Siihen tarvitaan sitä rakkautta, jota meillä ei luonnostamme ole. Olemmehan monessa asiassa erimielisiä. Kukin meistä omalla persoonallisella tavallaan.
Rakkaus, jonka Jumala antaa kestää vastakkaisten mielipiteiden paineen. Hengen hedelmä on rakkaus.Gal 5:22 Tosin kirkon käyttämä käännös puhuu siinä hedelmistä. Se on mielestäni ongelmallinen käännös. Koska meidän kykymme rakastaa on aika puuteellinen. Se tulee oikein hyvin esiin näissä keskusteluissa ja varsinkin kirkon ns.kriisissä.
Jotta selviämme Hengen hedelmän antamasta haasteesta, niin tarvitsemme siihen Jumalan apua ja rukousta. Hän kykenee antamaan rakkautta silloinkin, kun meidän mielestämme se on mahdotonta. Mielestäni hengen hedelmä on parempi käännös, kuin hedelmät. Hedelmät luo kuvan yrityksestä rakastaa ja puristaa esiin jotain mitä sisimmässäni ei luonnostaan ole. Hengen hedelmä luo paremman kuvan siitä, että kyse on ulkopuolelta tulevasta rakkaudesta, jonka Jumalan Henki vaikuttaa.
Mielenkiintoista on ollut havaita, että heti seuraavana Gal 5:22 Hengen hedelmän luettelossa on ilo. Ilo siitä, että saamme olla Jumalan rakakkauden vaikutuspiirissä. Se kohdistuu minuun ja myös häneen, jolla on aivan erilainen näkemys. Rakkaus ja ilo siitä, että on rakastettu vaikuttaa sisimpään rauhan. Jumalan rauhan vaikutuksen alaisina saamme omistaa uskossa sen kärsivällisyyden, jota tarvitsemme, kun luemme muiden tekstejä. Kärsivällisyys saa aikaan sen, että kykenemme vastamaan hyvillä sanoilla ja pysyä tässä asenteessa uskollisesti ja yrittää kirjoittaa vieläpä lempeäasti. Silloinkin kun kumoamme vastaan sanojan väitteet. Tässä kaikessa auttaa meitä Jumalan antama itsehillintä. Se ei kuitenkaan estä meitä vastaamasta, vaikka pahin kiukku onkin jo kadonnut. Silloin voimme ehkä vastata asiaan. Eikä vain siihen tunteeseen, joka meissä heräsi toisen tekstiä lukiessa. Joten melkoisen haasteen Gal. 5:22 meille suo.
Täältä löytyy se puolueeton kenttä, josta minulle on esitetty, ettei tätä ole. Mielipiteissä saamme olla erimielisiä ja jopa nokat vastakkain, mutta silti on pidettävä mielessä, että Jumala rakastaa yhtä paljon meitä molempia.
Yksimielisyyden edellyttäminen tai varsinkaan vaatiminen voi olla suorastaan rakkaudelle vastakkaista: vallantavoittelua ja/tai oman (tai) egon korostamista. Toisaalta pitämällä kiinni siitä, minkä uskoo ja kokee oikeaksi, ei välttämättä merkitse ”egon korotusta” tai vallankäyttöä. Toki on niinkin, että valtaa voi käyttää rakkaudellisesti ja rakkauden vuoksikin.
Ja voi olla niinkin, että ei syystä tai toisesta haluta, uskalleta tai osata olla rakkauden kohteina. Kristityillä(kin) voi olla joskus liiallinen suoritustarve, joka johtuu siitä, ettei ole ymmärretty Jumalna rakauden syvyyttä. Ja toisaalta Jumalan rakkauden kokeminen ja ymmärtäminen voi laittaa ihmisen tekemään asioita, joskus väsymykseenkin asti, kun unohdamme Jumalan rakkauden – ja joskus myös oman ”valvomisemme”, jolla en tarkoita tietenkään unettomuutta!
Jo joskus me ihmiset saamme sitten rakkaudesta verukkeen olla tekemättä sitä, mitä tulisi tehdä. Tai sitten vaadimme muilta jotain ”tiettyä” rakkauden nimissä.
