Usein ajatellaan, että kristillisyys tuo mukanansa synkät ilmeet, vihaiset kasvot ja lähimmäistä vikoilevan mielen. Valitettavasti tällainen käsitystapa onkin joskus oikea. Ainakin näyttää siltä, kuin eräät hyvinkin hartaat kristityt kantaisivat harteillaan koko maailman tuskia. Kaikkialla nähdään vain kielteisiä asioita: maailma on paha, ihmiset ovat pahoja, tulevaisuus on synkkä, mitään valoisaa ei ole näkösällä.
Kuitenkin käsitys siitä, että kristillisyys aiheuttaisi vihaisia kasvoja ja synkkiä ilmeitä, on perusteellisesti väärä. Sen täytyy olla väärä, sillä Raamattu puhuu uskonelämästä iloisena ja onnellisena asiana. Jeesus sanoo: “Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja yltäkylläisyys” (Joh. 10:10). Toisessa kohdassa Jeesus sanoo jäähyväispuheessaan: “Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi” (Joh. 15:11). Paavali kirjoittaa: “Iloitkaa Herrassa” ja ”iloitkaa tekin ja iloitkaa minun kanssani.”
Uskossa eläminen on iloinen ja onnellinen asia.
Miksi?
Ei suinkaan sen tähden, että uskovan osa täällä ajassa olisi helpompi kuin jonkun toisen. Elämään kuuluu sairautta, ahdistusta, pettymyksiä, tuskaa synnistä. Sen on saanut ja saa jokainen uskova ihminen kokea. Kyynel puristuu usein silmästä.
Miksi kuitenkin kaikesta huolimatta uskossa eläminen on onnellinen asia? Perussyy siihen on, että uskovan elämässä on jotain varmaa: hän tietää olevansa Jumalan lapsi kasteen perusteella, hän tietää syntiensä alla voihkiessaan, että hänellä on anteeksiantamus. Kadotuksenalaisen tilansa keskelläkin, heikon uskonsa nähdessään ja omaa huonoutta itkiessään hän tietää, että “kaikki on valmiina” Kristuksessa. (Ristillä Jeesus sanoi: “Se on täytetty”. Joh. 19:30, sulku allekirjoittaneen lisäys) Me saamme kääntää katseemme pois omasta valmistautumisestamme siihen, mitä Jumala on valmistanut. Ja Jumala on valmistanut kaiken, mitä tarvitaan syntisen ihmisen pelastumiseen.
Kun saa kuulla itse Jeesukselta taivaallisen hääkutsun ja sanoman siitä, että kaikki on jo valmiina, että syntini on sovitettu, että olen kastettuna Jumalan lapsi, että taivas on auki, silloin saa olla iloinen ja silloin voivat kasvonikin loistaa. Omatunto viettää juhlaa.
Tämä kaikki huolimatta siitä, että ehkä sekä ruumiini että sieluni on sairas, että minulla on monia todellisia ajallisia murheita ja että tämä elämä ei mene omien toiveitteni ja suunnitelmieni mukaan.
Yksi asia on selvä: tie taivaaseen on aukaistu, sinne olen matkalla. Uskonelämä on iloinen ja onnellinen asia. Saakoon se kirkastaa myös meidän koko olemuksemme ja käytöksemme.
Toivo Rapeli, Askele askeleelta, s. 55-57, Sley-Kirjat Oy, 1981.
Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Hebr. 13:8
Jeesus ja hänen nimensä on ainoa perustus. Sydän löytää levon ajattelemalla häntä (ks. Hebr. 12:3), ikuista kalliota, Jumalan iankaikkista, muuttumatonta Poikaa, Herraamme, vapahtajaamme ja välimiestämme. Hän on iankaikkinen, ja kuitenkin hänellä on eilisensä, tämä päivänsä ja loputon tulevaisuutensa. Hänen “eilisellänsä” ei ole mitään alkua, mutta se päättyy hänen hautaamiseensa yrttitarhan uuteen hautaan. Hänen “tämä päivänsä” alkaa hänen ylösnousemisessaan ja tämä “tämä päivä”, Herran otollinen vuosi evankeliumin taloudenhoidossa, on juuri nyt kun kuulemme armon äänen. Hänen “iankaikkisuutensa” alkaa hänen toisesta tulemisestaan. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen. Ja hän on yhäti sama. Iäisyydestä saakka hän sielujamme rakastaa ja on syntisten ystävä (Joh. 15:15), puoltaja, esirukoilija (Luuk. 22:32, Room. 8:34, Hebr. 7:25) ja välimies (1. Tim. 2:5-6, Hebr. 8:6, 9:14-15); hänen ihmiseksi tulemisensa on ainoastaan ilmaisu siitä mielialasta, joka hänellä oli iankaikkisista ajoista saakka. Palvokaamme häntä ja palvoessamme rakastakaamme häntä ja riemuitkaamme hänestä! Ajan aallot eivät voi kalliotamme järkyttää; me olemme vain kuin ruoho, kuin kukkanen kedolla (ks. Jes. 40:6-8), mutta tuo IÄINEN ARMO, aluton ja loputon, on Jumalan muuttumaton lahja. Tämä armo on se varma perustus, jolle saamme rakentaa.
