Blogiin asti kirjoittamiseen johti harmitus ja jopa surullinen olo kuunneltuani luennon.
Lauri Thurén on Itä-Suomen yliopiston eksegetiikan professori .
Thurenin hengelliset juuret ovat evankelisessa maaperässä , vaikka kenties liikkeen piirissä on myös erilaisia käsityksiä hänen opetuksistaan. Luento seurakuntametaforat uudessa testamentissa oli mielestäni huonosti sitoutunut seurakunnalliseen , apostoliseen uskoon , jossa Kristus on kaiken keskus ja pää . Inhimmillisillä argumenteilla perustelu ei osu aina maaliin , jos focus ei ole Kristuksen opissa ja sovitustyössä . Monessa kohdin vaikea yhtyä opetuksen linjauksiin ja epäilyt Paavalin oletetusta naisesta on huonoa teologiaa , joka heittonakin on raamatunkirjoitusten valossa hiukan absurdiajatus .
Suurin moka tuli nisunjyvä ja lusteen vertauksen selityksessä , joka ihmetytti , miten Jeesuksen helpoin vertaus voidaan selittää väärin , koska Jeesus sen itse selittää . Thuren selittää ( n. 13min kohdalla) tarkoittaen seurakuntaa pellolla , vaikka pelto on maailma ja itseasiassa tässä vertauksessa ei puhuta ollenkaan seurakunnasta .
Vertauksen jälkeen opetuslapset tulivat kysymään selitystä lusteesta pellossa:
36Sitten hän laski luotaan kansanjoukot ja meni asuntoonsa. Ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: ”Selitä meille vertaus pellon lusteesta”. 37Niin hän vastasi ja sanoi: ”Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. 38Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. 39Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit. 40Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa. 41Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta, 42ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. 43Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko.
Thuren selittää ettei seurakunnassa ole vain hyviksiä vaan myös pahiksia , jossa unohtuu täysin raamatullinen ja myös luterilainen ajatus armahdetusta syntisestä ja seurakunnasta pyhien yhteisönä ja paimenta ei näissä kuvioissa näy eikä hänen vastuuta . Toisinsanoen olemme kaikki pahiksia mutta Kristuksessa pyhiä , kun olemme ottaneet vastaan pelastuksen ja elämme siitä.
Toisinsanoen käytännössä tälläinen opetus tarkoittaa , että ei väliä vaikka seurakunnassa joku elää julkisynnissä , ei väliä vaikka on huonoja pappeja jotka saarnaavat Jumalan sanan vastaisesti tai vaikka on piispoja jotka eivät kaitse seurakuntia ja vaikka he levittävät ja suosivatkin Jumalan sanan vastaisia oppeja , kun kaikkien tulee antaa kasvaa loppuun asti kun lopussa vasta korjataan vilja ja erotetaan siitä luste . Koko apostolinen malli ja opetukset seurakunnasta vedetään vessan pöntöstä alas tällä opetuksella . Ehkä tämä selittää sen linjan ja vakuuttelun evankelisessa liikkeessä pysymisessä kansankirkossa vaikka siellä nähdään selviä raamatullisia oppiongelmia . Seurakunta kutsuu kaikkia syntisiä niiden muiden syntisten joukkoon ja siellä ei ole arvotettu ihmisiä , mutta seurakunnan tehtävänä on kirkastaa Kristusta ja elää vapaudessa Kristuksen alamaisuudessa , josta tulee yhteys ja ykseys opissa ja tähän Jumalan sanan mukaan on annettu seurakunnalle kaitsija , paimen jonka tehtävä on torjua harhaopit että vapaus säilyy , opin puhtaus opetuksissa ja armonvälineiden raamatullinen käyttö . Kristityn tulee kohdella kaikkia ihmisiä samanlailla oli kristitty tai jumalaton . Thurenin kommentit tuovat ikävällä tavalla esille ihmisjärjen päätelmät ihmisistä ikäänkuin ei olisi eriarvoisia ihmisiä ja kuitenkin tuo malli johtaa eriarvoisuuteen , jossa on seurakunnassa pahiksia ja hyviksiä . Seurakunta on syntisten sairaala ja raamatullinen seurakuntamalli ei tuo eriarvoisuutta vaan Kristuksen osallisuus on kaikkien jäsenten ilo ja hoitoa tarvitsee itse kukin kerrallaan elämän eri vaiheissa . Thuren mielestäni sortui selittämään sanaa monesti järjen päätelmillä eikä sanan viisauksilla . Lopulta opetuksista tuli ristiriitaisia kun loppupuolella puhe Kristuksen ruumiista ja sen jäsenistä ei istunut alkupuheisiin . Yhtä hämmentävää oli Sleyn kotimaan työnjohtajan puhe kujalla podcastissa , jossa kuvaa seurakuntaa: lampaat pitävät huolta toisistaan ja paimen on Kristus . Missä on kaitsija ? Miten Kristuksen ruumis kuvataan apostolien opetuksissa . Olkoon kriitikki rakennukseksi eikä provosoivaksi , näin ainakin toivon . Raamatun sanoja lainaten : monessa kohdin me kaikki hairahdumme . Tässä ei ole tietystikään kysymys taivaspaikoista , mutta kriittinen luonne tahtoo ”ulos tuottaa ” harmistusta , kun sivusta katsoo herätysliikkeiden vaellusta kansankirkon liepeillä ja varmasti siellä on paljon , kuten kansankirkossakin vilpittömiä Jumalanlapsia , jotka tahtovat pitäytyä Jumalan sanaan ja kuulla hyvän paimen ääntä .
