Useampi emerituspiispa on ottanut kantaa kansankirkon tilanteeseen kantaa ja esittänyt erilaisia näkemyksiä ratkaisuksi , kertoo varmasti huolesta kansankirkkoa kohtaan. On myös yhtenäisyyden halussa paljon sävyjä suostutella perinteisen pitkän raamatullisen tradition kannattajia taipumaan uuteen oppiin. Pastoraalinen ohje nykyisiltä piispoilta on ollut myös tälläinen yritys ratkaista tilanne .
Laittomuus joka on hengellinen laatuaan ei juridisesti ratkea , eikä myöskään kiristämällä tiettyjä herätysliikkeitä opillisesti kuin taloudellisestikaan . Vipuvarsia on ollut vuosikymmenien aikana paljon , kirkkotilojen käyttö , talous , puhekielto tietyistä aiheista , jo otsikkotasolla kielto vaikka ei ole edes puhetta kuultu eikä siis ole voitu pitää puhetta, esim. Israel- aiheet eivät ole miellyttäneet , joidenkin kirkkoherrojen mielenmaisemaa . Ihmettelen miten hienovaraisesti kansankirkon piispallista linjaa ja osin pappislinjaa on käsitelty , kun se on ilmiselvästi syrjivä . Kaikki kirkkopyhien kolehtien määräytymisperusteet ovat olleet jo alussa epäsuhtaista suhteessa lähetystyöntekijöiden määrään ja nyt nekin otettiin pois. Lampaat tosin toimivat hyvin loogisesti kun ovat hiljaa ja hämmästelevät minne pitäs mennä ja mitä tehdä. Kansankirkon periaate ei tosin ole erottaa ketään vaan rajoittaa toimintaa jos ”parhaaksi ” näkee ja voi pappis oikeudet ottaa pois ja estää toimimasta kansankirkon yhteydessä . Piispojen linja ei sinällään ole isossa kuvassa muuttunut pitemmän ajan kuluessa , vaikka se on viime vuosina ollut päämäärätietoisempi omille pyrkimyksille . Pelon ilmapiiri on seurakuntien pappeja vallinnut toimimaan linjan mukaan suhteessa näiden herätysliikkeiden osalla jo pitempään .Viimeistään Piispan Heikan ajoista tuli kirjoimattomia käytäntöjä että tietyt herätysliikkeet eivät saaneet omia Jumalanpalveluksia pitää ilman naispapin läsnäoloa . Tämä sikäli ihmeellistä kun paikallisseurakunnan papit eivät edes osallistu monessakaan seurakunnassa herätysliikkeiden tilaisuuksiin , mutta kirkkoherrojen pelko piispallisesta ojennuksesta on taivuttanut alamaisuuteen piispoja kohtaan . On siis vain nimellistä useassa hiippakunnassa että kirkkoherra on päättämässä kenelle tiloja annetaan ja kuka siellä palvelee . Piispojen ulostulo pastoraaliohjeen kera voisi vaikuttaa jopa röyhkeltä ja linjattomalta jos olisi tullut irrallisena linjasta minkä jatkumoa se on . Ilmeisesti Tapio Luoman ja Mari Leppäsen yhteiset näkemykset ovat vahvistaneet uuden linjan läpiajoa voimakkaammin .
Kun maallinen lakimme hyväksyy samaasukupuolta olevien vihkimisen ja kirkkolaki ei niin miksi tätä ei nyt viedä eduskunnan valiokuntakäsittelyyn ja saada selvä viesti ja piispoille laittomuuden pyrkimyksistä huomautus ja esimiesaseman väärinkäyttö? Kun on valtiollinen yhteys ja lainsäätäjät ovat vahvistaneet kirkollisen aseman ja lain niin heidän tulisi ottaa kantaa asiaan mielestäni. Tämä ei kuitenkaan ratkaise sitä hengellistä ongelmaa opin ja suunnan suhteen mikä on kansankirkossa .
