Tässä jutussa mutkat menevät kyllä iloisen reippaasti suoriksi. Menkööt. (Stephen Hawkingia koskevat maininnat lainaan tekoälyltä.)
Fysikalistinen maailmankuva
Fysikalistis-evolutionistinen maailma kehittyy, muuntuu ja kasvaa itsestään, ilman alkuunpanevaa yliluonnollista syytä. Edeltäviä syitä kyllä löytyy, kosolti. Ilman niitä systeemi ei toimi. Ne luovat sen. Niiden tunnistaminen ja haltuunotto mahdollistaa tieteen kehityksen. Stephen Hawking, pesunkestävä fysikalisti ja Big Bang -teorian kannattajan mukaan kvanttimekaniikka, painovoima ja suhteellisuusteoria selittävät riittävästi, miten universumi, kosmos sai alkunsa, sen, mitä ylipäätään on. Vuonna 2014 hän sanoi haastattelijalle: ”Olen ateisti, Uskonto edellyttää ihmeiden olemassaoloa. Se ei ole yhtäpitävä tieteen kannalta”.
Syiden ja niiden seurauksien ketjun armottomuus pehmenee hieman, kun keksitään, että evoluution myötä ihmiset kehittivät eloonjäämisensä takaamiseksi myötätunnon. Myötätunto on ase taistelussa armotonta syyn ja seurauksien maailmaa vastaan.
Evolutionistiseen katsantoon voidaan lisätä myös humaani häivähdys sallimalla uskonnollisen mielikuvituksen käyttö. Elämän jatkuvuuden kannalta jännittäviä paikkoja koristellaan runollisilla kuvilla, järjen tavoittamattomilla keijukaisilla, enkeleillä, peikoilla, johdatuksilla, saduilla, universumin energioilla ja jumalilla. Niin on kivempaa.
Myös jumala-puhe voidaan liittää vakavamminkin fysikaaliseen maailmankuvaan. Annetaan hänen, tämän jumaluuden siis, symboloida myötätuntoa, ihmistä ja luomakunnasta huolehtimista ja rakkautta. Tällaista jumaluutta voidaan myös rukoilla, mutta silloin on jo siirrytty seuraavan alaotsikon maailmaan.
Maailma on paitsi fysikalistinen myös henkinen
Toinen vaihtoehtoinen tapa katsoa maailmaa. Universumi ei ole vain fyysinen, vaan sillä on myös ihan oikea yliluonnollinen ulottuvuus. Tarvitaan tekniikoita ja ”tietoa”, miten ylhäällä vaikuttavat myönteiset, joissakin tapauksissa myös pahantahtoiset voimat saadaan täällä alhaalla käyttöön. Tarot-kortit kertovat miten asiat ovat tai voisivat olla, astrologia tulkitsee ulkoavaruuden liikkeitä maallisen arjen ehostamiseksi, käsinkosketeltaviin kristalleihin kanavoituu eloa sulostuttavia voimia, on vain saatava tieto, että miten. Arkisen maailman lisäksi löytyy myös ylinen ja alinen maailma, animistinen maailma – kiehtovaa muinaista viisautta.
Myötätunto ja viisaus voidaan asettaa fysikalistis-henkisesti ymmärretyn elämänjatkumon sisään. Näin tehdään, ei vain sekulaaristuneessa kulttuurikristillisyydessä, vaan ennen kaikkea dharmisissa katsannoissa. Mahayanabuddhalaisuudessa nirvaana on samsaaran toinen puoli: elämän kiertokulku oikein ymmärrettynä on vapautus siitä. Perimmäisyys asettuu syyn ja seurauksen lain ohittavaksi prinsiipiksi. Syyn ja seurauksen laki, karma, toteutuu sekä luonnossa että myös kosmoksen yliluonnollisissa kerroksissa. Syiden ja seurauksien koko revohka on jatkuvan muutoksen tilassa eikä siten tyydytä perimmäistä elämänjanoa. On päästävä syiden ja seurauksien armottoman ketjun ulkopuolelle. Myötätunto – ja onni – otetaan sieltä haltuun omin keinoin. Eikä tähän buddhalainen jumalia tarvitse. Nehän ovat yhtä lailla kuin mekin syiden ja seurausten lakien alaisia entiteettejä.
Voidaan myös olettaa, että koko universumi on itse asiassa jumaluutta tai Jumalaa. Olisiko tämä lähinnä hindulaisuuden optio? Koska koko universumi on itse asiassa jumaluutta, yhtä ja samaa perimmäisyyttä, se löytyy myös ihmisen sisimmästä. Maailmaan ja ihmiseen kätkeytyvä jumaluus tai jumalallinen perimmäisyys on otettavissa haltuun. Se on useimmilta salassa, vaikka kaikki kantavat sisimmässään yhtä ja samaa jumal-kipinää. Kipinän elvyttäminen tuottaa tarvittavia hyvyyksiä. Hard core elvyttäjät etsivät arkisen elämän rikastuttamisen lisäksi perimmäistä oivallusta, valaistuskokemusta, sulautumista jumaluuteen. On tarjolla oivallukseen johdattavia tekniikoita. Rivikansalaisella kokemukseen on melkoisesti matkaa, joissakin tulkinnoissa useita elämänkiertoja, ja paikka paikoin vaativaakin askeesia. Pikareittejäkin on toki löydetty.
Ensimmäinen ihme ja sen seuraukset – kristillinen optio
Voidaan myös ajatella, (minä ajattelen näin tai ehkä pikemminkin uskon) että Jumala ei löydy syiden ja seurauksien maailmasta, koska Hänhän on koko systeemin luoja. Hänen varsinainen kotipaikkansa ei ole fysikalistisessa eikä kosmisessa putkessa. Hänet voi kyllä arvata putken ihmeitä tarkkailemalla. Hän ei ole yksi syy- ja seurausmaailman toimija. Hän on koko evolutionaarisen systeemin luoja, eri olemusta kuin se. Hän on olemassaolo, ”Minä olen”. Meidän olemassaolomme riippuu itse asiassa hänestä. Olemme hänen edessään, coram Deo, ja samalla jossakin mielessä myös hänessä. ”Hänessä me elämme, liikumme ja olemme”. Mestari, viipyy edelleen verstaassaan ja tarkastelee luomaansa kvanttimekaniikkaa, painovoimaa ja suhteellisuusteoriamme kuvaamaa avaruutta, big bangia ja kaikkia sen seurauksia, luonnollista ja joidenkuiden katsantojen tunnistamaa yliluonnollistakin todellisuutta. Mestari pani ja panee edelleen pakettia kasaan verstaassaan. Ensimmäinen ihme on se, että jotakin ylipäätään on. Kun tämän ihmeen tunnistaa, pienemmät ihmeet, ruumiiden ylösnousemiset kuolleista, veden päällä kävely, viiden tuhannen ruokkiminen viidellä leivällä ja kahdella kalalla paljastuvat itse asiassa ihan pikkujutuiksi.
Pekka Y Hiltunen
