Sulkeneet kivijumalat sydämeensä, Hes. 14. luku
On kysymys toisesta käskystä, mikä siirrettiin syrjään, mutta suljettiin sydämeen ja asetettiin kasvojen eteen, vt. jae 3. Näin tämä väärä oppi on tullut kompastukseksi syntiin.
Tämä toimenpide toistettiin 300-luvulla, kun katolisen kirkon opin isä ja luoja, Augustinus, poisti toisen käskyn ja jakoi kymmenennen käskyn kahtia. Kivijumalakielto poistui käskyistä, mutta sai sijan Augustinuksen ja hänen seuraajiensa sydämessä, minkä ulkoisena merkkinä on kirkot täynnä kivijumalia, joita kuolleitten ihmisten patsaat ja maalaukset edustavat.
Luther oli saavuttamassa Jumalan tarjoaman rauhan ja kivijumala oli poistumassa. Mutta tähän päivään asti Lutherin yllättävä uskollisuus sääntökuntansa olemassaolon syylle ja sen esikuvan harhaopille, johdattaa ymmärtävään ikään tulevat kadotukseen, Muromaata lainatakseni. Siis vesi upotti Nooan aikana koko ihmiskunnan, ja on toiminut välineenä kadotukseen, sitten Augustinuksen.
Niinkutsutut helluntalaiset, ovat ainoa Jeesuksen seuraajien seurakunta, jotka ovat katolisten taivaaseen pääsykiellossa. Asiasta on oma kohta RKK:n katekismuksessa. Tämän saman pääsykiellon perustelut täyttyvät muidenkin raamatullisten tunnustuksien kohdalla, mutta helluntailaiset ovat tämän joukon suurin ryhmä.
Suomessa ja muissa ei-katolisissa maissa on muutamia RKK:n paavin ja piispan valtuuttamia erinomaisia kommunikoijia, ikäänkuin helluntailais-hengessä toimivia, joiden ilmaisut ovat kuin helluntalaisten, mutta kivijumala sydämessä on näkymättömissä ja kuulumattomissa. Suomessa esimerkkeinä tästä ovat Timo Soini, Emil Anton ja Juho Sankamo, mitä RKK:hon tulee, jonka airuena on Suomen helluntailiikkeessä toiminut V-M Kärkkäinen. Kärkkäinen vihittiin USA:n luterilaiseen kirkkon papiksi 2015. Silloin julkaistussa RV:n artikkelissa hän mainitsi, että on hyväksynyt aina lapsikasteen sekä suositteli vainajienpäivän kirjoituksessa RV:ssä 7 vuotta aikaisemmin, harkitsemaan pyhimysten palvontaa. Nämä asiat siis olivat Kärkkäisen sydämeen suljettuina, jotka kumpikin edustaa keskeisiä Kirjoitusten vastaisia oppeja, jotka ovat vastoin profeettojen ennustuksia, jotka toteutuivat helluntaipäivänä v. 30 ja josta lähtien Pyhän Hengen kaste on vuotanut uskovien päälle ja jonka viimeisimpiä herätyksiä oli 1900-luvun alun ”Azusa-kadun” Pyhän Hengen aalto.
Henkilömaininnat koskevat jatkuvasti julkisuudessa esiintyviä. Siis he kaikki, jotka mainitsen, ovat teologi-pappeja paitsi Soini, jotka ovat saman opin kannattajia kuin mistä Hesekielin 14 luku kertoo, ja varoittaa.
Heidän kaikkien metodi on ”dialogi”, jossa ikäänkuin etsitään oikeaa, kysellään oikean perään vaikka samaan aikaan sisimmässä on ”kivijumalan” vastaus.
Esimerkiksi Emil Anton esittää luterilaisista hengellis/uskonnollisista henkilöistä elämänkerta kertomuksia myönteisessä hengessä. Koska kohteet ovat jo kuolleet, niin heidän silittelynsä antaa kuvan, kuin he olisivat olleet lähes katolisia.
