Evankeliumilla. Suunta on ylhäältä alas Herra laskee kätensä ihmisen päälle ja siunaa häntä. Tämä on ansaitsematonta Armoa. Kuka sen ymmärtää ja uskoo? En tiedä, kaikki eivät usko Jumalaan.
Tätä heräämistä sinä Reijo kutsut ihmisen valinnaksi, kun Raamattu kutsuu sitä Jumalan Armovalinnaksi.
Raamatussa ”ylhäältä syntymä” on tarkoituksella kuvattu ihmisestä riippumattomaksi tapahtumaksi Kasteessa,
Ettei kukaan pääsisi sanomaan, että se on ihmisen aikaansaama. Syntymä on aina jonkin ulkopuolisen aikaan saamaa todellisuutta, kuten luonnollinen syntymäkin. Ei ole sattumaa, että Jeesus puhuu syntymästä, kuten myös Apostolit kautta läpi kaikkien kirjotusten. Eli yksinkertaisesti Sana yksin synnyttää ihmisessä uskon, ei meidän omat valinnat ja ratkaisut vaikuta siinä mitään. Syntynyt Usko taas tunnustaa Kristusta, se on syntymän seurausta.
Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, niin sillä ei ole pääsyä Jumalan Valtakuntaan, tuo on toteamus, jonka Jeesus lausuu.
”Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset.”Jaak.1:18
Sakramentalinen opetus ”turvaa” tieltä löytyvään lompakkoon, eli armonvalintaan eli edeltämäärättyyn pelastukseen, josta ei ole tietoa tai varmuutta ennenkuin viimeisellä veräjällä. Jo Vanhan Liiton aikana Job kaiken ahdistuksensa keskellä TIETÄÄ Lunastajansa elävän, vt. Job. 19:25-27,
25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
Tämä on sisäisen varmuuden, itse Jumalan vaikuttamaa puhetta.
Sinä ja yleensä ”armovalintaan” turvaavat ”löydätte” Raamatusta enemmän kuin sieltä on luettavissa. Jumala yrittää vaikuttaa, neuvoa, avata korvamme kuulemaan ja silmämme näkemään Jumalan puhetta. Edes Paratiisissa ei Jumala pakottanut oikeaan, vaan kertoi tottelemattomuuden seuraukset.
Näin on tänäänkin. Jos emme ota vastaan tarjottua pelastusta, olemme matkalla kadotukseen. Meihin on Jumala puhaltanut oman Henkensä, jonka vaikutus hiipuu kun lapsenusko laantuu, eli alamme käsittämään taivaan ja helvetin. Kun minä tämän käsitin, niin otin vastaan tarjotun yhteyden Jeesuksen kanssa, mikä on tänäänkin yhtä elävä kuin 10-vuotiaana.
Jumala on valinnut kaikki ihmiset pelastukseen, josta mm. Paavali mainitsi Areiopagilla ja silloin valitsijoiden määrä oli Jeesuksen ennustuksen mukainen, ”vain harva pelastuu”.
Sanot hurskaita ilmaisuja, jotka myös tulevat esille ”melkein” uskossa olevilta, vaikka sinun tilasi olisikin toinen.
Uudestisyntymä on hengellinen tapahtuma, jossa kuollut itse hyppää synnytyskanavaan. Tästä Hengen uudesta olotilasta voi uskoontullut luopua halutessaan. Luopuminen on kuitenkin pitempi prosessi kuin uskoontulo, uudestisyntymä.
”Sakramentalinen opetus turvaa tieltä löytyvään lompakkoon.” Reijo Mänttäri erehtyy ymmärtämään kieliopillisen esimerkkilauseeni teologiseksi vertaukseksi. Jumalan armon löytyminen on jonkin sellaisen kokemista, joka on kaikenkattavampaa kuin mikään muu. Sitä en tohtisi verrata tiellä lojuvaan lompakkoon. ”Uudestisyntymä on hengellinen tapahtuma, jossa kuollut itse hyppää synnytyskanavaan.” Tämän ajatuksellisen kuperkeikan jätän omaan arvoonsa.
Martti,
Astut ulos omasta kielikuvastasi etkä pääse minun vertaukseeni, millä on tarkoitus erottaa hengellinen ja maallinen, ajaton ja ajallinen.
Ihmisen uudestisyntymä on hengellinen tapahtuma, jota jokaiselle ehdotetaan, kutsutaan ja johon Isä vetää. Sakramentaalinen ”uudestisyntymä” on pakkotoimi ihmiselle, joka on senkaltainen, jolle Taivaan Valtakunnan kansalaisuus kuuluu, — löytyy Raamatusta.
”On tarkoitus erottaa hengellinen ja maallinen, ajaton ja ajallinen.” Pyrkimyksesi on tuttu, mutta tuskin kristillinen. Kristus itse ylitti iäisen ja ajallisen rajan syntyessään ihmiseksi ja toi näin taivasten valtakunnan maan päälle meidän keskellemme.
Martti,
Pohdintaa, muttei loistavaa!
Ehdotan, että jätät tämän omaan Arvoonsa. Eli viimeinen tässä alkavassa jämpytyksessä!
Ja kopion tämän vielä tähän, koska jäi kauas kommenttiketjussa.
Marko Sjöblom kirjoitti: ”Varsinkin kun koko sanasta ”pyhitys” vallitsee keskenään erilaisia käsityksiä, kuten olen jokin aika sitten yrittänyt täällä Riitta Sistoselle selittää. Pyhitys on syvimmältään syvenevää synnin ja
armon tuntoa.”
