Oppi on varmaan kirjattu historian aikana selvästi myös luterilaisuudessa josta näkökulmasta lähinnä katson asioita . Kuitenkin joskus tulee mieleen että seurakunta elämästä on aika vähän kirjattu luterilaiseen oppiin tarkemmin , lähinnä sanan soveltamisesta seurakuntaelämään . Joskus jopa ajattelee että uskonpuhdistuksen käytännön jatko- osa on jäänyt pois . Vanhoja kirkkoja katsoen ne tuntuvat patriarkaalisilta ja voisi ajatella että siellä on sama asia , vaikka en tunne heidän seurakuntaelämää kovin hyvin. Tämä aihe jota yritän sanoittaa on mielestäni heti toiseksi tärkein koskien seurakuntaelämää , heti sen jälkeen että seurakunta elää apostolisen uskon opillisesti ja viettää messua . Perustana on tietysti usko siihen että Herramme on kaiken valmistanut ja ne lupaukset uskomme että Kristus on päänä ja rakentajana . Jos emme usko lupauksia niin katsomme ihmisiin ja vajavuuksiin ja emme usko lupauksiin että Jumala todella rakentaa huoneen ja hän on valmistanut jo teot edeltäpäin , kaikki mitä elämiseen ja Jumalisuuteen tarvitaan on jo lahjoitettu . Inhimmillinen epäilys tulee kun katsomme itseemme ja toisiimme .

Seurakunta on paikka missä Kristus hallitsee ja siinä suuressa hyvyydessä ja rakkaudessa ja seurakunta tahtoo siksi olla hänelle alamainen ja se on myös kuvattuna tieksi perille kirkkauteen , ruumis on nyt esiripun tilalla , kuten Hebrealaiskirjeen kirjoittaja kuvaa.  

Rakkauteen kuuluu tietysti ilo, rauha ja vapaus . Hallintomuotona demokratia näyttäytyy lopulta vähäpätöiseltä ja se ei ole apostolisen uskon opetuksen sisältöä tai ydintä .sitä  tarvitaan maallisiin päätäntäelimiin kyllä , mutta harvoin seurakunnan elämään  , kun pyrimys on yksimielisyyteen . Kristillinen oppi vie ihmisiä eri ajatusten kanssa yksimielisyyteen tärkeimmissä asioissa . 

Yleinen pappeus on jonka kautta seurakuntaelämä hengittää , mutta Jumalanpalvelus / messu on keskiössä , jossa Kristus palvelee meitä . 

Nään kaiken seurakunnallisen elämä alkavan Jumalanpalveluksesta , jonka Jumala antoi meille paikaksi jossa Kristus palvelee ja myös malliksi ja esikuvaksi kaikkeen muuhun seurakuntaelämään, näin tulkitsen . Heti helluntain jälkeen kun Pyhä Henki vuodatettiin niin Luukas kertoo Jumalanpalveluksesta apt 2 .Srk pysyi apostolien opetuksessa , keskinäisessä yhteydessä leivän murtamisessa ja rukouksessa . Tämä on suoraan kuva Jumalanpalveluksesta ja rukous tarkoittaa tässä Jumalanpalvelusta , liturgiaa . 

Messu sisältää paljon asioita joita ei voi kuin huonosti ymmärtää vaikka lukisi kirjan sen kulusta , koska se on koettava ja tunnettava asia pitkälti ja sen ymmärrys on sitä suurempi mitä parempi konteksti sen ympärillä on . Messu on annettu ilman kynnystä ja sinne voi mennä vaikka tuntisi itsensä kuinka syntiseksi ja kelvottomaksi , se on se kaikista turvallisin tila luotu ihmisille . Meidän pahuus on samalla pelkoa sisältävä ja siksi uskon Jumalan antaneen juuri messun meille esikuvaksi ja malliksi . Tämä esikuvana kynnyksetön kohtaaminen tulisi olla leimaamassa koko seurakuntaa ja sen elämää . Kun Srk on tietoinen omasta tilasta ja siitä miten Jumala meitä rakastaa niin sitä samaa meidän tulee tehdä lähimmäisille . Siihen ei kuulu kyselyt ; missä olet ollut kun ei näkynyt seurakunnassa vaan ymmärrys ihmiselämän rikkinäisyydestä ja usein ristinkantaminen on syntiselle ihmiselle raskasta välillä ja tarvitaan aikaa joskus päästä yli vaikeiden aikojen .

Seurakunnassa ei tule haista mikään omaleimaisuus vaan nöyrä ja iloinen ilmapiiri , jonne vieraan on helppo tulla . Kohtaaminen ja yhteys , toisinsanoen tulla nähdyksi on ihmisen tärkeimpiä tarpeita mutta samalla vapautta vaalia kun on ihmisiä ja tilanteita jolloin ihminen haluaa kulkea hiljaa yksinäisyydessään kuormien kanssa.