Maallinen valta on saanut lopulta vallan Jumalalta ja ensin on luovuttu Jumalan sanasta jonka laittomuuden vaikutukset näkyvät myös laittomuutena maallisen lain kohdalla . Nyt tuntuu kansankirkko kiirehtimään lainrikkurina ohi myös maallisen lainsäädännön .
Kirkollinen hierarkia on rakentunut piispallisen vallan ja kaitsennan varaan käytännössä , vaikka kirkolliskokous on yläpuolella , mutta senkin asema on kyseenalaistettu . Aika on tuottanut arvostelijoita , jotka kertovat tilanteesta mutta viestit ovat lopulta vankkumatonta halua pysyä kansankirkossa ja taistella .
Mitä nämä ”taistelukehoitukset ” käytännössä ovat ja miten ne vertautuvat historiassa moniin muihin tapahtumiin ?
seurakunnan työntekijöiden tuntoja kuunnellessa ja tarkoittaen niitä jotka ovat huolissaan kirkon suunnasta ja haluavat pitäytyä Jumalan sanassa , niin heistä paistaa selvästi kuinka heidän sananvapautta ja työn suorittamiseen on tullut rajoitteita ja ihmissuhde- ongelmia työyhteisössä . Monet tutkimukset jo vuosikymmenien ajalta kirkonilmapiiristä huonona työyhteisönä yleisellä tasolla kertovat karua kieltä . Yhteisön jolla pitäisi olla maailman parhaat työkalut ja edellytykset toimimiseen on tilaston hännänhuippu työilmapiirimittauksissa . Yleistää ei voi toki ja varmasti on hyviä työyhteisöjä ollut . Mitä taas nämä ”taistelukehoitukset ”riviseurakuntalaisille , lampaille on tarkoittanut ? Kristillisyys keskittynyt kesäjuhliin, tapahtumiin , raamattupiireihin ja ehtoolisenvietto mistä milloinkin. Kaikki kristilliset elämän tapahtumat ; kaste , avioliitto, hautajaiset ovat suunniteltava jokaisen juhlan edessä, mistä ja kuka paimen ja mitkä tilat . Raamatusta nouseva apostolinen seurakuntamalli olla Kristuksen ruumis tulisi olla päämäärä ja sen Herra itse tahtoo rakentaa oman sanansa kautta ei meidän pyrkimysten eikä tahtomme mukaan .
Hengellinen ongelma ei ratkea edes vainoamalla , vaikka kokisi sen Jumalallisena tekona , kuten siinä uskossa usein on historiassa toimittu , pimentyneen ihmismielen mukaan .
Lopulta toteutuu Jeesuksen vertauksen sanat :
lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä.»
Elämä täällä on armonaikaa , mutta se on jätettävä mikä ei ole Kristuksen opin mukaista .
Julistus evankeliumista on rakkautta , kuten saarna synnistä ja kehoitukset parannukseen , todellinen vapaus ja ilo evankeliumista omistetaan syntiseen särkyneeseen ja rikkinäiseen sydämeen, sillä sellaisia me lopulta kaikki olemme ja sen kaikkivaltias Jumala meille tahtoo totuuden kautta tuoda meille suuressa armossa ja rakkaudessa sen ihanan evankeliumin kautta toivon ikuisesta elämästä kerran hänen luonaan isänsä kodissa.
F.C . Hedberg :
Evankeliumin saarna ilman lain julistusta ja kehoitusta parannukseen on perkeleen saarna.
Jeesus ei hylkää mutta me ihmiset voimme hylätä hänen sanansa ja terveen opin .
> Kun maallinen lakimme hyväksyy samaasukupuolta olevien vihkimisen ja kirkkolaki ei niin miksi tätä ei nyt viedä eduskunnan valiokuntakäsittelyyn ja saada selvä viesti ja piispoille laittomuuden pyrkimyksistä huomautus ja esimiesaseman väärinkäyttö?