Kärkkäinen kehottaa dialogiin, jonka tarkoitus en etsiä mikä yhdistää sen sijaan että kerrottaisiin, että kuvan ja patsaan edessä ei kumarrella.
Soinilla on sutkauksia, jotka naurattavat, mutteivät kerro, että vain katolisesta kirkosta on lähtöisin sekin mikä luterilaisuudessa on. Nyt hän on laajentanut hauskuuttamiskierroksensa helluntaiseurakuntiinkin.
Reijo M.,
Vastaan kirjoitukseesi vain siksi, että Internetiin tulee toinenkin näkemys kirjoituksestasi.
Ihan oikein toteat, että helluntaipäivänä n. v. 30 syntyi Kirkko, nimittäin Kirkko jota nykyään kutsutaan ortodoksiseksi kirkoksi. Siitä sitten erosi Rooman piispan johtama tunnustuskunta 1054, syinä oli mm. rooman piispan suorittama uskontunnustuksen väärentäminen ja harhaluulo Rooman piispan (paavi) erehtymättömyydestä.
Hajaantuminen sitten jatkui ”reformaatiossa”, jonka tuloksena ovat syntyneet kirjaimellisesti tuhannet kristinuskon pohjautuvat lahkot, joukossa mm. mainitsemasi ”helluntailaisuus”.
Muita huomioita alla.
Kirkko kunnioittaa pyhiä ihmisiä, vain Jumalaa palvotaan.
Kristus-ikonit ovat todellakin Jumalan kuvia, koska Kristuksessa Jumala syntyi ihmiseksi, josta voidaan tehdä kuva.
Augustinusta kuvataan Kirkossa sanalla ”autuas”, koska hän tuotti joitain hyödyllisiä tekstejä, hän ei kuitenkaan ole Kirkon opettaja.
Jari,
kiitos vain-ryhmään kuuluvasta vastauksestasi.
Perustelusi on itäisen katolisuuden opetuksessa ja opeissa. Siis, jota kutsut ortodosksiseksi kirkoksi, ei Jumalan Seurakunnaksi, jonka pää on Jeesus. Kantasi velvollisuus on kumota Apostolien tekojen toinen luku, jossa tiivistyy käyttämäni määritelmä ”Helluntaipäivän Kastajaliike”. Siis tämä heittomerkeissä oleva on minun ehdotukseni ”helluntalaisuus”- nimittelylle. Oikea muoto ek-klesia sanalle on Seurakunta, josta Christianos/ Jeesuksen opetuslapset, -seuraajat, käytti nimeä Jeesuksen Ruumis ja joka muoto on kaikessa Apostolien tekojen jälkeisissä kirjoituksissa monella tapaa vahvistettu.
Tiedän, että idän katolisuus perustaa oikeellisuutensa vanhempiin dokumentteihin kuin Uusi Testamentti. Uskon kuitenkin, että perustus ei ole apostolien eikä profeettojen laskema. Tähän lisähuomautuksena haluan tuoda esille, että niin vanhemmat kuin uudet dokumentaatiot voivat vain tukea jo Kirjoituksista luettavissa olevaa. Siis, jos esimerkiksi ”pyyhitään lattiaa” minun Helluntaipäivän Kastajaliike-käsitteellä, niin kirjoitettu on hyvä tuoda luettavaksi, eli se, mikä ylittää Apt. 2:n luvun uustestamentillisen Alkuseurakunnan perustuskirjoituksen.
Kaikki Kirjoituksista poikkeava, tai niistä löytymätön on kirjattu ja niiden raamatullisuus selviää niitä lukemalla. Ajattomien ja ajallisten asioitten T(t)otuus on Jumalan säätämyksiä ja ne on Raamatussa ja ne ovat keskenään täydellisessä harmoniassa, eikä niitä voi ”selventää” tulkinnoilla vaan uskossa sulautumisella, vt. Hebr. 4:2.
