Pyysin The Beauty of Islam sivuston ylläpitäjää kertomaan, mikä olisi hänen viestinsä kirkolle. Sanottavaa olisi monen viestin verran, mutta tärkein asia oli seuraava:
Juutalaiset, kristityt ja muslimit uskovat yhteen ja samaan Jumalaan. Tämän on myös katolinen kirkko myöntänyt virallisesti omassa opetuksessaan. Siksi on ihmeellistä, että rauhanomainen rinnakkainelo maailmassa näiden uskontojen kannattajien kesken on vaikeaa. Me olemme siis samaa perhettä ja kuulumme yhteen. Me mahdumme myös samaan Taivaaseen, vaikka uskoisimme eri tavoin. Oikea Jumala näkee ihmisten läpi suoraan sisimpään ja tietää, kenen puolela jokainen aidosti haluaa olla. Rakkaudesta ja järkevyydestä tunnetaan oikea Jumala ja oikea totuus.
”Jokainen profeetta tuli uudistamaan tätä samaa kutsua oman aikansa ja kansansa mukaan: Nooa kehotti kansaansa palvomaan vain Jumalaa. Aabraham kutsui kansansa yksijumalaisuuteen ja luopumaan epäjumalista. Mooses toi Tooran johdattaakseen Israelin kansaa. Jeesus (rauha hänelle) tuli palauttamaan puhtaan Jumalan palvonnan, kun ihmiset olivat poikenneet siitä. Ja Muhammad tuli lopullisella sanomalla — täydentämään profeettojen ketjun ja yhdistämään ihmiskunnan puhtaan yksijumalaisuuden alle.
Kuvasit itsekin sen teologisen tulkinnan, joka voisi yhdistää kirkko ja islamia: Uskokaa yhteen Jumalaan ja tehkää. Jumala antaa syntinne anteeksi ja antaa teille ikuisen elämän ja kehottaa teitä välittämään, auttamaan jokaista eli rakastamaan. Miksi tätä yhteyttä ei huomata? Miksi pitää haukkua ja taistella, sotia ja vainota? Miksei ei voida tunnustaa, että olemme samaa perhettä? Jumala hyväksyy meidät kun noudatamme noita pääopetuksia, vaikka olisimme joissakin yksityiskohdissa eri mieltä?
Sanot: “Rakasta Jumalaa yli kaiken ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Kyllä, tämä on suuri opetus — ja se on myös islamin ydin. Koraanissa Jumala sanoo: ”Totisesti, Allah käskee oikeudenmukaisuuteen, hyvyyteen ja anteliaisuuteen sukulaisia kohtaan.” (16:90)
Profeetta Muhammad sanoi: ”Kukaan teistä ei ole todellinen uskovainen, ennen kuin hän rakastaa veljelleen sitä, mitä hän rakastaa itselleen.” Islam ei siis poikkea tästä opetuksesta, vaan vahvistaa saman jumalallisen sanoman: rakkauden Jumalaa ja ihmisiä kohtaan sekä hyvän tekemisen.
Sanot, että Jumalan ikuinen sanoma on anteeksianto, ikuinen elämä ja rakkaus. Islam on täysin samaa mieltä. Mutta islam selittää, että anteeksianto ja ikuinen elämä saavutetaan uskon ja Jumalan käskyjen noudattamisen kautta. Jumala on armahtava ja anteeksiantava, mutta Hän on myös oikeudenmukainen. Hän ei kohtele samalla tavalla niitä, jotka tekevät hyvää, ja niitä, jotka torjuvat totuuden. ”Jokainen, joka tekee atomin verran hyvää, näkee sen, ja jokainen, joka tekee atomin verran pahaa, näkee sen.” (99:7–8)
Kysyt: Eikö pelkkä usko Jumalaan riitä pelastukseen? Pelkkä usko ei riitä ilman tottelevaisuutta. Myös Saatana uskoi Jumalan olemassaoloon, mutta hän ei totellut, ja siksi hänet tuomittiin. Todellinen usko islamissa yhdistää uskon ja hyvät teot. ”Totisesti, ne jotka uskovat ja tekevät hyviä tekoja, saavat Paratiisin puutarhat asuinsijakseen.” (18:107)
Kysyt: Miksi uskonnot riitelevät? Ongelma ei ole jumalallisissa uskonnoissa, sillä ne kaikki ovat lähtöisin samasta Jumalasta. Ongelma on vääristymissä ja muutoksissa, joita tapahtui profeettojen jälkeen. Jumala lähetti kaikki sanansaattajat samalla sanomalla: palvokaa vain Häntä ja levittäkää hyvyyttä. Kun ihmiset lisäsivät omia ajatuksiaan tai muuttivat opetuksia, syntyi hajaannusta. Siksi Jumala lähetti Koraanin palauttamaan totuuden ja oikaisemaan sen, mikä oli vääristynyt.
