Professori emeritus Jouko Martikaisen avoin kirje arkkipiispalle on poikkeuksellisen voimakas ja suorasanainen. En muista kenenkään tämän tason teologin aiemmin kiistäneen arkkipiispan viranhaltijan legitimiteettiä. Siksi toivon, että arkkipiispa Luoma paneutuu kirjeeseen tosissaan ja vastaa siihen asiaan kuuluvalla vakavuudella. Kotimaan haastattelussa hän vain lähinnä harmittelee sitä kuinka joku on ”kokenut” hänen vähättelevän raamattua. Vai eikö hän pidä ikääntyvän professorin kritiikkiä vakavastiotettavana?
Vähättelevää asennetta ilmenee kirkon johdossa laajemminkin. Kaikki perinteisestä kulmasta tuleva kriittinen palaute tuntuu menevän yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Mistä moinen asenne johtuu? Miksei uskovan kansan tuntoja ja näkökulmia oteta enää todesta – ei edes professorin puhumattakaan herätysliikejohtajien tai tavan kansan? Osaisiko joku antaa valistuneen arvion ilmiöstä?
Mielenkiinnolla odotan kirkolliskokouksen reaktioita tilanteeseen. Toivon, että se ottaa valtansa takaisin ja palauttaa kirkon sen virallisten päätösten ja opin linjalle – senkin uhalla, että linja ei miellytä kaikkia. Tämä saattaa kuitenkin edellyttää radikaaleja toimia, sillä tuskinpa johtoporras pelkkiä puheita tosissaan ottaa.


Pasi Toivonen väittää toistuvasti, että kirkko pimittää nykyeksegetiikan tuloksia. Heh, heh! Niitähän on levitetty jo kauan seurakuntiin ynnä muualle. Koko asetelma on älytön: kirkko pahis – juutalaiset ja muslimit hyviksiä. Toivosen kaavailema messias olisi puhtaasti maallinen messias.
Jes. 7:14 käännöksestä. Septuaginta kääntää heprean alma ilmauksella parthenos eli neitsyt. UT seuraa tätä.
Septuaginta on siis hebreankielisen Vanhan Testamentin kreikankielinen käännös, joka tehtiin ennen Jeesuksen syntymää.
Näin Pasi Toivonen uusimmassa blogissani:
”Jos haluat löytää oikean Tien oikean Jumalan luo, se on tässä: Rakasta yhtä Jumalaa kaikesta sydämestäsi ja kutsu häntä Allahiksi ja rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi ja pyri elämässä hyvyyteen ja rakkauteen. Silloin saat syntisi anteeksi, pääset ikuiseen elämään ja saat elää rakkaudessa kaikkina aikoina.”
Täyttä tekojen oppia. Eihän tässä puhuta mitään uskosta. Allah? Onko Toivonen siis muslimi?
Jos juoppoa kehotetaan tekemään parannus juoppoudestaan tai varasta varastelustaan tai huorintekijää huoruudestaan, niin sitä voidaan pitää vihapuheena. Vaikka Raamatun mukaan tulee näin tarvittaessa toimia. Näin pitkälle on maallistuminen edennyt. Ja myös yhteiskunta ilmeisesti haluaa kriminalisoida ainakin joidenkin Raamatun jakeiden käytön. Tätä ei kristitty voi koskaan hyväksyä.
Parannuksen tekemiseen kuuluvat katumus ja usko.
Usko Jeesukseen.
Kristitty elää myös jokapäiväisessä parannuksessa.
Oikeassa parannuksessa on kaksi osaa: synnin tunteminen ja armon tunteminen tai, käyttääksemme tutumpia nimityksiä, Jumalan pelko ja luottamus laupeuteen.
Martti Luther, Armahda minua, Jumala, Psalmin 51 selitys, s. 7, Concordia ry, 2022.
Parannus on katuvan syntisen turvautumista Jumalan ansaitsemattomaan armoon Kristuksessa.
Fredrik Wislöff, Kirkon armonvälineet, s. 103, Kirjaneliö, linkki, 1980.
Ateisti yllättyi kirkon viestintäpalkinnosta – ”Suhteeni kristinuskoon lopahti jo pyhäkoulussa”. Mitä ajattelette tästä?
Saako hän rauhassa levittää ateismia kirkossa?
Tiedekään ei pysty todistamaan, ettei Jumalaa ole olemassa.
En voi kuulua kansankirkkoon senkään vuoksi, kun sen papit saavat tieteen nimissä puhua mitä tahansa, ilman seuraamuksia.
Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen. Joh. 20:27
Nuo viisi haavaa ovat viisi elämän lähdettä, jotka virkistävät sinua, viisi kieltä, jotka sinun puolestasi puhuvat taivaalliselle Isälle, viisi laastaria, jotka parantavat omantuntosi haavat, viisi majataloa, joissa löydät rauhan, viisi lunastusrahaa, joilla velkasi on maksettu, viisi sileätä kiveä, joilla voit ajaa tiehensä helvetin Goljatin, viisi kallionkoloa ja vuoren halkeamaa, joihin voit paeta ja kätkeytyä syvyyden rosvolintujen tieltä, kun ne vainoavat sinua kuten takaa-ajettua kyyhkystä.
G. Cobern, Armoa Armosta, s. 339, SLEY, 1966.
Katsoin Facebookissa kahta eri pappisvihkimystapahtumaa. Yksitoista naista vihittiin papiksi, mutta vain yksi mies. Mitä ajattelette tästä?