Olen samaa mieltä ja tästä on luterilaisissa piireissä puhuttu välillä ja löytyy eroja . Kuitenkin se olemus on asuvaiselle synnille altis ja on mahdotonta sitä varjella synnistä . Perisyntisyys on perinnöllistä ja eroa Jumalasta . Teoria on varmaan kuten kuvasit mutta käytäntö puhuu toista kieltä . Kirjoitit että Jumalan olisi pitänyt tuhota ihminen pelastaakseen hänet . Jumala on itse elämä ja ihminen tuli kuolleeksi Jumalan edessä kun lankesi syntiin ja Uudestisyntymisessä Jumala herättää ihmisen eloon . Vanha Aadam jää hautaan ja uusi nousee kirkkauteen . Se mitä olemuksesta tulee uuteen ruumiiseen ei ole viisautta sanoa siihen mitään. Miten sinä Sami tämän tulkitset ja onko sinulla jotain Raamatun kohtia antaa vastauksena siihen tai jollakin muilla ?
Ortodoksinen oppi jumalallistumisesta eli theosiksesta (kreik. θέωσις) on ortodoksisen pelastusopin ja hengellisen elämän ydin. Ihminen voi saavuttaa tilan jossa hän henkilökohtaisesti on himoton, hän on niin pyhittynyt, ettei tee enää syntiä. Näitä ihmisiä on kirkon historiassa paljon. Tämä ei ole mitenkään uutta kirkossa. Hän on palannut alkukuvaan, siis siihen tilaan mihin hänet on tarkoitettukin. Jumalan valtakunta ei ole sanoissa, vaan voimassa.
Tätä tilaa ihminen ei itse saavuta ilman Jumalan armoa.
Uudestisyntyminen kasteessa ei tuo meille uutta ruumista, sielua, psyykettä, tahtoa, mutta se kirkastaa nämä kaikki, ja tästä alkaa transformaatio, jumallistumisen prosessi.
Perisyntiä ortodoksi kirkko ei tunnusta latinalaisessa mielessä, vielä vähemmän se nojautuu Augustinuksen perintöön, jonka kirkko on todennut harhaoppiseksi, tältä osin.
Uudestisyntymisessä uusi luomus Kristuksessa , mutta uusi ruumis kerran kirkkaudessa . Jumalistumisoppi tulee usein vastaan kun ordodokseista puhutaan ja selitykset jää pois ja moni ei tunnista ordodoksiteologiaa ei myöskään teologit . Lähinnä nousee yksi kohta Raamatusta että ihminen voisi elää ilman syntiä on : joka lihassa kärsii synnissä lakkaa . Tämä lihan kärsimys ei ole kuitenkaan pyrkimystä siihen vaan annettuna . Tämä resenoi todellisen elämän kanssa , kun nähnyt sairauksien ja kipujen keskellä olevia ihmisiä ja tullut mieleen että siinä se voisi toteutua . Eihän ihmisen sisäistä maailmaa tunnista onko siellä syntiä , mutta huomaamme myös omasta elämästä ainakin tietoisuudessa että kun olemme avuttomia ja näämme apumme ja toivomme olevan yksin Kristuksessa niin siinä rauhassa ei meitä synnilliset ajatukset vaivaa . Tiedonturistina tässä ollaan ja mielenkiintoista toki , kun olen hiukan kriittinen luonne ja helpot vastaukset ei aina riitä . Ihmisen ymmärrys täytyy kuitenkin kulkea myös käytännön tasolla ja uskon näin että mysteerit ovat myös uskossa omistettavia jos joku jää tietämättä .