Sanot, että islam ja kristinusko voisivat yhdistyä uskossa yhteen Jumalaan, anteeksiantoon, ikuiseen elämään ja rakkauteen. Se on mahdollista — jos käsitys Jumalasta on sama. Mutta islamissa Jumala on yksi, Hänellä ei ole kumppania, ei poikaa, eikä Hän tullut ihmiseksi. Tämä on keskeinen ero uskossa. Siitä huolimatta islam kehottaa rauhaan, vuoropuheluun ja kunnioitukseen: ”Älkää väitelkö Kirjan ihmisten kanssa muuten kuin parhaalla tavalla.” (29:46)
Kysyt, ovatko opetukset, kuten viinin kielto tai halal-lihan syöminen, kulttuurisia. Islam erottaa ajalliset tavat ja pysyvät jumalalliset määräykset. Alkoholin kielto on jumalallinen laki, koska se vahingoittaa mieltä ja johtaa turmioon. Samoin halal-liha liittyy puhtauteen ja henkiseen kurinalaisuuteen. Nämä eivät ole kulttuurisia tapoja, vaan Jumalan ohjeita ihmisen suojelemiseksi.
Kysyt, vaihtelevatko palvontatavat kulttuurin mukaan. Kyllä, tavat voivat vaihdella, mutta perusmuodot, jotka Jumala on säätänyt, eivät muutu. Esimerkiksi rukouksella on islamissa tietty muoto, jonka profeetta Muhammad opetti. Mutta islam sallii helpotuksia — sairas tai vanha voi rukoilla istuen tai makuulla. Jumala sanoo: ”Pelätkää Jumalaa niin hyvin kuin pystytte.” (64:16) Islam ei ole kova eikä joustamaton — se on armoa ja tasapainoa.”
Lähde: https://www.facebook.com/profile.php?id=61551097163653
Sama lähde:
”Miten profeetta Muhammad kohteli sotavankeja?
1. Islam kieltää sotavankien tappamisen
Tarjotut lähdetiedostot toteavat selvästi, että islam ei salli sotavankien tappamista:
“Islam määräsi kohtelemaan sotavankeja ystävällisesti eikä tappamaan heitä.”
Selitys:
Kun vihollinen on vangittu:
Hän ei ole enää taistelija
Hänen henkensä on suojattu
Hänen tappamisensa on kielletty
Tämän säännön vahvisti selkeästi profeetta Muhammad.
2. Ystävällisyys ja inhimillinen kohtelu
Islam ei ainoastaan kieltänyt sotavankien tappamista, vaan määräsi kohtelemaan heitä hyvin:
“Tehkää oikein ja toimikaa hyvin, sillä Allah rakastaa niitä, jotka tekevät hyvää.”
Selitys:
Sotavankeja tuli:
Kohdella arvokkaasti
Ruokkia ja suojella
Ei pahoinpidellä eikä nöyryyttää
Tällainen inhimillinen kohtelu oli vallankumouksellista verrattuna sodankäynnin tapoihin tuohon aikaan.
3. Armo voiton jälkeen:
Mekan asukkaat
Lähteet antavat vahvan historiallisen esimerkin armosta:
“Kun profeetta voitti Mekan kansan, joka oli karkottanut hänet, hän sanoi:
‘Tänään teitä ei moitita. Menkää, te olette vapaita.’”
Selitys:
Vuosien vainosta, kidutuksesta ja maanpaosta huolimatta:
Kostoa ei otettu
Joukkorangaistuksia ei tapahtunut
Julistettiin yleinen anteeksianto
Tämä osoittaa, että islam korostaa armoa jopa voiton hetkellä.