Kekseliäitäkin me ihmiset olemme…
Tuosta tuli mieleen, että rakkaus on edellytys kunnioittavalle keskustelulle. Vasta silloin kun kunniotamme toista, joka on mielipiteissään aivan toista laitaa, niin silloin mielipiteiden vaihto on mielekästä. Muutenhan toistamme toistamisen jälkeen pelkkiä omia mielipiteitä. Sitä keskustelun muotoa kutsutaan väittelyksi.
”Rakaus kaikki voitaa”, Konsta Pylkkänen.
Uskon, että etenkin Pekka, kohdistaa tämän rakkaudesta viestin minulle ja Arile. Meillä kummallakin on omat vikamme, vaikka minulla vähemmän, mutta uskon, että pyrimme julistamaan rakkautta Totuudessa, koska kumpikin tarvitaan.
Kaikilla Reijo on vikamme ja se on syntiinlankeemuksen seurausta , mutta Kristuksessa voimme olla pyhiä . Pysykäämme vain siinä totisessa viinipuussa , Kristuksessa .
Voit olla Reijo aivan huoleti. Sillä en ole kohdistamassa tätä sinuun, enkä keneekään muuhunkaan. Minua vain on alkanut kiinnostaa asia yhtenä ilmiönä. Jossain keskustelussa toin esiin sen että on olemassa kolmaskin vaihtoehto ei ja kyllä linjan lisäksi. Keskustelut kun polarisoituu miltei aina.
Joku väitti silloin heti, ettei sellaista kolmatta linjaa ole. Luulin jo olleeni väärässä. Kunnes myöhemmin eräässä raamattupiiri keskustelussa asiaa sivuuttiin ja tajusin, että olin löytänyt, jotain erityistä. Nyt haluan pohtia teidän kaikkien kanssa tätä lisää. Missään tapauksessa tarkoitus ei olle syyttää ketään rakkauden puuteesta, tai mistään muustakaan. Voisiko todella löytää sellainen keskustelu ilmapiiri, jossa vastakkaiset mielipiteet eivät henkilöityisi ?
Vuosia sitten vedin ryhmää jonka aluksi alustin lyhyesti jostakin aiheesta. Sen jälkeen kukin sai mahdollisuuden kertoa siitä omakohtainen näköala. Kukaan ei saanut keskeyttää, eikä kommentoida. Sitten vuoro siirtyi seuraavalle.
Kaikki saivat puhua vuorollaan mikäli halusivat. Oli mielenkiintoisia keskusteluja. Ensin niihin osallistui eri kirkkokunnista väkeä, mutta myöhemmin mukaan tuli innokkaasti ateisteja ja vapaa.ajattelijoita ym.
Jukka Mikkola: ”Ainakaan evoluutio ei syvää rakkautta selitä eikä synnytä…”
Rakkaus on nimenomaan evoluutiolla helposti selitettävissä, eikä rakkaudessa ole tieteelle mitään sen kummempaa ihmeteltävää.
En usko, että aiheesta kannattaa alkaa väittelemään, koska kyse on filosofis-maailmankatsomuksellisesta kysymyksestä – riippumatta siitä pidetäänkö evoluutiota itsessään totena.
Argumentteja puoleen jos toiseenkin voidaan esittä, eikä kiista sillä tule ratkeamaan.
En ole vielä kohdannut sellaisa argumentteja, jotka minut vakuuttaisi se, että rakkaus sen varsinaisessa (ja laajastikin ymmärretyssä) merkityksessä olisi evoluution itsensä synnyttämä; mutta toki rakkauden voidaan ajatella olevan evoluutiossa vaikuttavana tekijänä, ja erilaisia selitysmalleja voidaan esittää eri ”rakkaus-ilmiöiden” taustaksi.
”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.” Paavali
Kaikki vääryys on syntiä ja rakkauden puutetta, joka maailmassa vaikuttaa. Köyhät ja sairaat ovat aina keskuudessamme ja lähimmäinen on käden mitan päässä… Rakkauden puutetta on paljon…Jokaisessa ihmisessä.
Ismo Malinen onko uskovilla kyky rakastaa kuten Jumala tahtoo? Entä onko sama rakkaus pakanoilla/lihallisilla uskovilla?