Protestanttisessa perinteessä on valitettavasti katkennut kirkon kilvoitustraditio. Tästä seuraa, se että kaikki kirkon käsitteet ja teologinen kieli on vierasta. Tämä vaatii protestanteilta pitkä aikaista perehtymistä kirkon uskoon ja sen teologiaan. Protestantit ovat todella pihalla tästä kokonaisuudesta. Joten haasteita on paljon.
Sanottaisin sen myös siten että Luterilainen oppi nojaa niin vahvasti Kristuksen sovitustyöhön , täytettyyn työhön . On varmaan protestattisuudessa ja luterilaisuudessa ollut laiskuutta opettaa kristittyjä uskovan elämää parannuksessa joka päivä .Tuo ei taas ole millään mittarilla mitattavissa henkilötasolla kilvoitteleeko jonkun kirkkokunnan . jäsen enemmän kuin toisen kirkkokunnan jäsen. Mitä sitten on kilvoittelu ordodoksiperinteessä ja mihin apostoliseen opetukseen nämä nivoutuu . Onko se riittävää kilvoittelua jos käy kirkossa , osallistuu seurakunnan toimintaan , käyttää rippiä , joka päivä rukoilee ja lukee sanaa ? Uskon että tässä on pitkälti teologiasta nouseva eroavaisuus . Jos toinen elää täytetystä työstä ja turvaa elämänsä siihen ja toinen ajattelee että uskoni tarvitsee Jumalistumista ja tekoja niin lähtökohta . Mitä ne jumalistumisen askeleet ovat millä ihminen voi päästä synnistä jos onnistuu.
Timo, ortodoksi kirkko loi Raamatun. Sovitustyö on heillä aina keskiössä, perusta. Ihminen pelastuu armosta. Ei ole kristinuskoa ilman tekoja. Eikä kirkko joka erehtyy ole mikään kirkko, ei Vapahtaja ole sellaista perustanut.
En Sami voi oikein yhtyä tuohon ,vaikka tuota kirkkosanan käsitystä kuinka laajentaisi.
Jos ajattelemme että Jumala päätti pelastaa ihmiset täysin yksin oman sydämen rakkaudessaan , silloin ei ollut vielä kirkkoa eikä seurakuntia .
Jumala lähetti oman poikansa tätä pelastussuunnitelmaa suorittamaan , ei ollut kirkkoa . Jumala on Kristuksessa tehnyt ilmoittanut ihmisten kautta evankeliumi ja sanansa ilman kirkkoa . Jeesus lähetti apostolit perustamaan seurakuntia , Kristuksen ruumista josta muodostui kirkko . Jumalan hengestä yksin on kirjoitukset syntyneet ja yksin hänen tahdostaan ne on säilynyt meille . Herra yksin on rakentanut huoneen ja Jumala on tämän tahtonut meille ilmoittaa . Jos nyt joku tahtoo ottaa itselleen tästä kunnian niin siinä unohtuu Jumalan vaikutus alusta loppuun saakka . Hänellä on ollut ja on kaikki valta taivaassa ja maanpäällä . Seurakunta ja kirkko ei katso itseensä teologisesti vaan ristiinnaulittuun Kristukseen . Kirkko ja seurakunnat voivat eksyä ,mutta silloinkin Kristus on jonka kautta saadaan kääntyä uudestaan Kristuksen sovitustyön turviin ei siis kirkon traditio meitä pelasta , ei menneisyys eikä tulevaisuus riipu muussa kuin Kristuksessa . Nään jotenkin idän ja lännen kirkoissa osin omistushalua , jossa on hyvääkin perintöä mutta Kristus on tarkoitettu kaikille ja me emme voi omistaa määritellen historian kautta ”omistussuhteita ”. Onhan ihan silmillä nähtävää että kristityt tekevät syntiä , seurakunnissa on syntiä ja kirkoissa synti vaikuttaa ja siksi kirkko turvaa yksin Kristukseen . Jos ajatellaan vaikka lähetystyötä jossain maailmankolkassa niin sinne viedään evankeliumia Kristuksesta ja Jumala vaikuttaa sen jälkeen että syntyisi seurakuntia ja kirkkoja .
