On olemassa monenlaista joogaa. Osa on liikuntaa, jolloin yhteys esimerkiksi hindulaisuuteen on lähinnä asentojen samankaltaisuutta. Se ei ole kovin vaarallista, sillä ei paha asu asennoissa, vaan sydämessä. Osa joogasta taas on umpihengellistä ja siten puhtaasti epäjumalien palvontaa, johon kristitty ei voi koskea pitkällä tikullakaan. Kristillisessä joogassa on käsittääkseni kyse pyrkimyksestä irrottaa liikunnallinen asentojooga sen uskontojuuresta ja ikään kuin ”kastaa” se kristillisen spiritualiteetin välineeksi. Ajatus on ymmärrettävä ja pidän tällaista kirurgista operaatiota teoriassa mahdollisena. Niinpä olen muutaman kerran osallistunut kristilliseen joogaan.
Kokemus on kuitenkin ollut kaksijakoinen. En ole kristillisessä joogassa kokenut osallistuneeni millään tavoin epäjumalanpalvelukseen, vaan kaikki lausutut sanat ovat olleet kristillisiä; raamatunkohtia, rukouksia ja kristillishenkisiä ajatuksia. Asennot ovat olleet lempeitä vaikkakin jäykähkölle keski-ikäiselle ihan riittävän haastavia. Tässä mielessä siis kaikki hyvin.
Mutta. Vaikka tällainen jooga ei ole ollut epäkristillistä, niin ei se ole ollut myöskään varsinaisesti kristillinen harjoite. Siitä kun on puuttunut evankeliumi. Harjoituksen ytimessä on ollut pyrkimys etsiä mielenhiljaisuuden kokemusta; tulla tietoiseksi kaiken ytimessä olevasta tyhjyydestä, puhtaasta läsnäolosta, jossa voi aistia myös Jumalan läsnäolon. Sen keskiössä ei siis ole ollut risti eikä parannus, vaan itsensä hyväksyminen ja läsnäolon kautta tuleva rauha. Nämä ovat sinänsä hyviä asioita, mutta ne eivät riitä kristillisen spiritualiteetin sisällöksi. Kärjistäen sanoen olen kokenut, että kristillinen jooga on kyllä muodoltaan kristillinen mutta perimmäiseltä tavoitteeltaan se on lähempänä buddhalaisuutta kuin kristinuskoa.
Voi toki olla, että minulla on ollut huono tuuri ja olen osallistunut väärin ohjattuun joogaan. Toisaalta esimerkiksi Radio Dein debatissa Hiljaisuuden joogaa edustanut keskustelija sanoi saman suoraan: kristillisen joogan tarkoitus ei ole johdattaa ihmisiä parannukseen vaan itsensä hyväksymiseen.
Mikäli näin on, niin on ilmiselvää, että jooga ei kuulu ainakaan kirkon alttarille. Vanha periaate: Lex orandi, lex credendi (rukouksen laki on uskon laki) tarkoittaa, että se miten harjoitamme spiritualiteettiä vaikuttaa myös siihen, miten ymmärrämme uskon. Jos siis tuomme alttarille harjoitteen, joka on idealtaan enemmän buddhalaisuutta kuin kristinuskoa, niin ei pidä ihmetellä, mikäli uskonkäsityksemme alkavat vähitellen hivuttautua kohti uushenkisyyttä.
Vai olenko ymmärtänyt väärin?
Timo, sorry! Kommentti ei liity joogaan.
”Helluntaipäivän Kastajaliike” on alkujaan ortodoksikirkon omaisuutta. He ovat ensimmäiset ”helluntain hengestä” osallisiksi tulleet. Ortodoksit ovat myös antaneet meille kirjallisen Jumalan sanan, Raamatun.