4. Islam hylkää koston ja julmuuden
Profeetan toiminta osoittaa, että:
Voitto ei ole lupa julmuuteen
Valtaa on rajoitettava oikeudenmukaisuudella
Armo on kostoa parempi
Tämä on suora vastakohta väitteelle, että islam rohkaisisi väkivaltaan.
Johtopäätös
Tarjottujen lähteiden mukaan:
Sotavankeja ei saa tappaa
Heitä on kohdeltava ystävällisesti
Armo on rangaistusta parempi
Profeetta Muhammad antoi selkeän esimerkin anteeksiannosta voiton jälkeen
Tämä kohtelu eroaa jyrkästi monista historiallisista käytännöistä, joissa sotavankeja teloitettiin joukkomaisesti.”
The Beauty of Islam:
”1) Jumalan sana:
﴿و tappakaa heidät missä heidät kohtaatte﴾
(Al-Baqara 2:191)
❌ Väärä tulkinta:
Luullaan, että jae käskee tappamaan ei-muslimit missä tahansa.
✅ Oikea selitys:
Jae ilmoitettiin sotatilanteessa, jossa muslimit taistelivat Mekan monijumalaisia vastaan.
Edellisessä jakeessa sanotaan:
﴿Taistelkaa Jumalan tiellä niitä vastaan, jotka taistelevat teitä vastaan, älkääkä ylittäkö rajoja﴾
Tämä osoittaa, että taistelu on puolustuksellista ja kohdistuu vain hyökkääjiin.
Samassa asiayhteydessä sanotaan myös:
﴿Jos he lakkaavat, Jumala on Anteeksiantava ja Armahtava﴾
➡️ Johtopäätös: Tämä ei ole yleinen käsky tappaa ei-muslimeja.
2) Jumalan sana:
﴿Tappakaa monijumalaiset missä heidät tapaatte﴾
(At-Tawba 9:5)
(virheellisesti kutsuttu “miekan jakeeksi”)
❌ Väärä tulkinta:
Islam käskee tappamaan jokaisen monijumalaisen kaikkina aikoina ja paikoissa.
✅ Oikea selitys:
Jae koskee monijumalaisia, jotka rikkoivat sopimukset ja hyökkäsivät muslimeja vastaan.
Samassa suuranassa sanotaan:
﴿Paitsi ne monijumalaiset, joiden kanssa olette tehneet sopimuksen ja jotka eivät ole rikkoneet sitä﴾
Ja myös:
﴿Jos joku monijumalainen pyytää sinulta turvaa, anna hänelle turva﴾
➡️ Johtopäätös: Taistelu liittyy petokseen ja aggressioon, ei uskontoon.
3) Jumalan sana:
﴿Taistelkaa niitä vastaan, jotka eivät usko Jumalaan﴾
(At-Tawba 9:29)
❌ Väärä tulkinta:
Jae kehottaa taistelemaan juutalaisia ja kristittyjä vastaan heidän uskonsa vuoksi.
✅ Oikea selitys:
Jaetta sovellettiin poliittiseen ja sotilaalliseen konfliktiin Rooman valtakunnan kanssa, joka uhkasi muslimiyhteisöä.
Todiste:
Profeetta Muhammad ﷺ eli juutalaisten ja kristittyjen kanssa eikä tappanut heitä.
Hän teki heidän kanssaan sopimuksia (Medinan peruskirja).
Taistelu ei ollut uskosta johtuvaa, vaan sotilaallisesta uhasta.
4) Jumalan sana:
﴿Kun kohtaatte heidät, lyökää heitä kaulaan﴾
(Muhammad 47:4)
❌ Väärä tulkinta:
Islam on verinen ja väkivaltainen uskonto.
✅ Oikea selitys:
Jae kuvaa taistelukentän tilannetta, ei rauhan aikaa.
Heti sen jälkeen sanotaan:
﴿Joko armahdus tai lunnaat﴾
Eli taistelun jälkeen:
vangit vapautetaan
tai heidät vapautetaan lunnaita vastaan
➡️ Tämä on ristiriidassa mielivaltaisen tappamisen kanssa.
