Joskus sitä pelästyy kun löytää uskontoa paikasta, jossa sitä osaa vähiten odottaa. Olin Porissa ja piipahdin lounaan jälkeen miestenhuoneessa. Koin absurdin ilmestyksen. Yllättäen vesialtaan vieressä oli kirja nimeltä Yliluonnollista. Se kertoi yhdysvaltalaisen saarnaaja-parantaja William Branhamin (1909-1965) elämästä.

Ukkelin oli toki minulle nimenä tuttu, mutta en äkkiseltään muistanut muuta kuin, että jotain tekemistä hänellä oli varhaisen helluntailaisuuden kanssa. Onneksi on Wikipedia. Branham oli Jeesus yksin -liikkeen puolestapuhujista. Toisin sanoen hän ei diggaillut erityisemmin kolminaisuudesta. Myös Branhamin väittämät ilmestykset ja niihin vetoaminen olivat monille liikaa.

Barnham joukkoineen kävi Suomessa 1950. Hänellä oli kokouksia Helsingissä ja Kuopiossa, jossa Branham kertoi herättäneensä auto-onnettomuudessa kuolleen pojan henkiin. Amerikan saarnaaja nostatti luonnollisesti paljon kiinnostusta ja veti täysiä saleja, mutta kohtasi myös ihmeparannustoimintansa vuoksi kritiikkiä.

Wikipedian Branham-artikkelin yhteydessä on huomautus, että artikkelin neutraalisuus on kyseenalaistettu: ”Esitetään kyseenalaisia väitteitä esimerkiksi kuolleista heräämisistä ja enkelien ilmestymisistä lähteistettyinä faktoina; lähteenä kuitenkin saman uskonlahkon saarnaaja.”

*

Miksi Branhamista kertova kirja oli porilaisen kauppakeskuksen vessassa tyhjän juomamukin vieressä? Ketä kiinnostaa hänen touhunsa vuonna 2025? Oliko kirja siinä minua varten? Oliko kirjalla jokin salattu sanoma?

Tuskin kukaan oli unohtanut Branhamiaan pestessään käsiään. Joku nykybranhamilainen oli varmasti jättänyt sen tarkoituksella paikalle evankeliointi mielessään, mikäpä muu. Vai oliko kyseessä vertaus: kumpaa juot mieluiten, väkevää (joskin teologisesti hapokasta) henkijuomaa tai maallista (joskin epäterveellistä) sihijuomaa?

En ottanut kirjaa mukaani. Hengellinen kiinnostukseni on toisaalla. – Kirja oli itse asiassa ensimmäinen osa kolmeosaisesta sarjasta, jonka on kirjoittanut/toimittanut Owen Jorgensen.

Sekin tuli mieleeni, että kirkkohistorian katvealueilla on varmaan paljon omana aikanaan tunnettuja nimiä, hengenliikkeitä ja näkymaailmoita, joiden merkitys suurelle yleisölle on enää satunnainen ilmestyminen käymälätiloissa. Surullista.

P.S. Branhamin innoittamia kristittyjä (kuten he haluavat itseään kutsuttavan) lienee maailmassa arviolta jotain satojatuhansia (arvio haarukassa 300 00 – 1 500 000). Suomessa branhamilaisia on koonnut pieni yhdistys, jolla hauska nimi: Ehtoovalon Sanoma ry.

P.P.S. Kuva ilmestyksestä on aito, en ole siirrellyt kirjaa mitenkään.