”Helluntai liike” sai alkunsa paljon myöhemmin, 1906 – Azusa Street Revival → modernin helluntailiikkeen alku. Liike levisi nopeasti eri puolille maailmaa 1900-luvun alkuvuosina. Suomeen helluntaiherätys tuli vasta 1910-luvulla, erityisesti Thomas Ball Barrattin vaikutuksesta. Thomas Ball Barratt (1862–1940) oli Norjassa vaikuttanut metodistipastori ja yksi Euroopan varhaisimpia helluntailiikkeen johtajia. Hän sai helluntaikokemuksen (kielilläpuhuminen) New Yorkissa vuonna 1906, samaan aikaan kun Azusa-kadun herätys oli alkamassa Los Angelesissa. Barratt vieraili itse Suomessa vuosina 1911, 1912 ja 1914, ja hänen kokouksensa merkitsivät helluntailiikkeen vakiintumista täällä.
Jumalan omat kaikkialla maailmassa uskovat Jeesukseen Kristukseen Pyhän Hengen vaikutuksesta. Pyhä Henki kirkastaa Kristusta Kristuksen toiseen tulemiseen asti. Pyhä Henki ei väheksy Jeesuksen sanoja kasteesta ja ehtoollisesta, vaan todistaa niiden puolesta. Pyhä Henki sitoutuu Raamattuun ja muistuttaa kaikesta siitä, mitä Jeesus on opettanut. Jumalan sanassa on Jumalan voima. Johanneksen evankeliumi: 6:63 Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.
Herra Jeesus, täytä meidät hengelläsi yhä uudestaan!
Käsittääkseni ns. Hengen vuodatuksen kokemisia on ja ”muinoin” Suomessakin koettu mm. Telppäsniityllä 1796 (?), johon liittyi kielilläpuhumisia ja käsittääkseni synnintunnon kokemisiakin. Ilmeisesti uskoontulemisiakin silloin tapahtui, mutta tapahtuiko juuri samalla hetkellä vai vasta hiukan myöhemmin, ken tietää… millä ajanhetkellä kukin syntinsä anteeksi on saanut ja/tai kuullut ja uskoen käsittänyt, että synnit on jo sovitettu valmiiksi; ja suostunut armahdukseen.
Olisi tosi mielenkiintoista tietää, onko ns. kirkkojoogatilaisuuksiin liittynyt synnintunnon ja ayntien anteeksisaamisen kokemuksia tai saati kuvatunkaltaisia (tai vaimeampia) koettuja Hengen vuodatuksia. Ja onko näissä tilaisuuksissa tai niiden vaikutuksesta ihmisisä tullut uskoon. En ole myöskään nähnyt tai kuullut, millaista rukousta noissa joogahetkissä on esillä – vai onko rukous enemmänkin vain ”piilossa” tapahtuvaa? Vai onko jokainen tilaisuus pitäjänsä tulkinnan mukainen?
Helluntaipiireissäkin aikoinaan laulettiin ”Tulkoonpa hiljaa tai myrskyn lailla…”. Joogaa ei kuitenkaan liene harrastetun.
Liekö niin, että Pyhän Hengen kokemukset ovat usein alkaneet eri ”porukoissa” elämään jonkinlaista omaa elämäänsä, jotenkin irrallaan, omana tunteisiin liittyvänä ”entiteettinään”, jolloin Hän voidaan sekoittaa inhimillisiin kokemuksiin – oli sitten olosuhteet ”mysrkyisemmät” tai ”seesteisemmät”. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten joogaaminen ja Pyhän Hengen toiminta yritetään yhdistää tai ajatellaan olevan yhteydessä toisiinsa? Ilman pitkiä selityksiä tai internetlinkkejä.
Liittykö em. ilmiöihin se, että niissä aidosti kirkastuu Pyhä Henki: Näytetään todeksi synti, vanhurskaus ja myös tuomio?
”Käsittääkseni ns. Hengen vuodatuksen kokemisia on ja ”muinoin” Suomessakin koettu mm. Telppäsniityllä 1796 (?), johon liittyi kielilläpuhumisia ja käsittääkseni synnintunnon kokemisiakin.”
Näin juuri. Mikään liike ei voi Pyhää Henkeä yksin omia.
Ehkäpä aina silloin tällöin Jumalan pitää uudestaan tuoda mieliin hengellisen todellisuuden moninaisia ilmenemisiä.