Tärkeä yhteenveto:
🔹 Koraani ei käske tappamaan ei-muslimeja heidän uskontonsa vuoksi
🔹 Islamin taistelu:
on puolustuksellista
kohdistuu vain hyökkääjiin
ja on sidottu moraaliin ja armeliaisuuteen
Ratkaiseva todiste:
﴿Jumala ei kiellä teitä kohtelemasta hyvin ja oikeudenmukaisesti niitä, jotka eivät ole taistelleet teitä vastaan uskonnon vuoksi﴾
(Al-Mumtahana 60:8)”
Islamilainen teologi The Beauty of Islamista jatkoi vielä:
”Vertailu Koraanin ja Raamatun sotaa koskevien jakeiden välillä
Ensiksi: Taistelu Koraanissa
1) Asiayhteys
Koraanin taistelua koskevat jakeet ilmoitettiin tietyissä historiallisissa olosuhteissa: vaino, karkotus ja pakotetut sodat varhaisia muslimeja vastaan.
Ei ole yhtäkään jaetta, joka käskisi tappamaan ihmisiä pelkästään uskonnon vuoksi.
2) Tavoite
Puolustus ja hyökkäyksen torjuminen:
“Taistelkaa Jumalan tiellä niitä vastaan, jotka taistelevat teitä vastaan, älkääkä ylittäkö rajoja.”
(Al-Baqara 2:190)
Uskonnonvapauden suojeleminen:
“Ellei Jumala torjuisi ihmisiä toisten kautta, luostarit, kirkot, synagogat ja moskeijat olisi hävitetty.”
(Al-Hajj 22:40)
3) Eettiset rajoitukset
Siviilien ja viattomien tappaminen on kielletty.
Taistelu on lopetettava, kun hyökkäys loppuu:
“Jos he lakkaavat, ei ole enää vihamielisyyttä.”
(Al-Baqara 2:193)
Sotavankeja kohdellaan inhimillisesti:
“Joko armahdus tai lunnaat.”
(Muhammad 47:4)
Toiseksi: Taistelu Raamatussa (erityisesti Vanhassa testamentissa)
1) Asiayhteys
Monet sotaa koskevat kohdat ovat Vanhassa testamentissa, Israelin kansan historian ja sotien yhteydessä.
Taistelu on usein hyökkäävää, Jumalan suorasta käskystä.
2) Tavoite
Maan valtaaminen tai jumalallinen rangaistus:
“Älä jätä eloon yhtäkään hengissä olevaa.”
(5. Mooseksen kirja 20:16) “Mene ja tuhoa Amalek… tapa mies ja nainen, lapsi ja imeväinen.”
(1. Samuelin kirja 15:3)
3) Käskyjen luonne
Käskyt täydelliseen hävitykseen:
miehet
naiset
lapset
jopa eläimet
Joissakin kohdissa ilman mainintaa aiemmasta hyökkäyksestä.
Kolmanneksi: Uusi testamentti ja sota
Uusi testamentti korostaa henkilökohtaista rauhaa ja anteeksiantoa:
“Rakastakaa vihollisianne.”
(Matteus 5:44)
Se ei kuitenkaan kumoa Vanhan testamentin tekstejä.
Se ei myöskään esitä yksityiskohtaista lakia valtion tai sodankäynnin järjestämiseksi.
Tiivis vertailu
Vertailukohta
Koraani
Raamattu
Taistelun syy
Puolustus, hyökkäyksen torjunta
Jumalallinen käsky, valloitus
Siviilien tappaminen
Kielletty
Mainitaan Vanhassa testamentissa
Taistelun lopettaminen
Kun hyökkäys lakkaa
Ei aina selkeä
Vihollisen kohtelu
Armo ja rajoitukset
Täydellinen hävitys joissakin kohdissa
Tekstien luonne
Sidottu asiayhteyteen
Historialliset, joskus ehdottomat
Oikeudenmukainen johtopäätös
Koraani:
Sallii taistelun vain puolustuksellisena tarpeena
Sitoo sen moraaliin ja laupeuteen
Ei salli tappamista uskonnon perusteella
Raamattu:
Sisältää hyvin väkivaltaisia tekstejä Vanhassa testamentissa
Uusi testamentti kutsuu rakkauteen, mutta ei poista aiempia tekstejä
➡️ Siksi ei ole oikeudenmukaista syyttää islamia väkivallasta ilman, että muitakin pyhiä tekstejä tarkastellaan samalla tieteellisellä mittapuulla.”
