Hylkääminen tapahtuu usein huomaamatta. On tullut välimatkaa. Hän ei varmaankaan ymmärrä minun elämäntilannettani, ehkä hänellä on itselläänkin vaikeaa. Joskus käy niin, että hyväkin ystävä jää tai jättäytyy pois. Tunnet itsesi arvottomaksi, alat hiljalleen halveksia itseäsi. Kukaan ei varmaankaan edes ymmärrä, mitä minulle on tapahtunut. Kun käyt läpi vaikeita asioita, saattavat myös ihmiset sinun lähelläsi pelästyä ja vetäytyä kuin vaistoimaisesti pois, joskus tavoittamattomiin. 

Hylkäämisen kokemuksia on todennäköisesti meillä jokaisella, joistakin kipeimmistä on jäänyt haavoja, kätkettyjä ja huonosti parantuneita traumoja. Varhaisten, jo lapsuudessa koettujen hylkäämisten hankalin piirre on se, että niistä on voinut tulla osa minäkuvan rosoista kivijalkaa, piiloon laastaroitua huonoa minäkuvaa. Jompikumpi vanhemmista on lapsuudessa ehkä sairastunut, tai ei vain ole ollut aikaa eikä voimia olla läsnä lapselle. Toipuaksemme tarvitsemme läsnäolevaa lohdutusta, että joku meitä turvallisempi on kanssamme.

Vaikka Joosef oli hurskas mies, hänen avioliittoaikeensa Marian kanssa olivat ajautuneet ylipääsemättömien esteiden eteen. Nuori morsian olikin raskaana. Tässä evankeliumi (Matt. 1:18–24) muistuttaa, että Marian raskaus oli tapahtunut Pyhän Hengen vaikutuksesta, mutta Joosef ei asian tätä puolta vielä tiennyt. Hän oli ilmeisen hyväluontoinen, evankeliumin kreikan sana tällä kohtaa voitaisiin suomentaa niin, että hän oli vanhurskas. Hän ei tehnyt asiasta julkista häväistysjuttua, vaan pohti mahdollisuutta haudata avioliittohanke vähin äänin, hän ajautuu kohti tällaista päätöstä. Tuntuu, että hän silti rakasti Mariaa eikä halunnut jättää tätä. Hän empi valmiin ratkaisun edessä.

Joosef oli siis vaikeassa tilanteessa. Siksi enkelin sanat unessa hänelle ovat niin tärkeitä: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä.” Kuten niin usein enkelin viesti sisältää vakuutuksen, että ei tarvitse pelätä. Jumala on läsnä ja on sitoutunut tähän.

Vielä merkittävämpi on lupaus ja luonnehdinta lapsesta ja hänen tehtävästään: Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä. Hepreankielinen nimi Jehoshua tai lyhyemmin Jeshua on meillä saanut suomalaisen lausumistavan Jeesus. Nimi tarkoittaa: Herra pelastaa tai vapauttaa. Jeesus on Raamatun mukaan se Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnit. Näin siis jo alusta lähtien Jumalan suunnitelma tulee esille. Seimen lapsi, jonka syntymää taas pian juhlimme, on myös Vapahtajamme. Hän vapauttaa meidät synnin ja kuoleman vallasta.

Unessa Joosefille ilmestyvä enkeli vahvistaa sanomansa siteeraamalla satoja vuosia aikaisemmin kirjoitettuja, profeetta Jesajan kautta annettuja Jumalan sanoja: ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel — se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.” Kutsumanimeksi tai kuin selittäväksi lisänimeksi annetaan tuo Immanuel – Jumala on meidän kanssamme. Immanuel on hepreaa ja tarkoittaa täsmälleen ”kanssamme Jumala”.

Juuri ennen joulua meillä on kalenterissamme talven pimein päivä: talvipäivän seisaus. Tämän jälkeen alamme kulkea kohti valoisampia päiviä. Erityisesti pohjoisen pitkä pimeä aika koettelee ihmisen jaksamista. Auringon lisääntyvä valo antaa taas voimaa elämään. Jumala ei hylkää meitä synkimmälläkään pimeän hetkellä. Hän on kanssamme. Siksi Jeesuksen kutsumanimi tai lisänimi on myös Immanuel eli Jumala meidän kanssamme.

Läsnäolo on syvällistä itsensä löytämistä tässä hetkessä ja nyt. Se on vastuun ottamista ja myöntymistä tähän hetkeen. Sitä on kuvattu heräämiseksi. Raamatun läpi kulkee punaisena lankana tämän hetken korostaminen. Ehkä  kirkollinen juhlakalenterikin lopulta on tarkoitettu myös herättämään käsillä olevaan juhlalliseen olemiseen. Ei ole tarkoitus, että elämä menisi vain ohi harmaana pötkönä tai jonkinlaisena viihdeputkena. Jumala kysyy Raamatussa: ”Missä olet ihminen?”

Tässä enkelin ilmoitus kehottaa: ”Älä pelkää!” (Matt. 1:20) Kun ihminen kuulee sanoman Vapahtajasta Kristuksesta, hän saa askele askeleelta  tulla kuljetetuksi myös pelkojensa ohi ja yli. Samoin Jumala voi hoitaa syvällä itsetunnossa piileviä haavoja. Uskon, että Jumalan anteeksiantamuksen ja rakkauden kohtaaminen Kristuksessa auttaa myös palaamaan tähän käsillä olevaan hetkeen. Harjoitustakin tarvitaan. Sellainen on esimerkiksi sanoitettu tai sanaton, hiljainen rukoushetki säännöllisesti. Usein juuri rukous on matka oman olemisen äärelle ja Jumalan läsnäolon kokemiseen. 

Erityisesti näin Nikean uskontunnustuksen juhlavuotena 2025 on syytä muistaa myös Pyhän Kolminaisuuden uskontunnustusta. Syntyvä Jeesus-lapsi oli täydellisesti ihminen, mutta myös täydellisesti Jumala. Kysymys on inkarnaation ihmeestä, Jumalan syntymisestä ihmisten keskelle. Se on joulun ihme, jonka voit tänään uskoa todeksi. Tämä totuus on voimallinen muuttamaan sinun elämäsi Jumalan läsnäolon juhlaksi.

Pentti Tepsa