Muistokirjoitus: Toivo Ernest Häkkinen 1924–2025

Risti ja kaksi pientä oksalla istuvaa kivilintua hautakivellä.
Kuva: Jukka Granström

Nuoriso-ohjaaja Toivo Ernest Häkkinen kuoli 4.11.2025 Hyvinkäällä Veteraanitalossa 101 vuoden ikäisenä. Hän oli syntynyt 12.3.1924 Oulun läänin Pyhäjärvellä 10-lapsisen perheen toiseksi nuorimmaisena maanviljelijä- ja käsityöläissukuun.

Kuva: Ilmo Häkkinen

Suvussa oli monilahjakkuutta sepän ja rakentajan taidoista kertojan ja kirjoittajan lahjoihin sekä musikaalisuuteen. Kasteessa poika sai ensimmäiseksi nimekseen Toivo, sillä äiti toivoi, että hänestä tulee pappi. Sota katkaisi kuitenkin opiskelut. Lukuisiin seurakunnallisiin tehtäviin Toivo kuitenkin päätyi.

Entisajan lasten tavoin Toivokin ohjattiin työhön pienestä pitäen. Hän kuljetti ja valvoi isoa karjalaumaa yksin. Toivo pääsi ainoana sisaruksista oppikouluun Kiuruvedelle. Hän suoritti keskikoulun ja myöhemmin osan lukiotakin.

Sisaruksista viisi kuoli jo varhain sairauden tai tapaturman myötä ja kaksi kaatui sodassa. Toivo lähti 18-vuotiaana vapaaehtoisena armeijaan, päätyi jatkosodassa Karjalan lennostoon ja hänestä koulutettiin radiosähköttäjä. Hän toimi sähköttäjänä myös luovutettujen alueiden lentokentillä ja osallistui vielä Lapin sotaan vuoteen 1945 asti.

Palattuaan sodan jälkeen Pyhäjärvelle Toivo toimi kirkkoherranvirastossa, jumalanpalveluksissa urkurina ja musiikin kotiopettajana. Vuonna 1947 hän hakeutui Lahteen Viipurin musiikkiopistoon, jossa hän tutustui tulevaan vaimoonsa, Eeva Hyttiseen. Vuonna 1949 he avioituivat. Perheeseen syntyi viisi lasta.

TÖITTEN LOMASSA Toivo kouluttautui Suomen Kirkon Seurakuntaopiston Luther-opistossa nuoriso-ohjaajaksi ja oli ensimmäisiä kirkon koulutettuja nuoriso-ohjaajia. Lisäksi hän opiskeli Kirkkomusiikkiopistossa ja Sibelius Akatemian kirkkomusiikkiosastolla. Työsuhteet olivat lyhyitä, ja siksi perhe joutui vaihtamaan usein asuinpaikkaa ympäri Suomea.

Vuonna 1962 Toivo valittiin ensimmäiseen vakituiseen virkaansa Tyrvään seurakuntaan. Ensimmäisenä tehtävänä oli organisoida suuria joukkoja koonneet seurakunnalliset Kaalisaaren kokkojuhlat Vammalan kauppalan ytimessä olleella urheilukentällä.

Nuorisotyö koostui kesäleireistä Houhajärven Leirimajalla ja talvikauden kerhoista eri puolilla seurakuntaa. Lisäksi Topille kuului partiolippukunta Metsänpoikien johtaminen. Poikien leiri- ja kerhotoiminnan lisäksi ohjelmassa oli nuorteniltoja. Topilla oli luonnonlahjat temmata nuoret mukaansa. Hän oli ilmiömäinen tarinankertoja. Hän perusti myös Torvipojat-nimisen puhallinorkesterin. Nuoria oli toiminnassa erittäin paljon.

Tyrvään jälkeen Toivo siirtyi nuoriso-ohjaajaksi Hyvinkään seurakuntaan. Myöhemmin hän piti musiikkileikkikoulua Hyvinkäällä Eeva-vaimon kanssa tämän varhaiseen kuolemaan, vuoteen 1975, asti.

ELÄKEPÄIVINÄÄN vuonna 1990 hän avioitui musiikinopettaja Päivyt Kyröjärven kanssa ja ehti jäädä toisenkin kerran leskeksi. Vanhalla iällä hän julkaisi kuusi sukukirjaa – ja lopuksi Ilmo-pojan kanssa Erne, paimenpoika -nimisen elämäkerran, joka kattaa koko itsenäisen Suomen ajan. Viimeiset viisi vuotta Toivo eli sotaveteraanina Veteraanitalossa – jatkaen muistelmiaan.

Toivo Ernest siunattiin viimeiselle matkalle Hyvinkään Rauhanummen kappelissa 21.11. Hänet siunasi pappina toiminut Tarja-tytär.

Toivo jätti syvän jäljen lukemattomien nuorten kasvun vuosiin ja antoi esimerkillisen kuvan kirkon kutsumustyöntekijästä. Hänen viimeinen leposijansa on synnyinseudulla Pyhäjärvellä.

Ilmo Häkkinen
Toivon poika
Jari Nurmi
leiripoika

Ilmoita asiavirheestä

Tutustumistarjous uusille asiakkaille!

Pääsy kaikkiin Kotimaa.fi artikkeleihin vain 1€ kuukausi. Kuukauden jälkeen tilaus jatkuu automaattisesti 9.90€/kk. Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa, ennen seuraavan laskutuskauden alkua.


Edellinen artikkeliViisi kysymystä joulukuulle
Seuraava artikkeliKirja-arvio: Lempijoululaulujen tarinat selviävät yhtä kiehtovasti kuin Elämäni biisissä

Ei näytettäviä viestejä