Lisäisin tähän, että Jeesus yksiselitteisesti sanoi: Älä tapa. Se kumoaa kaiken väkivallan käytön myös Vanhaan Testamenttiin. Jeesus kieltää tappamisen ja sotimisen kokonaan ja käskee rakastamaan jopa vihollista. Se on aivan uutta.
Kristityt eivät voineet aluksi osallistua Rooman keisarin sotapalvelukseen, koska tappaminen oli kielletty. Näin pitkälle ei mennyt edes Muhammed. Jeesus myös nostaa suurimmaksi käskyksi rakkauden kaksoiskäskyn: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi kuin itseä. Se sulkee pois kokonaan väkivallan kaikissa tapauksissa. Myöhemmin on keksitty kirkossa puolustussota.
”Älä tapa” käsittääkseni on alunperin ”älä murhaa”, joten jonkimmoisen pohteen tuo aiheuttaa.
Selvää toisaalta on, että Jeesus varoittaa vihastakin.
Sotaan osallistumiseen lienee suhtauduttu eri tavoin. Jeesus ei kuitenkaan esitä paheksuntaansa sadanpäällikölle, eikä kehoita häntä jättämään virkaansa, johon kuului myös tappaminen tarpeen vaatiessa.
Sotatoimiin osallistumisen etiikkaa en enempää kommentoi. Ehkäpä tässä(kin) suhteessa kritinuskossa ”alussa oli moneus”.
Islamista en sano mitään eksaktia, koskapa Koraanin lisäksi muslimeja ohjaavat haditit ym. sekä niiden tulkinnat: mitä Muhammed teki; käsittääkseni sieltä löytyy hyvinkin erilaisia tapauksia. Alkuperäinen Koraani (se oikea Koraani) on käsittääkseni arabiankielinen, ei käännös. Muhammed -perinteet ovat käsittääkseni oleellinen osa islamia.
Oletko tekemässä moninaisesta islamista jotain erityista tulkintaa? Siitähän on ollut monia tulkintaperinteitä; siitäkin, kuka ”saa määrätä” Muhammedin kuoleman jälkeen, eli kuka on hänen ”manttelinperijänsä” (tai kenen oli oikeaa/määrä päästä ”kalifiksi kalifin paikalle”).
Sitä en tunne, miten islam suhtautuu syntymisen estämiseen tai aborttiin, siinähän on kyse ihmiselämän lopettamisesta. Kristinusko joka tapauksessa ei aborttia hyväksy, eikä ole alunperinkään hyväksynyt. Miten aikamme kirkko sitten ajattelee, on oma kysymyksensä.
Tässä tai tällä en ketään tietenkään halua syyllistää, ja ainakin kritillisessä uskossa väärin tekemiset ja synnit voi pyytää ja saada anteeksi.
Käsittääkseni kaikille kolmelle ”kirjan uskonnolle” on yhteistä usko heteronormatiivusuuteen ihmisen olemuksena, kun em. uskontoja tarkastellaan niiden alkuperäisissä muodoissaan.
Jeesuksen Älä tapa johti siihen, että kristityt eivät haluneet palvella Rooman armeijassa. Mieli muuttui kun kirkko pääsi valta-asemaan. Jeesus tuomitsi selvästi tappamisen. Kirkko keksi myöhemmin tekosyyksi tappamiselle puolustussodan.
Islamin piirissä ollaan hyvin yksimielisiä kaikesta tärkeästä. Väkivalta tuomitaan kaikissa suuntauksissa ja usko yhteen Jumalaan on horjumaton. Esittämäni kohdat ovat täydellisen yksimielisyyden aluetta islamissa. Ääriainekset ovat aina käyttäneet pyhiä kirjoja omaksi hyödykseen ja käyttävät nykyäänkin. Luterilainen kirkko ainakin hyväksyy abortin.
