Uskonnollisuuden voisi ajatella lisäävän onnellisuutta. Eikä oletus ole välttämättä aivan aiheeton. Uskonnollisuuden on joidenkin tutkimusten mukaan havaittu korreloivan yksilön onnellisuuden kanssa.
Mutta jotta maailma ei olisi aivan niin suoraviivainen, toisenlaisiakin johtopäätöksiä on tarjolla. Jos esimerkiksi selvitämme kuinka usein ihmiset osallistuvat uskonnollisiin tilaisuuksiin, vähiten tilaisuuksiin näyttävät osallistuvan niiden maiden kansalaiset, jotka valloittavat onnellisuustutkimusten kärkisijat.
Myös onnellisuustutkimukset antavat samoja tuloksia – mitä uskonnollisempi maa, sitä todennäköisemmin maa sijoittuu tutkimuksessa jonnekin muualle kuin kärkisijoille.
Osan tästä selittää tietenkin se, että mitä huonommat olot maassa on, sitä hedelmällisempi alusta sieltä löytyy uskonnollisuudelle.
Yksi johtopäätös on kuitenkin varma. Uskonnollisuus, uskonnolliset yhteisöt, uskonnolliset tilaisuudet ja niihin liittyvä yhteisöllisyys eivät takaa yksilön onnellisuutta, eivätkä ne tarjoa onnellisuuteen (tai yleiseen tyytyväisyyteen) liittyviä ratkaisuja koko kansan tasolla.
Tutkimusten mukaan näyttää olevan myös selvää, että onnellisuuden salaisuus piilee yhteiskunnassa itsessään. Onnellisimmat maat perustuvat toisiaan muistuttaviin yhteiskuntiin eivätkä uskonnolliset tilaisuudet näyttele näissä maissa kovinkaan merkittävää roolia.
Todellinen onnellisuus kumpuaa vapaudesta ja yhteiskunnasta, joka mahdollistaa ihmisille elämän arvoisen elämän. Uskonto, uskonnolliset tilaisuudet ja kirkko muodostavat tässä yhtälössä osan vain niille, joille kyseiset ilmiöt ovat tärkeitä – ei muille.
Voisi blogiin liittyen antaa vastauksen yleispätevästi kaikille ihmisille , kun ihmisen tärkein tarve on tulla nähdyksi , kohdatuksi ihan tutkimustenkin valossa .
Ihmiselle on tärkeää tulla nähdyksi ja rakastetuksi ollakseen onnellinen . Kristillinen usko sanoittaa vielä meidän tärkeimmäksi tarpeeksi saada anteeksi ja siihenkin voi yhtyä varmaan kaikki . Yhteys ja tulla rakastetuksi Jumalan puolelta on hengellinen ulottuvuus , jossa on sanoma että Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä , vaikka ihminen sen kieltäisikin , niin hän vaan rakastaa ja tahtoo tarjota yhteyttä ja iänkaikkista elämää , ilmaiseksi armosta .
Jos asiaa tarkastellaan ihan rehellisesti, niin eipä se Jumalan rakkaus oikein näy missään niiden kohdalla, jotka eivät syystä tai toisesta usko jumaluuksiin. Heille on Raamatun mukaan, ja Jumalan toimesta, varattu tulkinnasta riippuen joko ikuista kidutusta tai muuten vain kuoleman säveliä.
Antero hyvä.
Esittämäsi väite tai näkökulma ei edusta (klassista) kristillistä näkökulmaa.
Kristillisen ajattelutavan perusteella myös Jumalaan tai ”jumaluuksiin” uskomattomien johdalla rakkauden ilmeneminen (heidän elämässään, siis myös heidän teoissaan) on heijastumaa Jumalan rakkaudesta.
Mistä hyvyys ja rakkaus omasti mielestäsi kumpuaa?
Evoluutiossa ei ole itsessään hyvyyttä eikä pahuutta, eikä niinmuodoin rakkauttakaan. On vain erilaista käyttäytymistä, erilaista reagointia ja erilaisia tapahtumia. Hyvyys ja rakkaus on ”tempaistava” jostain muualta – tai sitten vain todettava, että rakkaus on vain illuusioo, jonka me ihmispoloiset olemme jostain syystä keksineet kuvaamaan jotakin erikoiselta tuntuvaa; kuitenkin vailla syvempää tarkoitusta kuin eloonjäämisen vietti, jonka merkitys on sekin vain keksitty illuusio, sitä vain näyttää tapahtuvan ja tapahtuu.
