Kuusankosken naiset kokoontuvat lokakuisena tiistai-iltana seurakuntakeskukseen viettämään vapaailtaa ja etsimään lohtua. Maailma on täynnä sotaa, kärsimystä ja uhkakuvia. Naisen elämässä on paljon suorituspaineita ja eteen voi tulla suuriakin haaksirikkoja. – Tässä ajassa on erityisen tärkeää muistaa, että Jumala on hellä ja lempeä eikä esitä vaatimuksia, sanoo perheneuvoja Mia Räty.

Kymmenet eri-ikäiset naiset saapuvat posket punaisina kirpeästä syyssäästä Kuusankosken seurakuntakeskukseen ja riisuvat takkejaan. Lähetyssihteeri Susanna Roitto ja vahtimestari Elina Finér ovat laittaneet pöydät kauniiksi, ja vapaaehtoiset ovat hääränneet keittiön puolella tarjolle teetä, kahvia ja suklaakakkua sekä emäntä Marja-Leena Okan loihtimia kesäkurpitsa-fetamuffineita.

Kuusankosken seurakunnan gospelkuoro treenailee salin puolella viimeiset tahdit iltaa varten Henna Niemisen johdolla. Seurakuntapappi Laura Blom toivottelee ihmisiä tervetulleiksi ja käy vielä leikkaamassa lohtusukkamainokset oikeaan kokoon paperileikkurilla.

Alkamassa on seurakunnan naisten vapaailta. Konsepti selvästi toimii, koska iltoja on järjestetty pari kertaa vuodessa jo vajaat 10 vuotta. Aluksi kokoonnuttiin kehitysvammaisten pitämässä Helmi-kahvilassa ja vähitellen on siirrytty väkimäärän lisääntyessä isompiin tiloihin.

– Naiset ovat vapaailtansa ansainneet, huolettoman illan, jolloin voi tavata toisia naisia ja vain olla. Nämä ovat sellaista suoritusvapaata aluetta, Laura sanoo.

– Ja naiset ansaitsevat tulla hemmotelluiksi, tarjoilu on tärkeää, Susanna lisää.

Illoissa on kuultu vierailevia puhujia laidasta laitaan ja aihepiirit ovat olleet moninaiset. Aiempia teemoja ovat olleet muun muassa äidit ja tyttäret, värit ja riittävän hyvä nainen. Tänään puhutaan lohdutuksesta.

”Paraneminenkaan ei ole yksilösuoritus. Pitää suostua ottamaan vastaan apua.”

Kokonaisvaltaisen lohdun lähteillä

Laura Blomille ja Susanna Roitolle illan teema on myös henkilökohtaisesti tärkeä. Susanna paloi aikoinaan loppuun ja kävi pitkän psykoterapian.

– Terapeutti antoi minulle syvää lohtua, sain tulla kuulluksi ja nähdyksi. En tiedä, olenko koskaan aiemmin kokenut sellaista rakkautta. Terapeutti oli koko ajan täysillä minun puolellani.

Toipumisessa on tukenut myös hyvä työyhteisö.

– Paraneminenkaan ei ole yksilösuoritus. Pitää suostua ottamaan vastaan apua.

Laura kertoo olevansa suorittajaluonne, joka pitää aina viimeiseen saakka langoista kiinni.

– Tarvitsen lohtua yhä uudelleen. Jumalan edessä saan onneksi olla myös pieni ja väsynyt.

Laura pohtii, että lohdutuksen teema resonoi tässä ajassa vahvasti. Maailma on täynnä sotaa, kärsimystä ja uhkakuvia. Naisen elämässä on paljon suorituspaineita. Elämässä voi tulla eteen vaikka mitä haaksirikkoja.

Hän toteaa, että Kuusankosken kirkossa on helppo katsoa konkreettisesti Kristusta, krusifiksia, joka roikkuu alttarin edessä.

– Voi ottaa tauon pelottavista uutisista ja keskittyä hetken vain Kristuksen lempeään rakkauteen. Se, että saa olla pelastettu, on kokonaisvaltainen lohdun lähde.

Susanna kertoo miettineensä paljon sitä, että meidän ihmisten pitäisi antaa Jumalalle lupa lohduttaa.

– Huudamme Jumalan puoleen, mutta emme ehkä tajua, että Jumala lähettää ihmisiä lohduttamaan meitä, jos vaan luovumme yksin pärjäämisestä.

Susanna ammentaa lohtua elämäänsä myös aivan konkreettisista asioista kuten käsitöistä. On mukava suunnitella värejä ja kuoseja ja ihanaa nähdä vastaanottajan ilo, kun valmis käsityö lähtee eteenpäin.

Lauralle lohtua, rauhaa ja iloa tuo erityisesti liikkuminen lähiluonnossa.

Vahvakin tarvitsee lohdutusta

Kun kahvit ja teet on nautittu, päästään laulamaan voimallisesti yhdessä illan upean kuoron kanssa. Laulut ovat koskettavia ja teemaan sopivia.

