Jos on väärää rahaa, niin on oikeatakin. No, mistä sen tietää mikä on oikeata? Jos kysyt pankista, miten erottaa väärän rahan oikeasta, niin he kehottavat vertaamaan sitä aitoon. Tietyt tuntomerkit erottavat oikean väärästä. Oikeata on lähes mahdotonta jäljentää. Keskeisin tuntomerkki, joka erottaa oikean uskonnon väärästä, on seuraava. Kaikkiin uskontoihin, kristinuskoa lukuun ottamatta, sisältyy ihmisen ansio. Katsoitpa tai tutkitpa mitä uskontoa tahansa, siinä toimii ihminen. Hän näyttelee pääosaa ja Jumalalle on jätetty passiivinen sivurooli. Yhdessä uskonnossa on rukoiltava viisi kertaa päivässä ja oikeaan suuntaan, toisessa tehtävä pyhiinvaellusmatka, kolmannessa harjoitettava ankaraa luostarielämää, neljännessä ahkeroitava hyviä töitä jne. Tällaisille ihmisille Jeesus sanoi: ”Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.” Jeesuksen sanoma oli vallankumouksellinen. Sinun ei siis tarvitse pelastuaksesi tehdä lainkaan hyviä töitä, joita eri uskonnot vaativat, vaan saat lahjaksi pelastuksen uskomalla Jeesukseen. Hän on tehnyt kaiken puolestasi. Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa. Lahjan saajalla ei siis ole mitään ansiota. Sinä olet hänen hyvyytensä ja rakkautensa kohde kaikista puutteistasi, vioistasi ja synneistäsi huolimatta. Vastaanottamalla tämän lahjan sinä pelastut ja samalla tavoin tulet myös varjeltumaan ja selviämään lähtöpäivääsi saakka. Apostoli Paavali sanoo Raamatun lehdillä: ”Minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mielen mukaista, enkä minä ole sitä ihmisiltä saanutkaan.” Oikea usko on uskoa Jeesukseen, joka sovitti ja lunasti sinut ristillä. Uskomalla siihen mitä hän teki puolestasi, löydät rauhan ja levon sielullesi. Hän on tämän spektaakkelin pääosan esittäjä, meille on jäänyt pieni sivuosa.
Harri Lampinen, Mikä oikeesti on totta?, s. 42-43, KKJMK OY, 2020.
Aivan kaikesta en ole kirjoittajan kirjan kanssa samaa mieltä, mutta halusin laittaa tämän sitaatin tänne. Siinä on evankeliumi kirkkaana.
Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa. Job 19:25-27
Lunastajani elää. Hän oli kuollut, mutta voitti kuolemalla kuoleman vallan ja elää nyt rukoillen puolestamme.
Kun saan kerran nähdä Vapahtajani, kun saan katsella häntä omin silmin, on hän minulle tuttu. Vaikka silmäni eivät ole Jeesusta koskaan aiemmin nähneet, sydämeni tuntee hänet. Jeesus ei ole minulle outo. Hän tulee luokseni, sulkee minut syleilyynsä ja pyyhkii kyyneleeni pois. Olen kotona pitkän matkan jälkeen. – Tätä minun sydämeni kaipaa.
Juha Vähäsarja, Joka päivä Jumalan kämmenellä, s. 246, SLEY, 2005.
Palaan vielä blogin otsikon aiheeseen siltä osin, mitä tulee Kristuksen Kirkon ja eksytysten tunnistamiseen,
Voinko tunnistaa oikean ja väärän, jos ja kun kaikki sanovat olevansa oikeassa?
Alusta asti eksyttäjät pyrkivät kieltämään Jeesuksen Jumaluutta ja Lahja vanhurskautta ja ihmisen osuutta korostettiin mm. Pelagiolaisuudessa https://fi.wikipedia.org/wiki/Pelagiolaisuus
Pelagiolaisuus paljastuu esiin kun tutkitaan, esim. Islamia ja myös monissa kristillisissä suuntauksissa Pelagiolaisuus vaikuttaa opetuksessa.
Juutalaiset tunsivat hyvin ajatuksen, että vain Jumala voi antaa syntejä anteeksi ja ihmettelivät, kuinka Jeesus asetti itsensä Jumalan asemaan kun paransi halvaantuneen miehen.
”Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi”.
Mutta siellä istui muutamia kirjanoppineita, ja he ajattelivat sydämessään:
”Kuinka tämä näin puhuu? Hän pilkkaa Jumalaa. Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin?”
Ja heti Jeesus tunsi hengessänsä, että he mielessään niin ajattelivat, ja sanoi heille: ”Miksi ajattelette sellaista sydämessänne? Kumpi on helpompaa, sanoako halvatulle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja käy’? Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin” -hän sanoi halvatulle- ”minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Mark.2:5-11
Jos olet saanut syntisi anteeksi, niin tiedät että Jeesus on Jumala.(Ihmisen Poika = Jumala) Näin päätteli myös Kirkolliskokous -300 luvulla kun kiista asiasta kävi valtoimenaan Pelagiolaisen suuntauksen kanssa.
Me kaikki olemme syntymästämme asti halvaantuneena synnin tähden ja juuri siksi Kirkon tulee kantaa meidät Kristuksen luokse heti ensihenkäisyjen jälkeen. Kaste on Kristuksen vuodattamista syntisen päälle ja näin saamme uskon kautta omistaa Kristuksessa Pelastuksen ja kaiken lohdutuksen Hänen Armonsa mitan mukaan.
Vanha Suomalainen Virsi- ja Evankeliumikirja, Raumalla 1963, Kristillinen rukous kirkkoon mennessä:
https://www.facebook.com/photo/?fbid=1634599587865704&set=a.770809430911395
Rukoilen, että Herra armossaan muistuttaisi minua aina uudelleen ja uudelleen hengellisen elämän perustotuuksista.
Päivö Parviainen
”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” Matt. 6:34
Välillä on vaikea olla murehtimatta huomisesta, toisinaan aivan mahdotonta. Joka tapauksessa Jeesus pitää meistä huolta lupauksensa mukaan, murehdimme tai emme. Miksi siis emme iloisesti antaisi hänen olla Jumalamme ja huolehtia meistä?
Juha Vähäsarja, Jumalan kämmenellä, tämän päivän teksti, s. 152, Symbolum Oy, 2024.
Rukoilkaamme elämän parannuksesta.
O Jumala, Pyhä Henki! joka meidän sydämmemme kaikkinaisella lohdutuksella ja ilolla täytät, valmista itselles minunkin sydämmessäni asuinsia; varjele minua kaikista pahoista ajatuksista, puheista ja töistä; ylösvalaise minua oikialla jumalisuudella, että minä joka päivä kristillisissä avuissa kasvaisin. Sinun jumalallinen armos suojelkoon, ylöspitäköön ja hyvästi siunatkoon minua, että niinkuin minä päivä päivältä ajallista kuolemaa likemmäksi ja likemmäksi lähenen, mahtaisin myös joka päivä minun elämäni parantaa, olla harras rukouksissa ja kiitoksissa, ja aina autuaalliseen eroon itseäni valmistaa. Kuule minua, minun Jumalani, Jesuksen Kristuksen tähden. Amen.
Vanha Suomalainen Virsi- ja Evankeliumi-Kirja, s. 724, Vasta uudesti ojennettu 1857, Raumalla 1963.