Jumalan hengestä yksin on syntynyt Raamattu . Jumala on alusta asti suunnitellut pelastuksen ja valmistanut sen ja ilmoittanut sen . Ei tule ihmiskunniaa ottaa . Jumalan tahto on että olisimme pyhiä ja nuhteettomia ja tähän liittyy ehtollisopetus että Kristuksen ruumiiseen ei tuotaisi syntiä joka yhteysateria , yhteys Kristuksessa ja yhteys seurakuntalaisten kesken . Miten voi kirkkosanaa käyttää silloin kun kirkko eksyy ? Miten voit sanoittaa sen vaikka teidän kirkon suurimman Venäjän ordodoksikirkon , onko se eksynyt ? Ei kai sitä voi selittää että Kirill on sellainen? Kirjoitit lopussa että ei Jumala sellaista kirkkoa perustanut , joka on eksynyt , nyt taas katse on kääntynyt pois Kristuksesta !
Mitä sana sanoo keitä hän tuli pelastamaan tai missä voimme olla pyhiä . Apostolien opetuksissa esiintyy monesti ja monella tavalla ”Kristuksessa”. Kirkot ovat siksi että kuolemme ja koska siellä tulee olla Kristus päänä ja se Kristuksen ruumis saa elämänsä yksin ja ainoastaan Kristustuksesta . Huomaan että usein näissä keskusteluissa tulee mieleen apostoli Paavalin opetukset ja toisaalta nään sen olevan vähäistä monesti idän ja lännen kirkkojen kanssa käytävissä keskusteluissa . Ihan voisi ajatella jos luterilainen haluaa oppia syvemmin niin traditiosta voisi oppia sanan ohjauksessa ja vanhojen kirkkojen tulisi tutkia Paavalin teologiaa tarkemmin . En nyt maallikkona halua tätä korkealta sanoa vaan omista käsityksistä tälläinen ajatus nousee . Voin toki olla väärässäkin mutta usein vain näin ajattelen . Kai näitä voi pohtia avoimesti ja kysellen?
Kirkko on ollut ennen maailman luomista, tämä perustuu siihen, että Kirkko sisältää enkelit (jotka luotiin ennen aineellista maailmaa), niin se on ollut olemassa jo silloin.
Toiseksi Ortodoksisessa käsityksessä Kirkko (ekklesia) ymmärretään useimmiten Kristuksen ruumiina, joka koostuu lunastetuista ihmisistä (sekä elävistä että kuolleista) ja pyhistä enkeleistä.
Kolmanneksi Ortodoksinen teologia voi viitata kirkon luomattomuuteen kahdella tavalla, jotka liittyvät toisiinsa:
Kirkon yhteys Kristukseen ja Pyhään Kolminaisuuteen: Kirkko ymmärretään Kristuksen ruumiina ja Pyhän Hengen läsnäolona maailmassa. Tässä mielessä sen olemus liittyy suoraan Jumalan luomattomaan elämään (theosis). Jumala itse on luomaton, ja koska Kirkko on paikka, jossa ihminen kohtaa Jumalan ja osallistuu Hänen luomattomaan armoonsa (energia), Kirkon perimmäinen olemus nähdään ikuisena ja luomattomana.
Eskatologinen ulottuvuus: Kirkko on jo nyt olemassa oleva, mutta samalla se on eskatologinen (lopun aikojen) todellisuus, joka on suuntautunut kohti Kristuksen toista tulemista ja iankaikkista elämää. Sen perusta on siis iankaikkinen, Jumalassa.
Kirkko ihmisten yhteisönä ja instituutiona (sen historiallinen, näkyvä puoli) on kuitenkin luotu ja ajallinen. Teologiassa tehdään eroa kirkon jumalallisen, luomattoman olemuksen ja sen inhimillisen, luodun muodon välillä.