Aiemmin kirjan uskonnot tuomitsivat homosuhteet, mutta nyt näen selvää irtiottoa ja kaikissa uskonnoissa on halua hyväksyä homoseksuaalisuus. Kun Raamattua ja Koraania pidetään historiallisena ja inhimillisenä dokumenttina, silloin voidaan helposti luopua perinteisistä näkemyksistä ja perustella tieteellisellä tiedolla uusia näkemyksiä tähän päivään. Näinhän se kirkkokin toimii, mutta valikoi tarkasti, missä asioissa voidaan esittää uusia tulkintoja ja missä pitää kannattaa vanhoja näkemyksiä.
Minä löydän Tanakhista, Raamatusta ja Koraanista paljon epäkohtia ja olen ne esittänyt avoimeti eri foorumeilla. Kaiken pahan alku on kieltää kirjoitusten historiallinen ja inhimillinen luonne, joka johtaa tukemaan täysin vanhentuneita ja toisen vuosituhannen maailmankuvan käsityksiä. Silloin päädytään vihaamaan juutalaisia, seksuaalisia vähemmistöjä ja maahanmuuttajia ja vaiennetaan naisia seurakunnissa ja tuetaan sotia tai ihmetellään luonnontieteen tai biologian tutkimustuloksia eri aiheista.
Jos luovutaan pyhistä kirjoituksista, mistä otetaan elämän perusteet? Usko yhteen jumalaan ja ”hyvän tekemiseen” kuulostaa hienolta, mutta mitä se merkitsee käytännössä, ja kuka määrittää sen, mitä ja miksi tehdään jotain tai jätetään jotain tekemättä? Ja mikä tekeminen tai tekemättä jättäminen on riittävää?
Siitä kun on tuhat tulkintaa ja mielipidettä, varsinkin moninaisuuteen ja moniarvoisuuteen tukeutuvassa ajassamme; ei kitenkaan kaikkialla maailmassamme. Ja miksi ihmeessä yhteen jumalaan uskominen olisi tässä näkemyksessä edes tarpeen tai hyödyksi? Olisiko tarkoitus, että kritityt, juutalaiset ja islamilaiset hallitsivat maailmaamme?
Eihän kukaan ole luopumassa pyhistä kirjoituksista, vaan tulkitsemassa niitä järkevällä ja historiallisella tavalla! Eikä asioita kannata monimutkaistaa turhan takia. Hyvän tekeminen on selkeästi määritelty: noudata rakkauden kaksoiskäskyä ja kultaista sääntöä. Siitä se alkaa, Hyvä löytyy terveellä järjellä kyllä ja huono samoin. Ei elämästä kannata tehdä liian vaikeaa. Eettisissä asioissa päästään pitkälle tiedolla ja tieteellä sekä terveellä järjellä.
Yksi Jumala on ainoa mahdollisuus, jos Jumala on olemassa. Monijumalaisuus on loogisesti mahdotonta ja vastoin Jumalan ominaisuuksia.
Maapallo on yhteinen asia. Sitä pitäisi hallita demokrtaattisesti, mutta luonto tuhoutuu nyt sellaisella vauhdilla, että valistunut harvainvaltakin olisi luonnolle ja ihmiskunnalle varmaan parempi vaihtoehto. Länsimaat eivät mutta elämäntyyliään, vaikka koralliriutat katoavat maailmasta.
Olen esitellyt vaihtoehdon Riekkisen tavoin. Kun pidämme kiinni yhteisestä sanomasta juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa, on meillä käytössämme hyvät elämän perusteet. Turha toistella tätä samaa vanhaa sanomaa joka paikassa uudelleen. Sisältö on jo tuttu kaikille. Sillä sanomalla on hyvä mennä ja kokea uudenlaista yhteyttä tämän päivän maailmassa. Se auttaisi ratkomaan kansalliset ja kansainväliset ongelmat ja antaisi motivaation uudistaa myös talousajattelua ja hylätä kapitalismi ja luoda tilalle uusi sosiaalitalous. Kaikki voittaisivat, mutta rikkaat kirkot ja kristilliset maat panevat hanttiin ja pakenevat kirkon dogmien suojiin estäen kaikki uudistukset.
Kukaan ei aidosti länsimaissa ole kiinnostunut ihmiskunnan tilasta, koska minkäänlaisia uudistuksia elämäntyyliin ei olla valmiita tekemään. Kuluttaa pitää ja talouden pitäisi aina vain kasvaa, hoetaan länsimaissa ja vannotaan kaikessa kilpailutalouden nimiin ja nauretaan vihreille ja vasemmistolle. Kovat arvot valtaavat päätöksen teon ja kirkon odotetaan siunaavan kaiken anteeksiantavalla Jumalalla ja armolla, ettei kenelläkään tulisi paha mieli missään vaiheessa.