Mikko hyvä, en ole kiinnostunut klassiseksi kristillisyydeksi tulkituista näkemyksistä, minä luen Raamatusta mitä sieltä lukee ja teen johtopäätökset sen pohjalta.
Niin, Raamattua voi lukea niin monella tavalla. Tulkinta riippuu paljonkin uskonvaraisista ennakko-oletuksista.
Se tarkoittaa tietenkin myös sitä, että kritisoidessasi oman tulkinnallisen ymmärryksesi mukaista Raamatun tulkintaa tai ymmärrystä, kritiikkisi ei ”osu” klassisen kristillisyyden mukaisiin Raamatun kokonaissanomasta lähteviin ajattelutapoihin.
Ajattelutapoja ja ajattelutapojen ymmärryksiä on monia. Kaikki kai omasta mielestään ovat oikeassa.
Marko S: ”Antero S. Voisitko kaivaa esille tilaston, jossa ovat mukana myös muut kuin kristilliset maat? Perustelen tätä myös sillä, että käyttämäsi termi, ”uskonnollisuus” käsittää kaiken uskonnollisen käyttäytymisen uskonnosta riippumatta. On kyseenalaista poimia tilasto, jossa verrataan uskonnollisuutta ja onnellisuutta ns.ensimmäisessä maailmassa eli länsimaissa ja yleistää sen tulokset koskemaan myös ns kehittyvää maailmaa ja entistä ”toista maailmaa” eli Venäjää ja sen liittolaisia”
Kuten jo todettua, niitä muita maita ja niiden onnellisuutta voi mitata ihan sen perinteisen onnellisuustutkimuksen tilaston kautta. Mikään uskonto ei näyttäisi antavan sen kansalaisille onnellisuutta, onnellisuus koostuu laajemmin ajatellen muista asioista, uskonnon ja sen harjoittamisen vapauden ollessa varmasti toki yksi osatekijä kokonaisuudessa.
On myös huomioitava, että uskonto ja usko eivat ole sama asia. Uskonto voi olla myös ”kuollut” perinne ja rasite tai elämän toivo. Käsite ”uskonto” sulkee sisäänsä niin äärettömän erityyppisiä olemisia – jopa vastakkaisakin – että en pidä noin yleistävää käsittelyä realistisena ja mielekkäänä: mitä lopulta havainnoidaan, jos ”uskonto” mielletään hyvin laajasti elämään ja olosuhteisiin liityväksi ja kuitenkion hyvin heterogeeniseksi käsitteeksi itsessään.
Korrelaatiota voidaan aina etsiskellä mutta syy-seuraus -suhde voi olla usein ihan muuta. Keskiarvojakin voidaan etsikellä, mutta voi olla, että harvat ”oikeasti” asetuvat keskiarvolle. Pitäisi teitää myös jakauman luonne jne.
Spekulaatioita ha hypoteeseja tietenkin voidaan tuostakin datasta koittaa tehdä.
Niin eihän tutkimus ole kuin yksi , jossa Utahin osavaltio kärjessä jossa aikanaan ainakin oli 70 % mormoneja , jotka tietysti vastaavat onnellisuus kysymyksiin myöntävästi . Aikanaan Usan hallitus kielsi moniavioisuuden kun tuli paljon avioeroja kun ottivat toisten vaimoja . Isompi tutkimus taas kertoo suomen jo 8:tta krt peräkkäin olevan maailman onnellisin maa . Monissa maissa tervehdyksiin kuuluu kysyä mitä kuuluu , miten sulla menee ja kun syvemmin tutustuu niin elämä ei olekaan niin onnellista . Toinen määrittelee onnellisuuden materiaalin mukaan niinkuin lopulta taloudellinen asema toisi onnellisuuden , hetkellisesti kyllä voi tuntua että rikkaus tuo onnea ja sitä ihminen usein pyrkii keräämään Yksinjääminen on ihmiselle iso este onnellisuudelle , mutta ei tarkoita että yksinelävä ei voisi olla onnellinen , jos saa palvella toisia . Raamatullisessa näkökulmassa tähän vertautuu nisunjyvän vertaus , jos ihminen ei kuole itselleen niin se jää yksin eikä tuota hedelmää .