Idän katolisuus perustelee alkuperäisempää taustaansa kuten sinä ,”uskontunnustuksen väärennys”. Uskontunnustusta, kuten Apostolinen, Nikeijalainen tai Athanasioksen uskontunnustus. Raamatun ”uskontunnustus” on selkeä, jopa tylppä eikä tulkittavissa:
Biblia 1776, Apt. 8:37 ”Mutta Philippus sanoi: jos sinä kaikesta sydämestä uskot, niin tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: minä uskon Jesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi
Tämä ja koko Raamattu vahvistaa oman sanoman.
Tiedän, mitä ”kirkko” kunnioittaa eli läntisen katolisuuden, dulia, iperdulia ja latria ryhmittely kelpaa teillekin?
Tässä on kysymys siitä Hesekielinkin viittaamasta ”kivijumalasta”, joka on kaiken ytimessä ja jotka näytäytyvät kuolleista tehdyillä kuvilla ja veistoksilla. Niiden todellinan ”asunto” on ihmisen sydämessä.
Ikonien laillisuus perustuu ihmisen (kirkon) johdonmukaisuuteen. Tälle ei Kirjoituksissa ole kuin varoittavia esimerkkejä, kuten toisen käskyn-ansan laukeilemisista aivan meidän päiviimme saakka. Kohdat löydät Raamatusta toiseen käskyyn liittyvistä Raamatun kohdista. Haen ne, jos et löydä.
Augustinuksen autuas-taso kelpaa niin läntiselle kuin itäiselle katolisuudelle, mutta hänen opetuksensa tukee vain raamatunvastaisuutta, kuten oppi ”sekalainen seurakunta”.
Blogin käsittelemä aihe ”kivijumala” on hyvin heikosti esitetty tässä blogissa.
Tässä on myös täysin aiheetonta väärän puun alla haukkumista. Syytökset eivät osu maaliinsa.
Kirkon historian taju puuttuu esityksestä. Esimerkiksi helluntailaisuuden synty voidaan ajoittaa 9.4. ja 12.4. vuonna 1906 kahden ihmisen kokemuksiin.
Kirkon opettajista annetaan virheellinen kuva. Kunnon kristittyjä mollataan virheellisesti.
Matias,
taas jälleen: Tämä kattaa kaikki mahdolliset kannanottosi.
Miksi Reijo ei salli toisen ilmaisuvapautta vaan tahdot kaiken erilaisen näkemyksen ampua alas ja määrätä toista vaikenemaan . En nää tuossa mitään kristillisyyttä . Eikö voisi jatkaa mielipiteiden vaihtoa . Se ei ole mitään argumentointia että vedotaan Raamattuun ja silti sieltä ei nouse perusteita kontekstista käsin .
Koskee vain Matiasta!
Reijo M.
Matias Roto on yksi kaikkein perusteellisimmin Raamattua tuntevia kirjoittajia täällä Kotimaa24:ssä. Se, että haluat kieltää hänen osallistumisensa keskusteluun, ihmetyttää. Matias on minusta kommentissaan aivan oikeassa.
Marko,
Matiaksen Raamatun tuntemus on ollut luettavissa ja punnittavissa tällä foorumilla vuodesta 2012 lähtien.
Minulla oli joskus eräs Lutherin kirja, jossa oli Urho Muroman allekirjoitus ja nimikirjoitus. Taisin ostaa sen Suomen Raamattupoiston kirjamyynnistä.
Mika,
Voisinhan vähän jatkaa Muromasta. Isäni oli muromalaisia ennen uskoontuloaan armeijan jälkeen.
Et varmaankaan ole lukenut Heikki Haatajan väitöskirjaa Muromasta, missä hän muistutti Muroman kannasta kuinka hän määritteli hyvän Jumalan, jonka puoleen voi kääntyä ennen tai jälkeen kuoleman. Kirjoitin tästä pari vuotta sitten.
En ole lukenut, mutta tunnen kyllä Heikki Haatajan.
Mika, tuo Heikin väitöskirja on erinomaisen hyvä analyysi Muroman ajattelusta. Kannattaa lukea.