Voin yhtyä näkyvään ja näkymättömään seurakuntaan yhtä aikaa läsnäolevana . Tuo ensimmäinen pointti että kirkko on ollut ennen maailman luomista niin siinä täytyy mielestäni kirkko ja seurakunta käsitettä venyttää ihan toiseksi jo sitten . Kirkkokäsityksen keskiössä on tietysti Kristuksen sovitustyö ja sitä edeltänyt syntiinlankeemus . Tuo selitys nousee Jumalan ilmoituksen ulkopuolelta ja sana ei sitä tue millään tavalla eikä kirkon tuntomerkit . Seurakunnan pää on Kristus ja on saanut Isältään sen vallan ja tehtävän siihen ja me elämme ajassa , kuten profeetat olivat ajassa ja ennustivat uudesta liitosta joka hänen verensä kautta tehdään . Kirkko,seurakunnat koostuu ihmisistä joissa on Kristuksen henki , Pyhä Henki joka vuodatettiin helluntaina ja kaiken ilmoituksen keskus on joh. 3:16 . Enkelit ovat palvelijoita ( hyvät enkelit) , mutta Jumalan rakkaus kohdistuu hänen oman kuvansa tekemiiin ihmisiin . Ei niille enkeleille jotka lankesivat annettu mahdollisuutta pelastua vaan tuomio on heti julistettu ja mahdotonta heidän pelastua . Jeesus tuli ihmiseksi juuri ihmiskuntaa pelastamaan , Jumalan rakkauden keskiössä on ihmiset ja enkelit henkiolentoina tekevät sitä työtä mitä Jumala tai Saatana heille antaa tehtäväksi . Tai jälkimmäiset toimivat pahuuden asialla , en tiedä sitä komentoketjua tai sen organisaatiota tarkemmin 😅
Timo, luomattomuus liittyy juuri kirkkoon, koska se liittyy Jumalaan, Jumala on luomaton. Ihan luterilaisessa teologiassa enkelit ja edesmenneet pyhät kuuluvat kirkkoon, nämä kuuluvat luterilaiseen kirkko-oppiin.
Luterilainen lause kirkon tuntomerkeistä ei ole kaikenkattava, vaikka ihan hyvä.
On eri asia kirkko- oppi ja mitä siihen kuuluu , kuin kirkonsynty . Mitä on alkusrk , joka viittaa alkuun ? Mitä oli ennen Kristuksen kirkkoa ? Synagoogat ! Tulkitsemme tietysti ajallisesti asioita mutta sen lisäksi tapahtumien kautta ja Jumalan pelastussuunnitelman kautta , jossa on jokaiselle ajalle tietyt tapahtumat , asetukset ja uuden ajan alkamiset . Jumala on toki ajaton ja kaikki on hänen suunnitelmissa ollut alusta alkaen , mutta kirkko on myös näkyvä todellisuus . Kaikessa näkyy Jumallinen rakkaus luotujaan kohti . Jumalan valtakunta tulee sisällisesti meihin ja Pyhä Hengen temppeliksi ja tätä ei ole voinut tapahtua ennen Pyhän Hengen vuodatusta . Kirjoitamme näitä ajassa ja kun aika on täyttynyt niin tiedämme enemmän .
Uuden liiton kirkon synty liitetään perinteisesti helluntaihin. Mutta samaan aikaan ortodoksinen teologia näkee usein kirkon olevan läsnä jo Vanhassa testamentissa esikuvallisesti tai odotuksena. Vaikka ”Kirkko” (kreik. ekklesia) varsinaisessa, Uuden testamentin mukaisessa merkityksessään syntyi Kristuksen toiminnan ja helluntain kautta, Vanhan testamentin Israelin kansa nähdään usein esikuvana tai Jumalan valittuna kansana, joka valmisti tietä Kristukselle ja Uuden liiton kirkolle.
Samaan aikaan Kirkon perimmäinen olemus nähdään ikuisena ja luomattomana.
Niin kaikki on Jumalan suunnitelmissa ja esikuvia tulevasta hän antaa , mutta silti ajaton Jumala toimii ajassa .
Jos joku ”ulkopuolinen” lukisi julkisesti ääneen vaikka Laestadiuksen postillaa, niin siinäkään ei olisi Rauhanyhdistyksen mielestä Pyhä Henki vaikuttamassa. Samoin ei heidän mukaan ole Raamattua luettaessa.
Rauhanyhdistyksen oppi ei ole luterilaista oppia monessakaan kohdin .
Kävin monen vuoden tauon jälkeen Sakkeuksen seurakunnassa. Kokemus oli hyvä!