”Todellinen onnellisuus kumpuaa vapaudesta ja yhteiskunnasta, joka mahdollistaa ihmisille elämän arvoisen elämän. Uskonto, uskonnolliset tilaisuudet ja kirkko muodostavat tässä yhtälössä osan vain niille, joille kyseiset ilmiöt ovat tärkeitä – ei muille.”
Edellinen on tähän kommenttini vain vähän liittyvä:
Taivaan ja helvetin lievin muoto on koettavissa maan päällä.
En tarkoita yhteiskunnallista tyytyväisyyttä, mitä Suomesta on löytynyt enemmän kuin yleensä nk. sivistysmaissa. Tarkoitan hengellisen tutkistelun tulosta, eli katoamattoman Jumalan ihmiseen puhaltaman Hengen vaikutusta, joka Henki on kuollut tai elävä. Kuollut ei tietystikään vaikuta muuten kuin elämän puutteena.
Haukka Jari,
Laitoit yhtälön: ”Kristinusko on uskonnollisuuden antiteesi”.
Tämä vastakohtaisuus on ollut heikoilla sitten oppien, ”pelastava lapsikaste ja synnit pesevä ehtoollinen” – jälkeen.
SAKRAMENTIT EIVÄT OLE TAIKATEMPPUJA (Luterilainen kristitty uskoo Jumalan sanan lupauksiin)
Luterilaisuudessa (viitaten erityisesti Augsburgin tunnustukseen ja Martti Lutherin opetuksiin) todetaan, että:
Sakramentit ovat Jumalan armon välineitä, mutta ne vaikuttavat hyödyn vain USKON KAUTTA.
Toisin sanoen, vaikkakin sakramentti itsessään on pyhä toimitus, joka sisältää JUMALAN LUPAUKSEN (esim. kaste, ehtoollinen), se ei ”automatisoi” pelastusta tai hengellistä hyötyä. Uskolla otetaan vastaan se, mitä sakramentti tarjoaa – esim. syntien anteeksianto, yhteys Kristukseen.
📖 Luther sanoo ehtoollisesta:
”Se ei ole leivän ja viinin syöminen ja juominen, joka tekee ehtoollisen hyödylliseksi, vaan USKO, joka sydämessään uskoo sen, mitä sana sanoo: ’teidän edestänne annettu’ ja ’teidän edestänne vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi’.”
Timo ja Kari, en ihmettele intoanne, mutta toivoin, että Jari Haukka olisi tähän saanut tilaisuuden vastata. Näyttää nyt menneen tilaisuus vähän niinkuin sivu suun?!
Emme ole vieneet Jarilta mitään pois. Minä toivon ja odotan myös, että Jari Haukka kommentoisi. Se on edelleen mahdollista.
Reijo M.,
Uskonnollisuus on sosiaalinen ilmiö, myös monet ideologiat ja niiden seuraajat ovat omalla tavallaan uskonnollisia.
Kristinusko taas on tie, jolla seuraamme Kristusta. Tämä on mahdollista vain kun olemme Kirkon jäseniä ja kuulumme tuolla tiellä vaeltaviin kasteen ja mirhavoitelun kautta.
Kirkko on yhteisö, jonka pää on Kristus. Jumalanpalveluksissa saamme voimaa vaeltaa, erityisesti osallisuus pyhiin lahjoihin (ehtoollinen) on olennaista. Koska maallisen vaelluksemme aikana olemme ruumiillisia, tarvitsemme kasteen, mirhavoitelub, synnintunnustuksen ja muut pyhät toimitukset vahvistukseksi. Ja tietysti osallistuminen yhteiseen rukoukseen on olennaista.
Jari Haukka: ”Uskonnollisuus on sosiaalinen ilmiö, myös monet ideologiat ja niiden seuraajat ovat omalla tavallaan uskonnollisia.”
Vai olisiko kuitenkin niin, että sekä ideologiat että uskonnot ovat ennen kaikkea sosiaalisia ilmiöitä.
Jari H.
Toivon, että tämä vastineeni ei tunnu sinulle kyllöttävältä, koska kaapaisen vähän kauempaa.
