Evankelisluterilainen Todistajaseura on lopettanut toimintansa. 20.09.2025 oli viimeinen kokous. Todistajaseuralla oli yli satavuotinen historiansa. Myös Todistaja-lehti lopettaa ilmestymisensä. Todistajaseuran voidaan katsoa olleen osa evankelista liikettä, vaikka liikkeiden välillä oli aikaisemmin erimielisyyksiä, mutta myöhemmin liikkeet ovat sopineet riitansa. Aikaisemmin Todistajaseuralla on ollut vilkasta ja vireää toimintaa varsinkin Pohjanmaalla. Esim. Todistaja-lehden leviikki oli parhaimmillaan 4000 kappaletta.
Tämä lopettaminen on kirkkohistoriallisesti merkittävä tapaus. Väkeä on siirtynyt ja alkanut vaikuttamaan muualla kuten Lähetyshiippakunnassa, Seurakuntaliitossa ja SLEY:ssä. Monet Todistajaseurassa mukana olleet ovat jo poistuneet keskuudestamme tai käyneet iäkkäiksi. Seura oli tullut minulle rakkaaksi muutamana viime vuotena! Todistajaseura lahjoitti Lähetyshiippakunnalle varojaan huomattavan summan.
Vielä mukana olleet puhujat järjestävät kyllä vielä seuroja. Esim. Jukka ja Päivikki Jäntti järjestävät seurat La 11.10.2025 klo 13:00 Vientitie 3, 28430 Pori. Puhujina Jukka Jäntti ja Ossi Niemistö.
Joka minua syö, elää minun kauttani. Joh. 6:57
Kun saamme ravintomme Kristuksesta, hänen voimansa tulee meidän voimaksemme. Kun saat ravintosi viljasta, viljan voima tulee sinuun ja sinun voimaksesi. Nauti ravintosi Kristuksesta ja mene sitten elämään; silloin Kristus elää sinussa auttaen köyhiä, puhuen totta, taistellen taistelut ja voittaen kruunun.
Phillips Brooks, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Mutta tämä on ”kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut”, 1 Kor. 10:11. Sillä jos jo apostolien aikoina seurakuntaan tunkeutui niin monta harhahenkeä ja viettelijää, eikö nykyään näin olisi paljon ennemmin? Kuulkaamme tästä apostolin todistusta: ”Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja”, 1 Tim. 4:1. Tämä näkyy toteutuvan seurakunnissa erityisesti herätysten aikoina. Silloin nimittäin monenlaiset harhahenget ja viettelijät ilmestyvät Kristuksen heikkoon laumaan. Usein tunkeutuu seurakuntaan etäältäkin tällaisia viettelemään kokemattomia, äskenheränneitä Jumalan sanan ja suuren pyhyyden varjolla, yhden yhtäälle, toisen toisaalle, joko hengettömään ja orjamaiseen tekojen pyhyyteen tai korkeita tavoittelevaan hurmahenkisyyteen, irti totuuden perustalta, pois uskosta Jumalan sanaan. Siksi nyt jos koskaan on noudatettava apostoli Johanneksen neuvoa: ”Älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan”, 1 Joh. 4:1.
F. G. Hedberg, Uskonoppi Autuuteen, s. 16, SLEY, 1986.
Vähän kevennystä tänne:
PARAS LAHJA
– Arvaa mitä poikani teki keihäälle, jonka annoin hänelle lahjaksi?
– No mitä?
– Hän heitti sen menemään.
PALJON PAINAA
– Minulta putosi paino melkein kymmenen kiloa, kun minulta leikattiin umpisuoli.
– En tiennytkään, että se painaa niin paljon
RAHAA PALAA
– Serkkuni alkoi pelata nettipokeria pari kuukautta sitten. Nyt hänellä on tilillään kaksi miljoonaa euroa.
– Hänen täytyy olla poikkeuksellisen taitava.
– En ole siitä ihan varma. Kun hän aloitti, hänellä oli viisi miljoonaa euroa.
Apu-lehti
Helsingissä järjestettiin useiden vuosien ajan kesäkuun alussa Mannerheimin syntymäpäivänä suuret urheilukilpailut, Marskin kisat.
Joukko puolalaisia urheilijoita saapui Helsinkiin osallistuakseen kilpailuihin. Vasta täällä Helsingissä heille selvisi, että kyseessä ei olekaan MARXin kisat vaan MARSKIN kisat.
Ja puolalaisille selvisi myös, että näillä kahdella herralla on HIEMAN eroa. He lähtivät välittömästi pois kilpailuihin osallistumatta.
Urheilulääkäri ja professori Pekka Peltokallion (1926-2017) tekemä kasku. Kirjasta Ei se pelkää jolla pelaa, s. 69, WSOY, 1975.
Olin kivitöissä. Turussa tehtiin kävelykatua ja apureina oli opiskelijoita kesätöissä. Eräällä tauolla eräs nuori vaaleahiuksinen nuorukainen kysyy minulta: ”Missä vietit viikonlopun?” Vastasin: ”Olin seurakunnan tilaisuuksissa”. ”Paljonko laitoit kolehtiin?”, hän kysyi. ”Pari kymppiä”, nakkasin vastauksena. ”Pari kymppiä!” hän huudahti hämmästyneenä. Silloin kysyin vastakysymyksen: ”Missäs ite olit viikonloppuna?” ”Ruisrockissa”, hän heitti. ”No, paljonko sinulta paloi rahaa, jos lasket kaikki kulut?” tiedustelin kaverilta. ”Jos lasken taksin, viinat ja liput, niin en alle neljänsadan päässyt”, hän tuumasi. Tähän vastasin: ”Häpeän rinnallasi, sillä sinä uhraat omalle jumalallesi enemmän kuin minä.”
Harri Lampinen, Mikä oikeesti on totta?, s. 51, KKJMK OY, 2020.
Sano minulle vielä, mitä minun tulee ajatella ehtoollista nauttiessani?
Se on oikeus ja kohtuus, että jokainen ehtoollista nauttiessaan omassatunnossaan suurimmalla hartaudella Jumalan sanasta muistelee Jeesuksen Kristuksen verta ja kuolemaa ja sanomattomia hyviä töitä. Sillä, ystäväni, sinne et saa mennä tavan vuoksi etkä myöskään kauniita vaatteitasi näyttämään, vaan siten, että muistat Vapahtajasi Jeesuksen Kristuksen kärsimistä ja kuolemaa. (Minä usein muistutan itseäni myös siitä, että olen nauttinut nyt ehtoollisella kuolemattomuuden lääkettä, näin opettaa myös Apostolisiin isiin kuulunut Ignatios. Varhaiskristillisen legendan mukaan hän oli yksi niistä lapsista, jotka Jeesus otti syliinsä ja siunasi, Mark. 10:16. Kristus sanoo, Joh. 6:51: ”Minä olen se elävä leipä, jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti.”)
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarre-aitta, s. 313, Sley, 1925. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Luther kuvaa ehtoolliselle menemistä että hänen kelvollisuutensa on niin ja näin . Toisaalta ajatellen että kelvottomuuden tuntien ja Jumalan rakkauden tuntien Kristusta tarvitsevana on kelvollinen menemään ehtoolliselle . Ja tietysti luottaen siinä että Kristus todellisena annetaan siinä uskoen Kristuksen omiin sanoihin uskoen.
Joko Mika on Sakkeuksen ovet avautuneet ? Srk-polku ei ole rippikoulu , vaan tutustumista kirkkoon ja seurakuntaan ja seurakuntalaisiin ja avoin kaikille .