Avainsana on keskinäinen yhteys , jonka kautta Pyhä Henki synnyttää seurakuntaelämää . Se on mielestäni tila jota täytyy vaalia vapaudessa että Srk hengittää, se on aika ja paikka joka täyttyy Jumalan vaikutuksista ja hänen aivoitusten mukaisesta toiminnasta . Ajattelen että se alue jossa Pyhä Henki Kristuksessa vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen . Tämän vihollinen  on mm. virkapappeus jonka kautta voidaan imeä kaikki happi pois seurakunnalta, jos pappi pitää kaiken toiminnan omissa käsissä . Apostoli Paavalin opetus Kristuksen ruumiista taitaa usein jäädä sinne Raamatunlehdille vaikka se kuva on mainio kuvaamaan seurakuntaa. . On siis jo annetut lahjat ihmisille saatuna käyttöä varten mutta, ne ovat seurakunnassa käyttämättä  ja voidaan kysyä miten seurakuntaruumis jakselee jos ruumis on halvaantunut suurimmaksi osaksi. Vanha totuus on että läheiseksi ei tulla kuin olemalla toisen kanssa ja seurakunta on yhteyttä aina Jumalaan mutta myös seurakuntalaisiin . Myös suhde toimintoja kohtaan tulee olla vapaudessa ja toimintaa ikinä syntyykin niin sitä ei tarvitse pelätä että epäonnistuu kun se sekin kuuluu elämään . Mielestäni ns konservatiiviset piirit pyrkivät liian usein järjästämään hyvin hengellisiä tilaisuuksia ja tapahtumia ja kohtaaminen on vähäistä ja ulkopuolisten saavutettavuus vähäistä . Kukapa haluaisi minkään tiukkapipoisten joukkoon mennä jos vielä kohtaamista ei ole ja kynnys korkea . Tässä ei ole kysymys opin muuttamisesta kuten väärin pyritään sitä madaltamaan tai poistamaan että ihmisiä voisi tulla kun siivotaan hengellinen anti pois . Voi olla erilaisia vapaita tapahtumia missä kohdataan ihmisiä . Se on myös suurta vapautta kun seurakuntalainen voi vapaasti keskittyä ihmisten kohtaamiseen ja luottaa että opetus tulee paimenen ja muun seurakuntaelämän kautta . Ne kahvikeskutelut teologiasta jos toinen ei ole ilmaissut halua niistä keskustella . Monia ihmisiä kiinnostaa lopulta aluksi vähän teologia kirjallisessa muodossa yleisellä tasolla ja sen kohtaamisen kautta ihmisille avautuu pikkuhiljaa teologiset kysymykset .vaikka tosin seurakuntiin tulee paljon sellaisia ihmisiä jotka ovat tutkineet asioita pitempään . Ihmisen kohtaamisessa kuljetaan aina toisen ehdoilla siinä vauhdissa ja kyllä ihmiset kysyy jos tarve vaatii. Ihmiset tulevat seurakuntaan uudestaan sen sisällön lisäksi siitä kokemasta yhteydestä tai sen puuttumisesta voi seurata kaksi käyntiä yhdessä , ensimmäinen ja viimeinen . Seurakuntaperheen tulee viettää aikaa yhdessä ja se on kulkemista toisen rinnalla ja samalla niiden yhteyksien kautta Herra huonetta rakentaa .Emme voi suunnitella ja kirjoittaa oppikirjaa mitä Herramme tahtoo kullekin seurakunnalle antaa tehtäväksi mutta se vapaus Kristuksessa on se tila jossa tapahtuu elämää seurakunnan elämään Kun otamme kotiimme vieraita niin samalla lämmöllä tulee ottaa vastaan vieraat sinne toiseen kotiin ennen sitä lopullista kotia taivaassa . Lopulta tämäkään ei ole yrittämistä eikä pyrkimistä vaan elämistä Kristuksen yhteydessä . Seurakunnan koko selvästi määrittää kokemuksen mukaan yhteyden kokemista . Henkilökohtaisesti ajattelen seurakunnan koon maksimissaan noin 60-80 hengen seurakunnaksi . Seurakunnat ovat täynnä lahjakkaita ihmisiä ja ruumis ei ole vain Raamatunlehdillä eikä puheissa vaan käytännössä ja seurakuntaelämässä . Iso asia on myös kehoituksilla ja kaikkien seurakuntalaisten ja papin osalta tietoisuus että Herra tahtoo rakentaa seurakuntaa ja johtaa kaikkea toimintaa vaikka se olisi aikaa välillä ilman ohjelmaa . Teologiset asiat tulevat seurakunta elämässä kirkastumaan . ja vaikkapa ehtoollisen merkityksestä . niin sitä ei voi kirjasta lukea vaikka lukis 1000sivua aiheesta , koska siihen sisältyy kokemus ja yhteys joka tulee kokea uskossa . Eräs mies sanoi että vaihtoi kirkkoa ehtoollisen takia , että alkoi ymmärtämään sen merkitystä eri lailla ja todellisena . Oppi on tarkoitettu elettäväksi ja se ei esittelemällä aukea . Usein puhe on että lakia ja evankeliumia , ikäänkuin esitellään mitä löytyy mutta sen tulis ”uida” Raamatun opetuksien sisällä meidän elämässä myös arkena .Myös puhe Rakkaudesta on usein toistoa ilman elämää ja sana kehoittaakin rakastamaan teoissa ja totuudessa eikä kielellä . Rakkaus kulkee aina yhdessä totuuden kanssa