Aaron (!) Adolph Saphir (1831-1891), Armoa armosta, tämän päivän teksti, SLEY, 1966. Tekstin kirjoittaja on kristityksi kääntynyt juutalainen. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Jeesus, lailla Simeonin sinuun tahdon katsoa, nähdä, että autuuteni minulla on sinussa, että autuus kaikkien myös on minun, syntisen (VK 48:6).
Auta, että selkeästi
sana puhdas saarnataan
idän mailta länteen asti,
etelästä pohjolaan,
niin kuin itse säädit sen
autuudeksi kaikkien (VK 46:4).
Missä olet? 1. Moos. 3:9
Piilotteletko sinä itseäsi häneltä, joka tahtoisi lähettää sinut tekemään siunattua työtään omalla tavallaan? Kuuntele, kun sanon sinulle: ”Herra tarvitsee sinua.” Kenties hänellä on sinun varallesi vain jokin pieni tehtävä, mutta se on tärkeä. Hän tarvitsee sinua. Älä käännä hänelle selkääsi; älä kieltäydy hänen työstään: älä aloita laatimalla itsellesi lakeja, mitä tahdot tehdä ja mitä et tahdo, vaan huuda sydämesi syvyyksistä asti: ”Tässä olen, lähetä minut.”
W. Hay Aitken, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
UUSI VUOSI
1. Sun kanssasi alkaa, oi Jeesukseni, Mä rohkenen taas tämän vuoden, Kun tiedän: Sä käyt minun vierelläni Sun kätes mun käteeni suoden. Sun kanssasi en minä pelkää.
2. Sun kätesi, jalkasi lävistetyt Sun työstäsi kertovat mulle. Ne kertovat syntien päästöä nyt Ja armoa vain kirotulle. Sun kanssasi syntinen viihtyy.
3. Sun kanssasi riemu on loppumaton – Miks, sieluni, surra sä huolit? Nyt pois veren kauttahan syntini on, Kun, Jeesus, sä eestäni kuolit. On kanssasi rauha ja riemu.
4. Sun kanssasi siis olen onnellinen, Jos suot pahat päivätkin mulle. Kun luonani vain olet, riemuelen Ja kiitosta laulelen sulle. On kanssasi niin hyvä olla.
5. Sun kanssasi synkkiä laaksoja maan Saan kulkea turvassa taivaan. Kun vitsasi, sauvasi tukea saan, Ne antavat lohtua vaivaan. Sun kanssasi käyn kodin rauhaan.
6. Siks kulkea tahdon sun kanssasi näin Ne vuoteni, jotka sä annat. Maan muuttuvan murheista lähtiessäin Sä haavojes turvissa kannat Sun kanssasi taivahan riemuun.
Aikaisempi ja edellinen Siionin Kannel, numero 30.
As far as the east is from the west, so far hath he removed our transgressions from us. Psalms 103:12.
Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme. Ps. 103:12, Biblia 1776.
Jos katsoo keskustelua kirkossa ja kuuntelee kirkon jäseniä aika pahalla päällä ovat ja syyttävät toisia helposti väärässä olijoiksi ja syyttävät muita helposti harhaoppisiksi. Kasvot ovat muita kohtaan vihaiset. Usko ja rakkaus kuuluvat yhteen – paitsi kirkossa. Papit ja piispat ovat tyytyväisiä kun heidän kirjoituksiaan kehutaan, mutta arvostelua he eivät kestä ollenkaan.
No, et sinäkään tunnu oikein kestävän kritiikkiä.
Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Hebr. 13:8
Yhä vielä hän viihtyy syntisen seurassa. Yhä vielä hän ymmärtää langenneen ihmisen hädän ja rakastaa ehdoitta jokaista meistä.
Syntien sovitusta on käsketty saarnaamaan. Alkaen omasta sydämestä.
Juha Vähäsarja, Jumalan kämmenellä, tämän päivän teksti, Symbolum Oy, 2024.
Sen tähden jos tahdot olla terve ja parannettu, niin käänny ja katsahda Kristukseen ja luota sydämesi pohjasta häneen. Silloin voit tunnustaa: Kristuksen tuska on minun lohdutukseni, hänen haavansa ovat minun terveyteni, hänen rangaistuksensa on minun pelastukseni, hänen kuolemansa on minun elämäni.
Martti Luther, Armoa armosta, ote tämän päivän tekstistä, SLEY, 1966.