Olen viimeaikoina usein halunnut painottaa lainasanojen sudenkuoppia, kun ne liittyvät Raamatun ilmoitukseen.
Raamatun ilmoitus on Jeesus, josta ensimmäinen maininta on 1.Moos. 3:15. Jeesus ilmaistaan kreikaksi ”Christos / Χριστος”. Tämä kreikan runko on siirtynyt kääntämättömänä tai sama runko väänneltynä eri kielille.
Vaikka olen jo toisaalla maininnut mitä Christos suomeksi on ja että Jeesuksen opetuslapsia, seuraajia kutsutaan Suomessa uskoviksi, joka sana selkeyttää asian sanan takana, vt. Apt. 15:23.
Hieman toistan, mitä Tiehen tulee ja että se on Jeesus, ”Minä olen Tie , Totuus ja Elämä”. Tällää tiellä kulkee vain uskovat, kr. Christianos. Jeesuksen opetuslapseki, seuraajaksi tullaan kun Jeesus itse muuttaa ihmiseen sisällisesti. Sakramentalinen kaste tai mirhavoitelu ei sitä estä, ellei näiden välineiden, ihmistekojen voimaan uskota vanhurskauttaviksi.
Jos kirkko olisi yhtäkuin Jumalan Seurakunta, ek-klesia, niin sillä olisi iankaikkisuuteen vaikutus. Kirkko kuitenkin jo sanana on ikäänkuin maasta polkaistu. Kyriakos / kyrios ei liity Seurakuntaan, mikä on seinätön.
Osallisuus ”pyhiin lahjoihin”, mikä on viittauksesi ehtoolliseen, kasteeseen, mirhavoiteluun, synnintunnustukseen ynnä muut pyhät toimitukset eivät ole sitä pyhitystä, mitä ilman kukaan ei ole näkevä Herraa, vt. Hebr. 12:14. Pyrkimys on sydämen, Jumalan Hengen uskovassa vaikuttava halu, ei rituaali tai joukkoliike. Ei-uskovalle ne kyllä tuottavat hyvää mieltä, niinkuin oikean asian vuoksi vainnäkö.
Oikein Kari todistaa Kristuksen asettamista armonvälineistä , villissä kristillisyydessä ollaan oman järkeilyn varassa , kun ei tunneta sanaa ei oteta sitä kuten se on kirjoitettu . Kristus asettanut kasteen ja ehtoollisen ja antanut lupaukset niistä ja niihin usko tarttuu Jumalan sanan kautta ja kirkastaa Pyhän Hengen osallisuudessa Kristusta näissä. Kristus itse on lahja ja sisältö näissä annettuna .
Vielä tuohon Karin kommenttiin että tietysti vaikka pienen lapsen kasteessa , hän saa Pyhän Hengen lahjan ja uskon kuten apt. 2 todistaa .
Tuo lapsikaste on tullut haukkumasanaksi , raamattu puhuu kasteesta Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen kastamisesta . Raamattu ei erittele kenelle Kristuksen asettaman kasteen lahjan hän antaa . Ei ole uskovien kastetta myöskään eikä missään kohdin raamattu puhu uskovien perheiden lapsien kasteista tultua johonkin järjelliseen ikään , se on ihan uutta keksintöä vailla ilman raamatullista ja apostolista uskoa . Juutalaista perinnettä tuntien perhe tarkoitti kaikkia ja myös usein juutalaisperheet esittelevät perheensä nimeltä jokaisen kertoen , on siis päivän selvää että perhekuntakasteet tarkoittavat kaikkia perheenjäseniä ja myös ehtoolinen jaettiin pienille lapsille ja tietysti Jumalan tahto on antaa kaikille koska hän tahtoo kaikki pelastaa . Perhekuntakasteita oli alkuseurakunnassa ja kastettavat olivat pakanuudesta kääntyneitä ja juutalaisia . Uskovien kaste , kuuliaisuuden askel on tullut 1600-luvulla kristillisyyteen , siinä ei ole myöskään liiton kanssa mitään yhteyttä Jumalan sanaan . Ympärileikkaus suoritettiin 8päivän ikäisille , joka on kasteen esikuva kasteen liitosta . Mutta varmaan turhaa ottaa Reijolle monia raamatunkohtia jotka asian ilmaisevat . Asia mennyt nyt ohi blogitekstin , siitä pahoittelut!