Alpo Rusi: Suomessa on seurattu vain toisen osapuolen sanoitusta Gazan sodasta

VTT, suurlähettiläs emer. Alpo Rusi kirjoittaa 24.9. Hämeenlinnassa ilmestyvässä Hämeen Sanomissa (Näkökulma) ja kenties muissakin maakuntalehdissä palstatilaa saaneessa artikkelissaan otsikolla ”Palestiinan tunnustaminen nyt on myös ongelma” seuraavaa:

”Julkisuudessa keskustelua (suhtautumista Gazassa käytäviin sotatoimiin) Suomessa on hallinnut Israel-kriittisyys, jossa Palestiina-kysymyksen tausta ei ole ollut riittävästi esillä. Hamasin hyökkäyksen geopoliittista merkitystä on käsitelty niukasti, ei vain Israelin turvallisuuden vaan laajemmin islamilaisen terrorismin ja antisemitismin leviämisen kannalta. Suomessa on taitettu peistä ansiokkaasti rasismista, mutta ruokittu antisemitismiä, kun on seurattu vain arabimaiden ja Palestiinan sanoitusta.”

Sota on Rusin mukaan käännetty Israelin syyksi ja ”nostettu esille kansanmurhaväitteitä”. Hän arvostelee demokratian suomalla jokamiehen oikeudella ja rohkeudella, kuitenkin kiihkottomasti, sekä tasavallan presidentti Alexander Stubbia että suomalaisen mediakentän valtavirtaa, jotka antavat yksipuolisesti tukea nimenomaan Stubbin ajamalle ja harvinaisella tavalla julkituomalle tavoitteelle tunnustaa Palestiina ilman ehtoja. Rusin mukaan lähes poikkeuksetta tunnustamiselle on asetettu ehtoja.

Itsenäinen Palestiina –
”joelta merelle”?

Rusi jatkaa, että Hamasin edustajat ovat ylistäneet länsimaiden tunnustamisaaltoa ja pitäneet sitä järjestön (ja lukuisten palestiinalaisten, jotka uskovat taistelevansa oikean asian – myös uskontonsa puolesta) taistelun ansiona. ”On otettu ensimmäinen askel, jolla perustetaan itsenäinen Palestiinan valtio, jonka pääkaupunkina on Jerusalem.” Näin siteeraa Alpo Rusi kirjoituksessaan erikseen nimeämätöntä lähdettä.

Huomioitavaa on, että nimenomaan Jerusalemin halutaan olevan tulevan valtion pääkaupunki – kaukana ei todellakaan ole ajatus siitä, että pro Palestiina -ryhmittymien huuto ”Joelta mereltä” on lopullinen tavoite – ei mikään kaksivaltiomalli. Varsinkin konfliktin uskonnolliseen taustaan liittyvän näkemyksen mukaan mitään rauhaa ei ole luvassa Lähi-Itään, vaikka Palestiinan valtio syntyisi huomispäivänä.

Rusi pitää todennäköisenä, että radikaalit muslimiryhmät myöskään Euroopassa eivät tunnustamisten myötä rauhoittuisi, vaan katsovat pyhän sodan, jihadin, ottavan uusia kierroksia lännessä. ”Jos Israelia ryhdytään lisäksi eri tavoin boikotoimaan, se olisi voitto islamilaiselle radikalismille.”

Tärkeä pointti Rusin kokosivun artikkelissa on myös toteamus, että ”Israel puolustaa epädemokraattisten arabimaiden ja vallankumouksellisen Iranin tukemien islamististen terroristien keskellä myös eurooppalaisia arvoja. — Israelin puolustussota nojaa YK:n peruskirjan artikla 51:n tarjoamaan oikeussuojaan.” Vastaava YK:ta edeltäneen Kansainliiton asiakirja oli Suomen ainoa kansainvälinen konkreettinen tuki talvisodassa.

Suomella on kirjoittajan mukaan oma historiansa, jonka ymmärtäminen tarjoaisi aineksia kehittää Suomelle ihan sen omista kokemuksista nousevaa ulkopolitiikkaa Lähi-Idässä ja jättää omaan arvoonsa omasta mielestäni peräti populistiset vaatimukset astumisesta jo etukäteen ”historian oikealle puolelle” (!).

Kahta valtiota on yritetty
perustaa ennenkin…

Israelia puoltavissa teksteissä ei ehkä uskottavuuden säilyttämiseksi viitata demokraattisesti hallinnoidun Israelin ja sen puolustusvoimien, IDF:n asiakirjoihin, vaikkakin Gazan erinimisiä viranomaislähteitä siteerataan ikään kuin objektiivisen totuuden lähteinä. Rusikin viittaa tässä yhteydessä Israelin johtavan oppositiopuolueen edustajaan, entiseen pääministeri Naftali Bennettiin,  joka myös oli tuominnut viime sunnuntaina X:ssä tunnustamiset ja piti niitä Hamasin terroriin palkitsemisena.

Bennett toteaa sitaatin mukaan, että kahta valtiota on yritetty perustaa aiemminkin, mutta seurauksena on ollut vain nykyinen, Hamasiin hallitsema terroristinen Gaza, josta käsin Israelia vastaan tehtiin 7.10. 2023 massamurhaoperaatio.

On syytä siteerata jotain unhoon jo jäänyttä nettikirjoittajaa, jonka mukaan harvoin, jos koskaan ”kansanmurhan uhriosapuoli” on ottanut panttivankeja ja pitää sinnikkäästi kiinni heistä ja heidän ruumiistaan, vaikka väitetty ”kansanmurhaajavaltio” on jatkuvasti korostanut, että juuri panttivankien sieppaus vajaa kaksi vuotta sitten aloitti massiiviset sotilasoperaatiot ja vankien palautus elävinä ja kuolleina myös lopettaisi ne.

Jouko Siirilä
Jouko Siirilä
Journalismia eri nimikkeillä 1980-luvun puolivälistä alkaen Nurmijärven Sanomissa, Keskisuomalaisessa, Ähtärissä ilmestyvän paikallislehti Uutisnuotassa, freelancerina lasten ollessa pieniä sekä Sanansaattaja-lehdessä (Sley ry). Hämeenkylän seurakunnan tiedottajana toimin vuoteen 2021. Opettajan sijaisuuksia vielä parin vuoden ajalta tältä vuosikymmeneltä. Yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinto eteni maaliin erittäin pitkän välivaiheen jälkeen keväällä 2022. Tällä hetkellä kokoan kahta historiikkia. Ensimmäinen kertoo Kalliolan lastenkodin tarinan (Sley ry) ja toinen lapsuuteni kotikylästä Alavuden Kätkänjoesta.