Muslimit kunnioittavat evankeliumeja, koska ne sisältävät jälkiä Jeesuksen alkuperäisistä opetuksista, mutta uskomme myös, että ajan myötä myöhemmät kirjailijat ja kirkkoneuvostot muuttivat, lisäsivät tai tulkitsivat osia näistä teksteistä eri tavalla.
Mitä tulee ristin, viimeisen ehtoollisen ja Getsemanen puutarhan tapahtumiin, islam opettaa, että Jeesusta ei ristiinnaulittu, vaan että se tehtiin ilmestymään niin kansalle. Koraani sanoo:
”He eivät tappaneet häntä eivätkä ristiinnaulinneet häntä – mutta se tehtiin ilmestymään heille niin.”
(Koraani 4:157)
Tämä tarkoittaa, että joku muu sai näyttämään Jeesukselta, ja Jeesus itse oli Jumalan kasvattama. Siksi muslimit näkevät evankeliumin intohimokertomukset sisältävän jonkin verran historiallista muistia, mutta myös myöhempiä lisäyksiä tai tulkintoja, jotka muuttivat alkuperäisen totuuden.
Joten kyllä – islam tunnustaa, että saattaa olla historiallinen ydin (esimerkiksi että oli yritys vangita Jeesus tai että hänellä oli seuraajia, jotka levittivät hänen sanomaansa), mutta uskoo, että ajan myötä tarinat laajennettiin ja muotoiltiin teologisten ideoiden mukaan, kuten jumalallisen uhrauksen käsite.
Muslimit eivät pidä evankeliumeja ”satuina”.
He näkevät ne teksteinä, jotka sisältävät sekä totuutta että ihmisen muutosta.
Jeesuksen todellinen sanoma oli aina yhden Jumalan (Allahin) palvominen, vanhurskaasti eläminen ja armon levittäminen – ei siitä, että Jeesus olisi jumalallinen tai kuolee syntien tähden.
”Oi, joka uskot! Älä kysy asioista, jotka, jos ne teille tehtäisiin tunnetuiksi, ahdistaisivat sinua. Mutta jos kysyt niistä, kun Koraani paljastetaan, ne tehdään sinulle tunnetuksi. Jumala on armahtanut sen, ja Jumala antaa anteeksi ja synnyttää.”
(Koraani 5:101)
Olet oikeassa! Emme varmasti tiedä kaikkea, mitä ihmisen päättelyn vuoksi tapahtui.
Mutta saamme Loogisemman ja yksinkertaisemman idean Koraanin kautta.
Ja Allah on kaikki armollinen. Hän tuntee sinut enemmän kuin sinä itse.
Siksi olen epäilemättä, että teidän rukouksiinne vastataan.
Ja jos ei tässä elämässä, niin tässä seuraavassa!
Joskus kyse ei ole siitä, onko meillä koko totuus. Olemme 1,000 vuotta liian myöhään tietää.
Mutta kyse on uskostamme, ja siitä, että meidät ohjataan takaisin suoralle polulle. Viimeinen tie. Viimeinen kansa, ennen kuin palaamme Luojamme luo.
Raamatussa on totuutta, mutta sitä on muokattu liian paljon.
Koraani tulee vahvistuksena, joka ohjaa meidät takaisin alkuperäiseen viestiin.
Olet oikeassa – perimmäinen sanoma on sama: usko, toivo ja rakkaus. Ja se, että haluat elää näiden mukaan, on jo itsessään palvontaa ja totuuden etsimistä. On luonnollista, että ajattelevalla ja tiedonjanoisella ihmisellä on kysymyksiä – niin meidät on luotu. Koraanissa kehotetaan pohtimaan ja miettimään: “Eivätkö he siis mieti ja pohdi?” (Koraani 47:24) Myös profeetat kysyivät Jumalalta, eivät epäilyksen takia, vaan halusta ymmärtää ja lähestyä Häntä. Älä siis koskaan pidä ajatuksiasi taakkana – ne ovat merkki elävästä sydämestä.
