Otsikon lailla voisi ajatella, kun kuuntelee eduskunnan keskusteluja etteivät vasen ja oikea laita tiedä mitä kukakin tekee ja miksi? Tai halua ymmärtää tai ainakaan myöntää mitään varsinkaan edustamansa puolueen aiemmin tekemiä huonoja päätöksiä. Päätöksillä on aina seuraamuksensa. Se mitä päätetään nyt, heijastuu vasta tulevaisuudessa. Eli nyt eletään niiden päätösten varjossa joista on tehty päätös jo aiemmin. Kauan ennen tätä hallitusta. Tämän kun nyt ymmärtäisimme.
Poliittinen muisti on vain niin lyhyt. Mutta kerrataan. Kertaushan on opintojen äiti. Näin koulussa on opetettu.
Suomessa tuli vuonna 2017 eli 8 vuotta sitten laki joka vapautti kauppojen aukioloajat eli Kaupanalan vapautuminen (2017). Siihen asti kaupat saivat olla esimerkiksi sunnuntaisin auki vain kesäisin ja muuna aikana poikkeusluvalla. Lauantaisinkin kaupat menivät kiinni klo.16.00 mennessä. Arkisinkin kaupat avautuivat aikaisintaan klo.8.00, yleensä tuntia myöhemmin. Elettiin paljon säännöllisempää aikaa. Itseasiassa ei edes haaveiltu nykyisen kaltaisesta 24/7 yhteiskunnasta. Mutta tässä me nyt vaan olemme.
Toki aina on ollut pelastusala ja sairaanhoito, mutta muut työt olivat enemmän päivätöitä tai ainakin säännöllisiä työaikoja kuten leipomot ja lehdenjakajat. No, miten 8 vuotta sitten voimaan tullut laki on vaikuttanut yhteiskuntaan? Lain tarkoitus oli työllistää.
Tätä on Palvelualojen ammattiliitto (PAM) tutkinut ja tässä on tulos:
•Kaupanalan vapautuminen (2017) on vaikuttanut perhe- ja työelämän yhteensovittamiseen
•Vaikeuksia lastenhoidon kanssa. Vuoropäivähoidot eivät ole hyvästä lapsille. Puhutaan jo varhaiskasvatuksen uupuneista lapsista.
•Lepoaikaa ei ole tarpeeksi vuorojen välissä
•Lisää henkilökuntaa ei ole palkattu. Kaikki tekevät kaikkia vuoroja.
•Työvuoroihin ei voi vaikuttaa.
Tänään olemme kuulleet uutisissa että työttömyys on lisääntynyt. Tällä em.lailla ei ole ollut työllistävää vaikutusta vaikka marketteja nousee pienten kivijalkaliikkeiden kustannuksella kuin sieniä sateella. Palvelualan- ja kaupanalan työpaikkailmoituksissa lukee selvästi, että sen sijaan että olisi sen kummempaa pääsy- tai koulutusvaatimusta alalle, niin kaikkien pitää olla valmis tekemään kaikkia vuoroja. Tämä on lähtökohtaisesti väärin! Ihminen on geneettisesti 50 %:sti joko aamu- tai iltaihminen. Ja koska meillä on myös syntyvyys laskenut niin eipä nämä kaupanalan työvuorot ainakaan houkuttele alalle eikä lasten tekoon, jos sattuu olemaan jo alalla. Joillekin se on väylä päästä pois ja saada lisäaikaa miettiä alan vaihtoa tai koulutusta. Mutta aika vähän on töitä tarjolla missä olisi säännöllinen työaika. Monet työnantajat suhtautuvat asiaan huonosti tyyliin ”kyllähän sinä olet tiennyt taloon tullessa, että kaikki tekee kaikkia vuoroja”, jos työntekijä sattuisi kysyä vakituisempaa työrytmiä. Ihan jo perheenkin takia. Itsekin jouduin tällaiseen tilanteeseen kun tein sekavuoroyötyötä. Pyysin saada tehdä vain päivävuoroa koska tunsin kroppani. Tunsin väsymyksen merkit. Tiesin että joudun pian ”saikuttamisen” kierteeseen missä jo niin moni kollega oli, että ajattelin vaikuttaa tähän. Se ei käynyt esihenkilölle. Irtisanoin itseni. Se on ollut tähän asti paras päätös aivoterveyteni kannalta.
On meinaan niin, että työuupumus mikä on jo pitkittyneen stressin seurausta on lisääntynyt noin 40 %:lla. Joka 10.työikäinen on sairastunut työuupumukseen. Työuupumus on kansallinen ongelma.
Ja kun samanaikaisesti Aivosäätiön tutkimuksissa (syksy-24) osoitetaan, että työikäisten aivosairaudet ovat myös lisääntyneet niin löytyisiköhän tässä jonkinlainen syy-yhteys? On päivänselvää, että työnantajat ja työvuorolistojen laatijat ovat vastuussa työntekijöiden hyvinvoinnista. Ei voi olla niin että tulosta tehdään työntekijöiden selkärangasta ja aivoterveyden kustannuksella.
Ja tässä samassa hössäkässä kärsijöinä ovat lapset. Ne jotka on maailmaan saatettu. Silloin kun Kaupanalan laki astui voimaan, on silloin syntyneet lapset nyt siis 8- vuotiaita koululaisia. Heidän aikanaan on koulumaailmakin muuttunut täysin. Nyt on inkluusio sekä avokonttori- ja yhtenäisluokat.
Ja on niitä jotka kohauttelevat olkapäitään, että ”tällaista tämä nyt on”. Tai jopa väittävät, ”aina on näin ollut”. No ei varmaan ole ollut. Kun minä tuli äidiksi vuonna 1989, oli maailma ihan erilainen. Kun minusta tuli mummu, oli maailma menossa jo ihan toiseen suuntaan. Silloin elettiin vuotta 2015. Nyt kymmenessä vuodessa asiat ovat menneet vain huonompaan suuntaan omien päätöstemme johdosta. Kaikesta ei voi syyttää koronaa tai sotaa. Ja tähän pitäisi nyt saada muutoksia. Yhteiskunnassa pitäisi tehdä systeeminen muutos ja työnantajienkin pitäisi katsoa sen verran peiliin ja kysyä, että onko tämä työpaikka aivoergonominen?
Valitettavasti tietoisuus on vielä vähäistä, mutta ehkä tämän kirjoituksen lukee joku sellainen joka tekee päätöksiä. Ja saa tästä ajattelemisen aihetta. Edes.
Tässä linkki Rakasta aivojasi- ääniohjelmiin: https://open.spotify.com/show/50g3zLAba9M9o8lMRcSDQM
Ota kuunteluun ja tee ainakin itse muutoksia omassa arjessasi. Kaikki lähtee aivoista. Jos aivot eivät voi hyvin, ei yksilökään voi hyvin. Aivot vaikuttavat kaikkeen mitä teemme, osaamme, tunnemme, tiedämme ja muistamme. ”Pidä kovalevy kunnossa”
Miten tässä näin pääsi käymään? Mitä on tapahtunut viimeisen 10 vuoden aikana? Asiat alkoivat mennä huonoon suuntaan jo ennen koronaa. Eli sen verhon taakse ei voi piiloutua.