Juutalaisuudessa suhtautuminen homouteen vaihtelee suuntauskunnan mukaan:
perinteinen ortodoksijuutalaisuus pitää homoseksuaalisia tekoja syntinä Vanhan testamentin kieltoihin vedoten (3. Moos. 18:22, 20:13), kun taas liberaalijuutalaisuus (esim. reformijuutalaisuus) hyväksyy homoseksuaalisuuden ja vihkii jopa samaa sukupuolta olevia pareja, tunnustaen juutalaisten moninaisuuden ja kehityksen.
Perinteinen ja ortodoksinen näkemys:
Raamatullinen kielto: Vanhassa testamentissa, erityisesti 3. Mooseksen kirjassa, on jakeita, jotka kieltävät miesten väliset seksuaaliset teot ”kauhistuksena” (3. Moos. 18:22, 20:13).
Tulkinta: Ortodoksijuutalaisuus tulkitsee nämä säädökset edelleen sitoviksi ja homoseksuaalisuuden syntinä, vaikka naisten välisiä tekoja ei suoraan kielletä.
Liberaali ja reformijuutalainen näkemys:
Kieltojen uudelleentulkinta: Reformi- ja liberaalijuutalaisuus eivät pidä Raamatun kieltoja ehdottomina nykyaikana.
Hyväksyntä: Ne näkevät homoseksuaalisuuden luonnollisena osana ihmisen moninaisuutta.
Samaa sukupuolta olevien vihkiminen: Monet liberaalisynagogat Yhdysvalloissa ja muualla vihkivät homopareja avioliittoon ja tarjoavat avoimen ympäristön HLBTQ+-ihmisille.
Yhteenveto: Juutalaisuus ei ole yhtenäinen homoseksuaalisuuden suhteen; perinteiset suuntaukset vastustavat sitä, kun taas modernit ja liberaalit suuntaukset ovat omaksuneet sen osaksi uskonnollista elämää ja hyväksyvät sen täysin.
Lähde: Google AI
Ei, perinteinen islam
ei hyväksy homoseksuaalisuutta, vaan pitää sitä syntinä ja kieltää homoseksuaaliset teot Koraanin ja profeetta Muhammedin opetusten perusteella, rangaistusten ollessa ankaria ja vaihdellen muslimimaiden šaria-tulkintojen mukaan, mutta näkemykset ovat moninaisia ja joissakin harvinaisissa, valtavirran ulkopuolisissa moskeijoissa saattaa esiintyä erilaisia tulkintoja.
Islamin näkökulma:
Pyhät tekstit: Koraani ja hadith-kokoelmat tuomitsevat homoseksuaaliset teot, rinnastaen ne avioliiton ulkopuoliseen seksiin.
Šaria-laki: Šaria-lakien tulkinnat ovat tiukkoja ja määräävät usein rangaistuksia, jotka voivat vaihdella ruoskinnasta kuolemantuomioon, tosin Koraani ei suoraan määritä konkreettista rangaistusta.
Monimuotoisuus: Vaikka valtavirta on tiukka, on olemassa erilaisia tulkintoja, ja tavallisten muslimien ja uskonoppineiden (muftien) näkemyksissä voi olla eroja, vaikka epäviralliset, hyväksyvät moskeijat ovat harvinaisia.
Yhteenvetona: Islamilainen ydinopetus kieltää homoseksuaalisuuden, mutta käytännön tulkinnat ja yhteisöjen suhtautuminen voivat vaihdella, vaikka yleinen linja ei olekaan pehmenemässä, sanoo Wikipedia.
Lähde: Google AI
Kuten huomaatte, pyhien kirjoitusten pitäminen historiallisina dokumentteina auttaa ratkomaan asiat ja vapauttavat ihmiskunnan selvittämään asiat tieteen ja terveen järjen avulla ja voimme hylätä vanhentuneet opetukset ja mallit elämässä ja yhteiskunnassa. Tämä koskee myös teologiaa.