Olet oikeassa myös siinä, että maailma on muuttunut liian kaupalliseksi ja talous ohjaa lähes kaikkea päätöksentekoa. Mutta sinun kaltaiset sydämet muistuttavat, että usko ja myötätunto eivät ole kadonneet. Elä siis uskossa, toivossa ja rakkaudessa – ne ovat ikuisia arvoja, jotka yhdistävät kaikkia uskovia. Allah näkee sydämeesi, ja juuri se merkitsee eniten. “Totisesti, Allah ei katso teidän ulkonäköänne tai rikkauttanne, vaan Hän katsoo teidän sydämiänne ja tekojänne.” — Profeetta Muhammad ﷺ (Sahih Muslim)
Ei Jumala voi olla sellainen, että tappamalla ansaitaan taivaspaikka. Eikö Koraani opeta niin?
Ei opeta. Koraani opettaa, että Taivaaseen pääsevät ne, jotka uskovat Jumalaan ja tekevät hyvää. Voin tarkistaa islamilaisilta teologeilta, pääseekö tappamalla Taivaaseen. Luulen, että he vastaavat, että ei.
Millä sitten esim. jihadistit perustelevat vääräuskoisten tappamista? Hehän käyvät ns. pyhää sotaa.
Kiitos hyvistä kysymyksistä. Olen välittänyt ne tutuille islamin huippuasiantuntijoille. Laitan vastaukset tänne kun olen ne saanut. Mielenkiintoista saada itsekin tietää, miten he vastaavat kysymyksiisi.
Pääseekö islamissa tappamalla Taivaaseen? Islamilainen huipputeologi vastasi minulle näin:
”Väite, että ”islam opettaa ihmisiä pääsemään taivaaseen tappamalla” on täysin väärä, propagandistinen ja osoittaa syvää tietämättömyyttä siitä, mitä islam todella opettaa. Yksikään jae Koraanissa eikä mikään profeetta Muhammadin aito opetus tue tätä ajatusta. Islam opettaa, että taivaaseen pääsee uskon, hyvän luonteen, armon, kärsivällisyyden, hyväntekeväisyyden ja vilpittömän palvonnan kautta – ei väkivallalla.
Selkeästi sanottuna:
Viattomien tappaminen on islamissa suuri synti ja tuhoaa ihmisen mahdollisuuden Paratiisiin.
Koraanin mukaan:
”Joka tappaa viattoman ihmisen, on kuin hän olisi tappanut koko ihmiskunnan.” (Koraani 5:32)”
Lähde: https://www.instagram.com/wanderingofzainax/
Mitä on jihad islamissa? Islamilaisen teologin vastaus asiaan:
”Sanaa jihad on tarkoituksella vääntänyt ääriliikkeet ja islamin kriitikot.
Islamissa:
Jihadin ensisijainen merkitys on: Henkilökohtainen, sisäinen taistelu tehdä sitä, mikä on oikein ja välttää sitä, mikä on väärin.
Tämä voi olla:
Kamppailu egoa vastaan
Kiusauksen vastustaminen
Työskentely itsensä parantamiseksi
Pyrkiminen oikeuteen kärsivällisesti
Pysyy lujana sortoa vastaan moraalisella koskemattomuudella
Jokainen muslimi – mies, nainen, lapsi – osallistuu tähän sisäiseen taisteluun. Sillä ei ole mitään tekemistä väkivallan kanssa.
On myös sallittu jihadin puolustusmuoto, joka tarkoittaa:
Itsensä tai yhteisön puolustaminen hyökkäyksen aikana.
Tämä on samanlainen kuin käsitys itsepuolustuksesta, joka löytyy jokaisen kansakunnan laeista.