Rakkauden apostoli opettaa että rakastaisimme teoissa ja totuudessa . Korinttolaiskirjeen rakkauden ylistys on kuva Kristuksesta . Jumalan pojan rakkaus vaikuttaa uskossa tekoja , joka ei etsi omaansa vaan ottaa toisen hädän omakseen.
Tietysti itse Jeesus on kuva tästä ja sanoissa kiteytyy totuus : ellei nisun jyvä putoa maahan se yksin eikä kanna hedelmää. Raamatussa on paljon kuvauksia tästä uskosta jossa Jumalan rakkaus vaikuttaa . Mm. Kaananilainen vaimo huusi Jeesukselle : Herra armahda minua vaikka hänen tytär oli riivattu ja tarvitsi apua eli rakkauden kautta vaikuttava usko katsoo toisen ihmisen hätään .
Jos ihminen elää omien päämäärien ja onnen etsimisessä ,niin se jää lopulta yksin , kuten nisunjävän vertaus opettaa , mutta toisia palvella usko jossa rakkaus vaikuttaa se kantaa paljon hedelmää . Kerran myös me maadumme kuollessa ja siinäkin nisunjyvä kuolee ja saa nousta Krituksessa uuteen elämään . Uskon isälle Aabramille opetettiin konkreettisesti kuinka kuolemaan sisältyy elämä kun vei poikansa Iisakin uhrattavaksi . Kristuksen kuolemaan kätkeytyy meidänkin elämä , kuten apostoli Paavali ennen mestaamista sanoi : jos olemme kuolleet yhdessä Kristuksen kanssa niin saamme myös elää yhdessä hänen kanssaan . Jumalan lapsen elämä on siis kuolemista kasteen jälkeenkin jokapäiväisen parannuksen kautta syntien tunnustamisen kautta .
Anteeksi tulee niin nopeasti kirjoitettua että tulee kirjoitusvirheitä ja pitäisi lukea läpi omat kirjoitukset 😅
Minun tulisi vähetä ja hänen kasvaa on itselle kuolemista ja toisen edun laittamista oman edun edelle ja näin uskossa rakkaus vaikuttaa . On aina nähtävissä se todellisuus jossa näkyy onko teot ja meidän puheet samaa puuta ja Johannes opettaakin että rakastaisimme totuudessa tekojen kautta eikä sanoilla. Uskova tarvitsee saada Jumalan rakkautta syntisenä niin että Pyhä Henki kirkastaa meille syntisyytemme niin suurena että olemme mahdottomia hänen edessään ja vain yksi on vanhurskas Jumalan edessä , itse Kristus jonka turvin vain ja ainoastaan voimme pelastua ja häneen laittaa kaikki elämässämme turvaten yksin häneen . Ja sana lupaa meissä vaikuttaa tahtomista ja tekemistä kun olemme Kristuksessa . Meidän ei tulisi jättää seurakuntamme kokouksia kuten Hebrealaiskirjeen kirjoittaja opettaa erityisesti viimeisistä ajoista , vaan kehoittaa toisia sitä enemmän kun se päivä lähestyy . Sekin on rakkautta kun pyydämme ihmisiä Jumalan sanan kuuloon ja kirkkoon , rakkaus näkyy huolena lähimmäisistä . Niitä ihmisiä on jokaisella jotka sairastavat, ovat yksinäisiä ja elämän runtelemia ja voi laittaa heidän hätänsä oman elämän viihtyisyyden tilalle . Se on sille yksinäiselle tai vaikeuksissa , sairauksien keskellä olevalle ihmiselle usein virkistävä hetki , eikä tarvitse mennä kuin kuuntelemaan ihmisen hätään ja sanat tulevat ei tarvitse lähteä raamatunjakeita miettien matkaan . Ihmisiä kuolee myös paljon yksinäisyydessä ja silloin voi myös pyytää papin käymään jos ihminen haluaa saada ehtoollista . Jeesus tuli maailmaan pelastaakseen meidät ja näin meidänkin tulee ajatella että ihmiset voivat rauhassa täältä lähteä synnit anteeksi annettuina Kristuksen työhön turvaten .