Illan puhujaa, perheneuvoja ja pappi Mia Rätyä puhuttelee erityisesti vanha laulu Paljon ois aihetta lapsella kiittää. Hän toteaa olevansa kiitollinen esimerkiksi siitä, että sai herätä elossa tähänkin päivään.

Lohtu-teemaa neljän pojan äiti ja sairaalapappinakin pitkään työskennellyt Mia on pyöritellyt mielessään erityisen paljon viimeisten parin vuoden ajan.

– Syynä ei ole ollut mikään erityinen elämän kriisi, vaan enemmänkin matka omaan itseen. Olen ymmärtänyt, että vahvatkin naiset tarvitsevat lohdutusta ja havahtunut omaan lohdutuksen tarpeeseeni.

Lohtua ei voi ottaa vastaan ilman luottamusta.

– Olen pyytänyt Jumalalta: rakasta minua ja lohduta minua, sanonut hänelle, että minä tarvitsen sinua. Näin Jumalalle on tullut minussa enemmän tilaa. Olen alkanut ydintäni myöten uskoa, että olen Jumalalle rakas tytär ja hän on minulle täydellinen, rakastava Isä.

Moni ajattelee, ettei saa olla muille vaivaksi. Hyvä ihminen pärjää yksin. Mian mukaan tämä on surullinen vääristymä kasvatuksessamme. Jumala ei ole luonut ihmistä pärjäämään yksin, vaan yhteyteen muiden kanssa.

Mia ajattelee, että ihmistä ei ole luotu kärsivään, sotivaan maailmaan. Alun perin Jumala loi ihmiset maailmaan, joka oli hyvä, mutta maailma meni rikki syntiinlankeemuksessa.

– Tarvitsemme ihan arkiseenkin elämään paljon lohtua, jotta pystymme säilyttämään toivon tällaisessa maailmassa, jossa niin moni asia sattuu ja tekee kipeää. Kaikkein syvimmällä tasolla lohdun voi antaa vain Jumala. Hän haluaa ottaa sinut syliin.

”Kristuksessa kaikki on jo valmista, meidän ei tarvitse ponnistella. Tämä lohduttaa ytimiä myöten.”

Mia painottaa, että Jumala on myös äidillinen. Vanhassa testamentissa Jumalaa kuvataan muun muassa lintuemoksi, joka pitää poikasiaan siipiensä suojassa. Jeesuksen sanoissa on paljon lempeyttä ja nöyryyttä ja hän kertoi olevansa kuin isänsä.

– Jumala on siis lempeä ja hellä. Jumalassa on kaikki maskuliinisuus ja kaikki feminiinisyys, koska hän loi ihmisen kuvaksensa. Jumalalla on myös äidin sydän, kyky lohduttaa. Voimme kömpiä Jumalan syliin ja pyytää lohdutusta.

Kaikki on jo täytetty

Mia Räty toteaa, että lohtua voivat antaa monet asiat: luonto, kaunis maisema, halaus tai oikeat sanat oikealla hetkellä, osuva runo tai Raamatun kohta, musiikki, hyvä ruoka tai mukava seura.

Suurimman lohdun Mia ammentaa elämäänsä siitä, että Jeesuksen ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa kaikki on jo täytetty.

– Homma on oikeasti hoidettu. Meidän ei tarvitse ponnistella, kaikki on jo valmista. Meidän tarvitsee vain vastaanottaa. Tämä lohduttaa ytimiä myöten. Jumalan lohdutus ulottuu solutasolle, kehollisuuteen, ihmisyyteen ja hengellisyyteen. Hän voi tuoda kuolemankin keskelle elämän.

– Ihminen saa olla paljas, heikko ja tarvitseva. Jumala huomioi ihmisen persoonallisuuden ja lähestyy meitä meille sopivalla tavalla. Jumalan edessä saamme luopua kulisseista ja valeminästä.

Mian mukaan kuva ankarasta Jumalasta on perkeleellinen valhe. Ihmisen ei tarvitse ponnistella tullakseen rakastetuksi.

– Meissä oleva myötätunto on kuva Jumalasta.

Katseesi lempeän alle

Alustuksen jälkeen käydään pöydissä keskustelua, ja sitten illan teemasta jutellaan vielä yhdessä. Esiin nousee muun muassa ajatus siitä, että Jumala voi lohduttaa myös salatulla tavalla, vaikkei tuntuisi miltään eikä järkikään pysyisi mukana.

Seuraavaksi lauletaan taas, ja samalla ihmiset saavat kirjoittaa rukouspyyntöjä illan rukoushetkeä varten.

Henna Nieminen kertoo olevansa paitsi kanttori ja gospelmuusikko myös sairaala- ja hoivamuusikko.

– Musiikki on tutkitusti taidemuodoista se, joka tavoittaa suorimmin ihmisen tunteet. Jo Vanhan testamentin aikaan tiedettiin tämä. Kuningas Saulin paha olo väistyi, kun Daavid tuli soittamaan hänelle.

Sävelet täyttävät salin. Yhdessä laulaminen on yhteistä rukousta.

Ja nyt katseesi lempeän alle kaikkein kurjinkin astua saa. Annat voimaasi voimattomalle, hiljaa rohkaiset vapisevaa.