Silloinkin:
Siviilien tappaminen on ehdottomasti kiellettyä
Itsemurha on kielletty
Aggressio on kielletty
Pakkokäännökset ovat kiellettyjä
Väkivalta poliittisen hyödyn puolesta on kielletty
Joten ajatus siitä, että jihad tarkoittaa ”pyhää sotaa”, on länsimainen väärinkäännös, ei islamilainen opetus
Ihmiset, jotka tekevät terrorismia ja väittävät, että se on ”jihad”, rikkovat islamilaista lakia, eivät noudata sitä. Heidän toimintansa on ristiriidassa:
Koraani
Profeetta Muhammadin opetukset
1,400 vuotta islamilaista stipendiä
Nämä ääriliikkeet väärinkäyttävät uskontoa politiikaksi ja vallaksi.
He eivät edusta islamia sen enempää kuin KKK edustaa kristinuskoa.
Joten kolmannen osapuolen väite, että islam edistää tappamista, on propagandaa, tietämättömyyttä ja väärinkäsitystä, jota ruokkivat ääriliikkeet ja islamin vastaiset kertomukset, ei varsinaisten islamilaisten opetusten.
Yhteenvetona
Väitä, että islam opettaa tappamista päästäkseen taivaaseen:
→ Täysin väärä ja ristiriidassa islamilaisten kirjoitusten kanssa.
Väite ”suuntauksista” islamissa:
→ Totta, mutta epäolennaista; monimuotoisuutta on jokaisessa uskonnossa.
Väitä, että jihad tarkoittaa ”vääräuskoisten” tappamista:
→ Väärä. Jihad tarkoittaa sisäistä taistelua; ääriliikkeet vääristävät sitä.
Ne, jotka levittävät tällaisia väitteitä, ovat vääriä tietoja
→ He ymmärtävät uskonnon väärin ja joutuvat helposti sensaatiomaisen propagandan pettämiksi.”
Lähde: https://www.instagram.com/wanderingofzainax/
On hienoa oikoa väärinkäsityksiä juutalaisuudesta ja islamista täällä. Niin monella on täysin vääristynyt kuva muista uskonnoista länsimaiden ja kirkon propagandan vuoksi. Rehellisyys maan perii kuitenkin joka asiassa. Saan lisää päteviä vasstauksia kahdelta teologilta.
Olen itse ymmärtänyt, että islam on vähintään yhtä moninaista (ja riitaisaakin?) kuin kristillienen (tai kristillisperäinen?) uskonnollisuus. Yhtä sun toista yhteistä lienee islamilla ja kritisllisellä uskonnolliosuudella, ja tietenkin uskonnollisuudella ylipäänsä. Voihan ateistinenkin maailmankatsomus tai uskomus saada uskonnolliosia piirteitä, jos asiaa halutaan siltä kannalta tarkastella. (Ateismi ei sinänsä tietenkään ole uskonto, ateismiakin lienee kovin monenlaista maailmalla). Ihmisinä meillä tietenkin on paljon yhteistä, ”laijityyppisestikin” ajateltuna.
Jos puhutaan uskosta, on aivan oleellista, mikä ja minkälaatuinen kohdeon se, joka on uskon kohteena (tai alkajana, lähtökohtana!). Uskotaanko johonkin jumalaan, Jumalaan (”Minä olen se Joka Olen”) . Uskotaankoi ”johonkin” Jeesukseen, yhdestä monien Jeesusten joukossa; vai uskotaanko Jeesus-messiaaseen, joka oli, joka on ja joka on tuleva, jonka kautta kaikki on syntynyt ja saanut alkunsa, ja jolla on kuoleman ja tuonelan avaimet, Herraan Jeesukseen.
Usko, joka kohdistuu ”vähän kaikkeen” ei oikekastaan kohdistu mihinkään, jolla olisi todellista merkitystä.
Kuvitella toki voi kaikenlaista. Kuvitteellisia merkityksiäkin voi kehitellä.