Marko,
Muroman kuolemanjälkeinen pelastautuminen on suuri harha, jota mieltä kolleegasikin olivat blogissa, jonka toista vuotta sitten kirjoitin. Sinulla oli silloin niinkuin on nytkin hieman huvittunut ”ilme” viesteissäsi. Silloin sivuutit tämän kuolemanvakavan asian:
”Ei ole aivan tavatonta, että herätysliikkeiden painotukset muuttuvat vuosikymmenten varrella monista eri syistä.”
Nyt sitten suosittelet Haatajan väitöskirjaa, johon viittasin vain suuren harhan julkaisusta.
Reijo M. Seurasin sattuneesta syystä erittäin läheltä Haatajan väitöskirjaprosessia. Väitöskirjat eivät ole hartauskirjoja, uskonopin opetusta tai Raamatun tutkimusta (paitsi eksegetiikassa) eikä niissä yleensä oteta kantaa siihen, onko tutkittu henkilö oikeassa vai väärässä. Ei Haataja ole julkaissut mitään suurta harhaa vaan selvittänyt, miksi Muroma (kuoli 1966) opetti niin kuin hän opetti. Haataja tuo erinomaisesti esille Muroman omituisuudet kuten hänen kasteoppinsa ja sen, miksi hän korosti uskonratkaisua. Tuo uskonratkaisun ylikorostaminen sai hänet päättelemään että niillä, jotka tässä elämässä eivät ole saaneet mahdollisuutta ratkaista suhdettaan elämän Herraan, saavat sen tuonpuoleisessa. Muroma oli väärässä niin kasteoppinsa useimmissa kohdissa kuin ratkaisun korostamisessa.
Marko,
En millään tavoin perännyt väitöskirjan tasollista määrittelyä. Viittaukseni oli pelkästään tässä, niinkuin vuosi sitten kirjoittamassani ”Kuolemanjälkeinen järjestelymahdollisuus. ..”-blogissani Muroman opetus, jonka esilletulo oli minulle ja manitsemilleni kolleegoillesikin yllätys. Viittasin isäni muromalaisuuteen ennen uskoontuloaan, millä halusin kertoa, että ”tapaus Muroman” tunnen. Hän ei ole ainoa loistava saarnaaja, joka on alkanut ajatttelemaan liikoja itsestään, eli ymmärtämisestään, mikä tässä tapauksessa on yli sen mitä on Kirjoituksissa. Haatajan väitöskirja kertoo Muroman hengellisen opetuksen kauheuden, eli se tärveltyy, mikä on kaiken perusta ja alku. Sinunkin velvollisuutesi uskovana pappina on sanouduttava irti siitä, eikä kertoa kuinka jo kaiken tiesit väitöskirjan tekovaihteessa, muttet juuri välittänyt siitä, ehkä?
Kaikki henkilökohtainen Jeesuksen Herraksi tunnustamininen ja tunnustautuminen voi alkaa, kun syntymässä saatu taivaanvaltakunnan kansalaisuus poistuu, vt. Matt. 19:14.
Olen silloin tällöin kertonut, että minulla on tästä henkilökohtainen kokemus, ynnä minun kahdella lapsellani. Vaimoni tuli uskoon 23 vuotiaana. Aikaisemmin kirjoitin blogin ”Uskoontulo, kirkon tuho”. Olen sen perustellut kaikin tavoin, eli se ei ollut mikään tokaisu ärsytystarkoituksessa, vaan otsikko huomioida lapsenuskon hiipumisen jälkeen, Isän veto Jeesuksen pelastettavaksi. Kun ihminen tulee uskoon siitä hän antaa todistuksen tavalla ja toisella. Jeesus sanoi 12-vuotiaana vanhemmilleen sanat, joita liha ja veri ei hänessä muodostanut, vaan hänen taivaallinen Isänsä vaikutti Henkensä kautta tämän tunnustuksen. Nuo sanat olivat Jeesuksen ensimmäiset kirjatut sanat, eli: Luuk. 2:
49 Niin hän sanoi heille: ”Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?”
Muroma selvittää tämän Haatajan kirjaaman väärän ohjeen pelastukseen, Jumalan kanssa. Olisiko hänen pitänyt tehdä korjaus, parannus siinä laajuudessa kuin ohje levisi on minun kysymykseni, mutta periaatteessa me teemme syntiä vain Jumalaa vastaan, jota voimme pyytää ja saada anteeksi ennen kuolemaamme. Haatajan väitöskirjan hyödyllisin vaikutus on meille vielä elossa oleville, ettemme lankea samaan.