Edellä siteeraaani tekstin osalta on pakko sanoa, että blogistilta on nyt ihan perusasiat hukassa.
Kirkkolaissa (652/2023) ei ole määräyksiä avioliittoon vihkimisestä. On virheellistä väittää, että kirkkolaki ei hyväksyisi samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä. Kirkollisesta vihkimisestä säädetään kirkkojärjestyksessä (657/2023). Kirkkojärjestyksen kahdennentoista pykälän toinen momentti alkaa: ”Vihittävien tulee olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä.” Mitään muita rajoitteita kirkkojärjestyksessä ei avioliittoon vihkimiseen säädetä. Samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen ei ole kirkkojärjestyksen avioliittoon vihkimistä koskevien pykälien vastaista.
Seuraavaksi haluaisin puuttua eduskunnan valiokuntiin. Niiden tehtävänä on käsitellä ja valmistaa lainsäädäntöä, valtioneuvoston selontekoja sekä muita eduskunnalle osoitettuja asiakirjoja oman erikoisalueensa mukaisesti. Valiokunnat eivät ole tuomioistuimia, jotka voisivat puuttua evankelis-luterilaisen kirkon piispojen tai kenenkään muun työnantajan edustajan toimintaan puhumattakaan siitä, että ne voisivat tuomita ihmisiä rikoslain perusteella.
Lopuksi haluaisin todeta, että blogissa mainittu esimiesaseman väärinkäyttö (RL 45:16) on sotarikos. Minun on vaikea kuvitella, että sellaisesta voitaisiin rauhanaikana tuomita muita kuin puolustusvoimien henkilökuntaa tai varusmiehiä. Kenttäpiispaan pykälää voidaan soveltaa.
Kirkkolaki on pohjautunut tunnustukseen ja oppiin joka kirkossa on . On porsaanreikien etsimistä selvästä opista ja traditiosta puheet samaasukupuolta olevien vihkimisestä. Eduskunta on kirkkolain säätäjä ja valvoja ja on saivartelua etsiä juridista muutosta . Kun on selvä oppi ja tunnustus ja siitä tahdotaan poiketa niin silloin täytyy asia ratkaista ylemmällä tasolla . Piispojen ohjeistuksen kaksi virhettä:
1. Se perusta mihin kirkko on nojannut sen piispojen ohje pyrkii mitätöimään avioliiton osalta
2. Heillä ei riitä valtuudet muutokseen ja siihen vaikuttaminen on ihan selvästi huonoa johtamista . Tässä ei tarvita lakitietoa vaan jotain tajua johtamisesta . Ei kai kukaan oikeasti voi olla sitä mieltä että piispojen annettu pastoraalinen ohje olisi hyvää käytöstä tai asiallista johtamiskulttuuria ?
Heikki Niemiselle;
Piispoilla on ennenkaikkea hengellinen vastuu ja ei ne sodassa ole , mutta siinä asemassa voi syyllistyä hengelliseen laittomuuteen jos opettaa asemansa kautta vastoin Jumalan sanaa . Kirkon ja valtion yhteys on ongelmallinen , mutta silti hengellinen puoli on se tärkein johon tässä pitää ennenkaikkea focusoitua .
> Eduskunta on kirkkolain säätäjä
Kirkollisen vihkimisen ehdot, samoin kuin muidenkin uskonnollisten toimitusten järjestäminen määritellään kirkkojärjestyksessä, ei kirkkolaissa. Kirkkojärjestyksen säätää kirkolliskokous. Eduskunnalla tai sen valiokunnilla ei ole roolia kirkollisen vihkimisen ehdoista päättämisessä. Ei edes seremoniallista roolia.
Kirkkojärjestyksessä vihkimisen ehdoiksi määritellään kirkon jäsenyys ja rippikoulun käyminen. Kirkkojärjestyksessä ei ole rajoitusta vihittävien sukupuolesta. Toki kirkolliskokous voisi halutessaan tällaisen rajoituksen kirkkojärjestykseen tehdä.