Kuulehan Marko. Toivon ettet valehtelisi täällä. Sinulla on kova halu saattaa minut huonoon valoon. Sinä olet puolustanut Samin lakihenkisiä juttuja ja tekojen vanhurskauden oppia. Huomasin nyt tämän kommenttisi. Olen hyvin monesti kirjoittanut juuri tämän ”syvenevää synnin ja armon tuntoa”. Olet antanut nyt täysin väärän todistuksen minusta.
Riitta S. Olen aikaisemmin selittänyt Sinulle sanan ”pyhitys” käyttöä luterilaisuudessa ja annoit ymmärtää, että teologiset määrittelyt ja näkemykset eivät Sinua kiinnosta. Kukahan tässä nyt antaa vääriä todistuksia ja kenestä?
Väität Sami P:tä ”lakihenkiseksi” ja ”tekojen vanhurskauden” edustajaksi. Tämä on Sinun tulkintasi. Minä olen asiasta eri mieltä. Arvioit Samin näkemyksiä omasta näkökulmastasi käsin ja esität kantasi itsestään selvyytenä. Minun näkemykseni on, että ortodoksista teologiaa pitää yrittää ymmärtää sen omista lähtökohdista käsin eikä tuomita sitä viidesläisen luterilaisuuden näkemykset mittapuuna. Aivan sama pätee siihen, jos luterilaisuutta arvioi tuomitsevasti ortodoksisten kriteerien mukaan.
Kärkeviä tai asiattomia ilmaisuja en kehota ketään käyttämään.
Marko, Julkaisin aiheesta blogin ”Pyhityksestä”.
Mitä Samiin tulee niin eihän tarvitse kuin lukea hänen kommenttejaan niin tajuaa niistä lakihenkisyyden ja tekovanhurskauden opin. En ole myöskään ainoa, joka näin ajattelee. Olen uskaltanut sen sanoa julkisesti. Lakihenkisyys, legalismi samoin kuin antinomismi, lain hylkääminen ovat täysin käyttökelpoisia termejä. Meissä kaikissa voi olla lakihenkisyyttä, jota emme itse edes tajua. Siihen voi helposti luisua takaisin, jos ei pidä varaansa. Ihminen on luonnostaan lakihenkinen. Antinomismia taitaa tavata harvemmin.
Olisko tuossa kysymys enemmänkin siitä että me luterilaiset tunne vanhojen kirkkojen ajatuksia ja sanoituksia . Kai tämän areenan yksi tarkoitus on oppia uutta . Varsinkin ordodoksisuus on vieraampi kuin katolailaisuus yleensäkin . Ja silti hyvä ystäväni joka on katolilainen , niin oppii uutta . Se laajentaa käsityksiä ja jopa vahvistaa luterilaista uskonkäsitystä. Mutta asiat ei ole historiassa eikä käytännön opissa mustavalkoisia . Se on mielestäni sivistävää kun näkee asioita monelta kantilta . Ja olisi tietysti absurdi ajatus jos idän ja lännen kirkoissa ei olisi Kristus – elämää , kun ovat aika pitkään pysyneet pystyssä 😅.
Tiililä ehdotti uskoontulleitten ”osastoa”, niinkuin on esimerkiksi paikallisesti Vapaakirkolla. Sitä kannatti moni johtava, mutta, kuten Martti Simojoki, myi Totuuden ”arkkipiispa-hernerokasta” ja muut turvasivat status keitolla.
Tiililä kävi 50-luvun loppuvuosina syvät mielentilan alhot ja erosi kirkosta. Hänen uskontilansa selkeytyi kahtena viimeisenä vuotena. Tämä on ensikäden tietoa.
Viimeinen Jumalan vaikuttama Hengen aalto on ollut Asusa-kadyn Pyhän Hengen vuodatus. Vuoden 30 Jerusalemin Hengen vuodatuksen ja sen välisistä liikkeitä ei ole kirjauksia.Ekumeniset, lähinnä katoliset kirkolliskokoukset, 21, kirjasi harhoina herätyksiä ja muodosti itse suuret harhat mm. Nikeian pyhimysten ja kuvien palvonnan sekä Trento traditio opin, eli ne ovat alkuperäisiin Kirjoituksiin verrattavia ja poiketessaan pätevät.
Tästä on vahvistukset suomeksikin ”ad verbum” muodossa.
”Viimeinen Jumalan vaikuttama Hengen aalto on ollut Asusa-kadyn Pyhän Hengen vuodatus.” Voisit edes tarkistaa viestiesi oikeinkirjoituksen, Reijo Mänttäri. Tarkoitit kai Azusa-katua. https://fi.wikipedia.org/wiki/Azusa-kadun_her%C3%A4tys
Martti,
Valitsemastasi kommentointisi kohteesta sen verran, että Asusa-muoto on foneettinen, mitä espaniaan tulee. Sivistyskielillä, vain italiaksi z on soinnillinen ja englanniksikin, mutta on muuten ”eri planeetalta”.
Talvilomailin Suomen ulkopuolella, josta syystä kommenttisi ryhdistäminen kesti. Suomeksi tein kiireessä näpyttelyvirheen. Mitä tähän mahdollisesti lisäät, kuuluu jämpytykseen, ellet kaivaudu ”Itse Asiaan”