Pinnalliset vastausket ja merkitykset eivät kuitenkaan kannata silloin, kun ei enää olla pinnalla. Pinnalla riittää usko, pinnan alla tarvitaan myös luottamusta siihen, että uskon kohde ei ole vain haave (tai aave).
Dosentti Matti Myllykoski(!) minulle aikoinaan Uuden Testamentin kreikkaa Helsingin yliopistossa opettaessaan sanoi kreikankielisen sanan σωτήρ ”sooter”, Pelastaja, esiintyvän koko UT:ssä vain yksikössä eikä lainkaan koskaan monikossa (esim. Pelastajat). Siten UT tuntee vain yhden Pelastajan eli Vapahtajan, joka siis on Jeesus Kristus, hän sanoi. Sanasta tulee myös sana soteriologia eli Raamatun pelastusoppi. Nämä tällaiset opetukset ovat todellisia helmiä opiskeluajoilta!
Islam on hyvin yhtenäistä, mitä tulee teologiaan. Kaikki ovat samaa mieltä uskon asioista. Suuntauksset syntyvät siitä, kenellä on arvovaltaa tulkita opetuksia nykyaikaan. Voin tarkistaa tämänkin asian asiantuntijoita. Minua ei kiinnosta islamin suuntaukset. Tiedän vain sen, että kaikki uskovat yhteen Jumalaan ja opettavat hyvän tekemuistä elämässä. Todellisuus on ihmeellistä. Ranskassa toisen maailmansodan aikana muslimit suojelivat juutalaisia samaan aikaan kun kristillinen kirkko ilmiantoi juutalaisia ja hyväksyi kansanmurhan. Vatikaani ei tehnyt elettäkään juutalaisten suojelemiseksi Euroopassa, samoin luterilaiset vihasivat juutalaisia Lutherin johdolla.
Mikä on, Pasi,
mielestäsi ”yhden jumalan uskon” idea, sehän ei kuitenkaan kaikille passaa, eikä takaa hyvän tekemistä, kuten itsekin totesit?
On tietenkin totta, että muut uskonnolliset ryhmät tai jopa ateistit ovat saattaneet joskus olla eettisesti parempia kuin kristinuskon kannattajat. Synti vaani niin meidän kuin heidänkin ovilla. Harvat uskonnolliset tai aatteelliset ryhmät ovat kuitenkaan tehneet tiliä historian pahuuksisitaan, orjakaupastaan, kolonialismistaan tai luonnon turmelemisesta. Krisinuskon edustajat ovat yleisesti ottaen aika-ajoin hyvinkin kriittisesti tarkastelleet tekosiaan, julkilausuenkin pahuuttaan.
Em. pahuuteen osallistumisen asiat eivät ole olleet kristinuskoisten ryhmien yksinoikeus. En ole kuitenkaan esim. islamilaisilta nähnyt tai kuullut katumusta heidän uskontonsa piirissä osallistumisesta ihmiskauppaan silloin, kun se alkoi yleistyä myös kristillisessä Euroopassa. Muualla maailmassahan ihmiskauppa on melkein aina ollut ”business as usual”. Kolonialismikaan ei ole islamissa ym. uskonnoissa ollut aivan vähäistä.
Voidaan tietenkin kysyä, että jos hyvän tekeminen on kriteeri sille, mihin tulisi uskonsa kanssa tunnustautua, voi kysyä: mihin ”yhtä jumalaa” tarvitaan, miksei niitä jumalia voisi olla yksi tai useamia, silloinhan saataisiin hindulaisetkin mukaan, pyrkiväthän hekin hyvän tekemiseen. Tai miksi se ”jumala” ylipäätään pitäisi olla uskon kohteena, eikö riittäisi, että uskoo hyvän tekemiseen (ikäänkuin jumaluutena tai jumalallisena periaaatteena)? Ja voisihan uskoa, että pahat tekonsa saa anteeksi vain pyytämällä, ilman jumalaakin.
