Loppiainen on takana ja kuusi saa vielä seistä permannolla yli Nuutin päivän. Kuusi on edelleen tuore, eikä siinä ole varisemisen merkkejä. Latvatähti loistaa kirkkaana ja oikeat kynttilät kuusen oksilla. Olemme tänäkin jouluna ottaneet kuusen pihaltamme pensasaidan vierestä, missä olen antanut kuusen taimien kasvaa.

Tuore ja vihreä kuusi on elämän merkki keskellä talvea. Se ennakoi koittavan kevään valoa ja kasvua. Myös joulun kirkollisissa teksteissä on puulla merkityksensä: ”Iisain kannosta nousee verso, vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää.” (Jes 11).

Puun kaataminen on vahva kuva suvun sammumisesta ja elämän lakkaamisesta. Iisain sukupuuhun kasvoi Daavid ja hänestä jatkunut kuningassuku, joka katkesi Jerusalemin valtaukseen ja Juudan pakkosiirtoon pois maastaan. Oliko kaikki päättynyt? Profeetta herätti toivon uudesta alusta, kun kaadetun puun kannosta nousee tuore vesa, joka kantaa hedelmää. Jeesus joulun lapsi, oli juuri se verso ja sen hedelmänä kansoille tuotava pelastus.

_ _ _

Loppiainen suuntaa ajatukset tähteen, Jumalan Sanaan, joka johtaa pimeydessä kulkevat kansat pelastuksen luo. Vanhat kirkot viettävät loppiaista Jeesuksen kasteen muistoksi, jolloin Jumalan Pyhä Kolminaisuus näyttäytyi: Pyhä Henki kyyhkysen hahmossa asettui kastettavan Jeesuksen päälle ja taivaasta kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”

Tällä on esikuvallinen merkitys myös omalle kasteellemme. Jeesus käski kastaa kaikki kansat Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja opettaa noudattamaan kaikkea, mitä Jeesus on käskenyt noudattaa. Uskomme, että saamme lahjaksi Pyhän Hengen synnyttämään uskoa Kristukseen.

”Noudattaminen” viittaa käskyjen tai ohjeiden mukaan toimimiseen. Jeesus on käskenyt noudattaa Isänsä antamia käskyjä, jotka ovat elämän oma laki. Ne ylläpitävät elämää. Vastaavasti Jeesuksen käskyjen noudattamatta jättäminen kuihduttaa yhteistä elämää. Käy kuin kuivalle kuuselle. Se varistaa neulasensa.

Samaa on tapahtumassa yhteiskuntien elämässä. Levottomuudet ja sodat leviävät, luonto kärsii liiallisen kulutuksen seurauksena, ihmiset ahdistuvat, syntyvyys laskee, vanhukset jäävät ilman riittävää hoivaa, Kehä III takana kylät tyhjenevät. Kirkolla on valtava toivon sanoma vietäväksi. Jeesus on maailman valo ja elämän uusi alku. Synnin turmelema maailma voi uudistua Jeesuksen tuoman pelastuksen kautta. Olemmeko kirkkona ja kristittyinä valmiit Loppiaisen sanoman mukaisesti viemään evankeliumin valoa?