Reijo M. En epäile sitä, että roomalaiskatolisten suhtautuminen helluntailaisiin on ollut hyvin kielteistä Italiassa. Mutta päivitäpä käsityksesi:
Ruotsin katolisen kirkon johtaja, kardinaali Anders Arborelius on käynyt lukuisia dialogeja ja vieraillut monissa ruotsalaisissa helluntaiseurakunnissa. Hän julkaisi jo vuonna 2003 yhdessä helluntaipastori Sten Gunnar Hedinin kanssa Raamatun Jeesus-kuvaa puolustavan manifestin ja jatkanut myöhemmin yhteistyötä tämän kanssa kirjoittamalla mm. kolminaisuusopista. Arborelius on myös ilmaissut arvostavansa helluntailaisia.
Tietenkin voimme aina selittää tällaiset ekumeeniset kannanotot roomalaiskatolisten kataliksi juoniksi ja väittää, että asianomaiset helluntailaiset eivät olisi ”oikeita” helluntailaisia. Mutta tosiasia on, että kokemuksesi Italiasta eivät edusta koko kuvaa roomalaiskatolisten ja helluntailaisten suhteesta.
Marko,
Etelä- Amerikan ja Euroopan nk. helluntalaiset olivat vielä 60-luvulle asti taustoiltaan lapsikastettuja ja pääasiassa idän ja lännen katolisia.
Tunnen perinpohjin kummatkin alueet ja niiden uskonnollis-kirkollisen ja hengellisen elämän. Tästä olen maininnut silloin tällöin ja jopa enemmän kuin vihjaissut olevani niitä harvoja ellen ainoa helluntalainen, joka on elänyt vuodesta 1958 lähtien niin Euroopassa kuin Etelä-Amerikassakin ensin lapsuuden perheessäni ja sitten työn vuoksi vielä eläkkeelläkin. Nyt olen 80 vuotias ja paluumuuttanut Suomeen kuolemaan, joka hetki on vielä edessä. Ruumiillinen ja henkinen kuntoni on hyvä, vaikka hitaus haittaa. Hengellinen kuntoni on Jumalan edessä täydellinen. Täydellisyys ei ole helluntalaisten ilmiö, vaan kaikkien niiden, jotka ovat tehneet parannuksen ja haluavat pyrkiä pyhitykseen ja rauhaan kaikkien kanssa. Tämän pyrkimisen seuraamus on ollut jo Alkuseurakunnassa vuodesta 30 alkaen, että ollaan jopa kaiken kansan (katolistenkin) suosiossa, Apt. 2:47.
Pieni tauko, mutta tulen takaisin, koska tämä on johdanto vastineeseeni sinulle.
Marko,
Mainitsen katoliset Augustinuksesta lähtien ja hänet liitän Lutherin. En puhu ensisijaisesti Augustinuksen ja Lutherin kirkosta, vaan kysymys on Kirjoituksista eli Jumalan Sanasta, jossa on kaikki mitä jokapäiväiseen elämään ja Jumal’suhteeseen tarvitaan.
Raamatun opetusta ei ole tarvis ”päivittää”, niinkuin katolisuus ja luterilaisuus tekevät, jotta voisivat kastaa vastasyntyneet jäsenikseen. Tämä jäsenyys olisikin OK, ellei siihen kuulu autuutus, jota tilaa ei synny ennen eikä jälkeen (lapsi) kasteen. Tämä on Sammeli Juntusen oiva määrittely YJV julistuksesta.