Ihminen voi uskoa illuusioonkin, ja sellaisen uskonsa voimalla pyrkiä ”skarppaamalla” tekemään (tai ainakin yrittämään skarpata kohti) hyvää. Hyvän tekeminen on itsessään hyvää, vaikka uskoisikin johonkin, mitä ei oikeasti ole olemassa.
Ihmisen ongelma ei ole hyvän tekeiminen vaan pahan tekeminen ja hyvän tekemättömyys, uksonnosta, uskomuksista tai maailmankatsomuksesta huolimatta. Totuus ihmisestä on ihmiselle itselleen epämiellyttävä totuus. Hyvää tehdään aina liian vähän, vähemmän kuin pitäisi.
Mikä on, Pasi, mielestäsi ”yhden jumalan uskon” idea, sehän ei kuitenkaan kaikille passaa?
Ihmisen todellinen ongelma on sen epämiellyttävän totuuden kohtaaminen, että meidän täytyisi totuuden nimissä tunnustaa meissä itsessämme piilevä pahuus, riippumatta uskomustemme jumalien määrästä tai määrättömyydestä. Ilman tätä totuudellista kohtaamista emme uskalla kohdata todellista itseämmekään, saati todellista Jumalaa. Pysymme pakosalla.
Ihmisen on helpompi kohdata kuvitelmia kuin kohdata koko totuus.
Kuvitelmiamme voimme muuttaa, totuutta emme.
Minä en naura.
Rehellisesti saa esittää tietenkin oman näkemyksensä.
Edelleen jää auki, mita tarkoitat ilmaisulla ”kaikki tulkinnat”. Missä menee raja oikealle tulkinnalle tai ymmärrykselle?
Siitäkin on erilaisia tulkintoja, mitä tarkoitetaan ”kirkolla” ja kuka tai mikä edustaa ”kirkon ääntä”.
Samoin jää epäselväksi, millainen on se jumala, josta kirjoitat.
Selvää toki on, että erilaisia käsityksiä on ollut, on, ja on tulevakin.
Olen senkin yäärtänyt, että eksegetiikssa on esitetty toinen toistaan erilaisempia selitysmalleja. Mistä tunnista aniistä sen oikean? Ei ole yhtä tieteellistä käsitystä, on useita erilaisa, joista voidaan argumentoida puolesta ja/tai vastaan.
Joku voi kuitenkin olla toista parempi.
Kun minä puhun kristinuskosta ja kirkosta ja koska minua kiinnostaa ainoastaan historiallinen Jeesus, puhun kirkosta sinä yhteisönä, joka alkaa Jeesuksen seuraamisesta ja joka jatkuu Ristin tapahtumien jälkeen hänen kannattajissaan. Viitaan tällä vanhan ajan uskovien yhteisöön. Sen ääni kuuluu erilaisissa lähteissä eli varhaiskristillisessä kirjallisuudessa ajalta 30 -500. Kirkon ääni kuuluu erilaisissa kirjoissa ainakin ja ääni on monimuotoinen, vaikka vanha kirkko teki kaikkensa poistaakseen erilaisuuden.
Minä uskon Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin eli Vanhan Testaentin Jumalaan, josta käytetään myös nimiä Jahve, Isä tai Allah. Juutalaiset, kristityt ja muslimit uskovat samaan Jumalaan.
Eksegetiikassa on erilaisia käsityksiä luonnollisesti, mutta aika monesta tutkijoiden enemmistö on jo yhtä mieltä myös ja aika monet tulokset ovat parempia ja selitysvoimaisempia kuin toiset käsitykset. Ei se, että osaa hepreaa, kreikkaa ja Lontoota, tee kenestäkään uskottavaa eksegettiä. Eksegetiikan tarkoituksena on selittää pyhiä tekstejä ja kaikessa selityksessaä yksinkertaisin ja luonnollisin selitys on paras ja uskottavin. Minä kuuntelen myös juutalaisia ja islamilaisia eksegeettejä, toisin kuin kirkon piispat ja papit ainakin Suomessa. Suomessa ei tiedetä, miten paljon myös ei-kristityt piirit tutkivat Raamattua sen omilla kielillä.
Kuka Jeesus oikein oli? Kirkossa syntyi erilaisia näkemyksiä ja tulkintoja asiasta.
Vaihtoehtoja on monia:
1. Dynamistisen kristologian mukaan Jeesusta pidettiin Jumalan Poikana eli Jumalan Valittuna eli ihmisenä, joka toimi jumalallisella valtuutuksella ja jumalallisella voimalla. Tässä tulkinnassa Jeesus oli Jumalan armon opettaja tai julistaja, Jumalan lähettiläs.
2. Areios piti Jeesusta kirjaimellisesti Jumalan Poikana, jonka Jumala on luonut jossakin vaiheessa. Jeesus olisi siis alemmanasteinen jumalallinen olento tässä tulkinnassa.
3. Modalistisen monarkianismin mukaan Jeesusta pidetään historiallisena Jumalan ilmenemismuotona. Muita ilmenemismuotoja olisivat Isä ja Pyhä Henki.
4. Homousianismissa on olemassa yksi jumalallinen olemus ja kolme persoonaa itsenäisesti. Sama olemus yhdistää Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Tätä näkemystä kutsutaan myös kolminaisuusopiksi.
5. Dualistisen monarkianismin mukaan Jeesus oli ihmiseksi tullut salattu Jumala. Tässä mallissa Jeesus = Jumala = Isä = Allah.
6. Jeesus oli tavallinen juutalainen ihminen, jolla oli oma sanoma Jumalasta.
7. Ateistit olivat oikeassa. Jumalaa ei ole olemassa. Jeesuksen elämä päättyi hautaan kuten kaikilla muillakin.
Pitkään kannatin viitosta, mutta sitten minulle esitettiin tuon kanssa ristiriidassa olevia Raamatun kohtia ja kysymys siitä, voiko Jumala kuolla Ristilliä. Vastaus oli, että Jumala ei voi kuolla, koska hän on kuolematon.
Hyvin sanottu, Jukka! Minä jatkan vaellustani ja etsin sitä kuuluisaa historiallista totuutta.
Usko syntyy kuulemisesta ja se on ihmisen oma valinta, mihin uskoo.
Minulle elämä kirkossa ja Jeesuksen seurassa on opettanut, että kirkko teki Jeesuksesta Jumalan ja Messiaan. Jeesus puhui sanomaa Jumalasta ja hyvin puhuikin. Jeesus on tie, totuus ja elämä ja sanoma oli hyvin helppo ja selkeä: Usko yhteen Jumalaan, tee hyvää ja noudata rakkauden kaksoiskäskyä. Jumala antaa katuvalle synnit anteeksi ja lahjoittaa uskovalle ikuisen elämän ja kehottaa rakkauteen kaikkia kohtaan. Siinä se oli ja kaikki tämä sanoma tuli suoraan Jumalalta ja Jeesus välitti sen meille. Siinä se Totuus on ja sen oikea Jumala paljastaa kaikille kuoleman jälkeen.
Minä elän siinä uskossa, toivossa ja rakkaudessa ja olen kiitollinen tästä sanomasta. Jos olen väärässä, myönnän virheeni, kadun ja pyydän anteeski huonoa ymmärrystäni asioista. Haluan olla nöyrä, haluan toimia oikein ja olla rehellinen uskossani. Tarvitatessa olen valmis muuttamaan näkemystäni, jos sellainen tutkimus tulee eteen, mikä pakottaa muuttamaan uskoa vaikkapa takaisin Kolminaisuuteen ja Ristin tapahtumiin yms. Hyvää joulun aikaa jokaiselle.