Teema tässä blogissa on sisäänsuljettu kivijumala, vt. Hes. 14:3.
Tämä kivijumaluus tulee todellisemmaksi toisen käskyn poistamisessa. Eli kielto poistetaan, ja kivijumala peitetään sisimpään. Sitten tullaan esimerkiksi helluntalaisten yhteyteen ja osoitetaan ystävällisyyttä ja aloitetaan dialogi eli neuvotellaan diili minkä RKK sanoittaa Vatikaani 2:n jälkeisen katekismuksen ohjeistamana. Eli totuudet ovat vahvistetut Trenton opit, mutta muotoillaan kanta ystävällisesti ja jopa siirretään syrjään jompaa kumpaa osapuolta häiritsevä Totuus. Myöskin ilmaistaan katekismuksen opetuksen mukaisesti, ettei tarvita juuri katolisten oppien hyväksymistä, kuten kiirastuli, kastamattomien lasten limbo tai leivän ja viinin lihaksi ja vereksi aineellisesti, todellisesti muuuttumista, kunhan ei vastusta Roomalaiskatolista kirkkoa.
Samanlaista diiliä ehdottivat epäjumalan palvelijat, joilla epäjumaluus oli kätketty sydämeen. Ekumenia edustaa myös näitä neuvottelijoita, jotka ikäänkuin kyselevät Jeesus-tiestä ja samalla ehdottavat omaa reititystään omaan taivaaseensa.
Siksi on kohta Matt. 7:21, ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.”
Reijo M.
Haluat olla raamatullinen ja hyvä niin.
Hesekielin 14. luku EI puhu ekumeniasta eikä käskyjen numeroimisesta yhtään mitään.
Luvusta käy hyvin selvästi ilmi, että Hesekielin luo tuli joukko Israelin vanhimpia kysymään ”Herran sanaa” eli profeetallista neuvoa tai opastusta. Vaikka he samaan aikaan olivat ”antaneet sydämensä epäjumalille”. Kyse oli nimenomaan 1. käskystä: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani”. Nämä vanhimmat pitivät Herran rinnalla epäjumalia, kuten Hesekielin 8. luku kertoo, JA tulivat kuitenkin kysymään Herran sanaa tekemättä parannusta synnistään.
Ekumeniassa ei ole kysymys siitä, että me muut menisimme kysymään paavilta neuvoa, miten meidän pitäisi menetellä. Vaan siitä, että kristityt pyrkivät yhdessä ymmärtämään paremmin toisiaan. Me tiedämme kyllä, että katoliset toivovat ja odottavat meidän palaavan heidän helmaansa, mutta tällä ei ole mitään liittymäkohtaa tuohon Hesekielin 14. lukuun.
Siitä miten käskyt pitäisi numeroida, voidaan perustellusti ajatella, että Augustinus ei menetellyt järkevästi. Mutta kenenkään pelastus ei ole kiinni käskyjen numeroinnista. Luterilaisena voin olla samaa mieltä Jari Haukan kanssa (en toki hänen käsityksestään koskien kirkon suuria hajaannuksia).
Minun mielestäni luet omat lempiajatuksesi Hesekielin 14. lukuun tavalla, joka ei ole raamatullista, ei hengellistä eikä oikein rakentavaakaan. Omalaatuisesta historian tulkinnasta ja henkilöiden nimeltä syyttämisestä puhumattakaan. En halua jatkaa tätä turhanpäiväistä kiistelyä, muttta minusta Sinun olisi hyvä muistaa Jaakobin, Herran veljen, sana: ”Veljeni, kovin monien teistä ei pidä ryhtyä opettajiksi, sillä te tiedätte, että
meidät opettajat tullaan tuomitsemaan muita
ankarammin.” (Jaakob 3:1). Me kaikki hairahdumme monin tavoin opetuksessamme ja meitä neuvotaan myös tuomaan asiat esiin sävyisästi eikä riidanhaluisesti.
Siunattua tätä vuotta.