Mitä tulee piispojen pastoraaliseen ohjeeseen, siinä puhutaan lähinnä ihmisten kunnioittavasta kohtaamisesta heidän pyytäessään avioliittonsa vihkimistä. Jotain varmaan kertoo kirkosta ja sen jäsenistä, jos esimiesten tarvitsee erikseen käskeä alaisiaan kohtelemaan kirkon jäseniä kunnioittavasti.
Tämän lisäksi pastoraalisessa ohjeessa muistutetaan, että kirkon tilojen käyttämisestä päätöksen tekee seurakunta ja että avioliittoon vihkiminen on kirkollinen toimitus, jonka sopivuudesta kirkkotilaan ei tarvita erillistä päätöstä. Lisäksi ohjeessa kehoitetaan pidättäytymään pappien rankaisemisesta. Tämähän on muutenkin tuomiokapitulien harkintavaltaan kuuluva asia. Nämä lienevät itsestäänselvyyksiä eikä niissä kävellä kirkolliskokouksen ylitse, koska kumpaankaan asiaan kirkolliskokouksella ei ole toimivaltaa.
Toki asiasta voidaan ajatella myös niin, että piispat ratkaisivat toiminnallaan kirkkoa repineen kiistan ja toteuttivat kirkolliskokouksen (yksinkertaisen) enemmistön tahtoa. Määrävähemmistön on vain nieltävä tappionsa. Tämän pidemmälle neliraajajarruttamisella ei päästy.
Silloin on perusasiat todella hukassa jos ei tunnusteta miksi kirkko on olemassa ja mitä varten se on . Mutta sanonta kuuluu että sitä saa mitä tilaa ja se nähdään tulevaisuudessa miten kansankirkon käy. Kirkon johtajat , piispat tekevät ratkaisuja ja linjanvetoja jotka on puheissa kuorrutettu mm. katto korkealla ja seinät leveällä ja uskoisi että noilla ”tempauksilla ” kirkot täyttyy , koska tuskin kukaan johtaja tekee sellaisia päätöksiä jotka vähentää suosiota , paitsi huonot johtajat . Historian tuntemuksesta olisi myös apua suuresti vaikka tilastojen valossa ja ei tarvitse mennä kuin lähihistorian tutkimiseen . Salomonin viisaus on myös unohtunut : Jos Herra ei huonetta rakenna niin sen rakentajan turhaan vaivaa näkevät ..
Paljon on aiheesta kirjoitettu ja asiantuntevia lausuntoja monin selityksin , vaan Jumala sana jätetään syrjään ja poistaa läsnäolollaan kirjoituksista. Se perintö mikä luterilaisuudessa on ollut maallemme on unohtunut ja iänikuisia samoja harhoja kuin ollut kristikunnan historiassa ja pakanuudessa aletaan harrastamaan ja puhutaan jostain uudistuksista. Jumala on ikuinen ja hänen sanansa ei koskaan katoa , ei pienin piirtokaan . Mutta armonaikaa on , jos tahdotaan kääntyä nöyrtyen Jumalan puoleen .
Kirkon olemassaolo on tuskin kiinni siitä, miten se kohtelee seksuaalivähemmistöön kuuluvia ihmisiä. Ainakaan Jeesus ei kehottanut meitä syrjintään ja ennakkoluuloisuuteen.
Vaikea kuvitella, että kenenkään taivaspaikka on siitä kiinni että ei vastusta samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä. Maailmassa on pahempiakin asioita kuin kahden ihmisen välinen kumppanuus ja rakkaus.
Joo kiitollisuus oli kirkkosunnuntain teema . Siinähän me ollaan tavallaan kaikki kokemusasiantuntijoita . On kiitollinen / kiittämätön kenties jokainen ollut . Jumala antaa meille kiitollisuuden elämäämme ja sitä voi miettiä miten kiitollisuus toimii vaikka tämän blogin aiheen ja kansankirkollisen sekaannuksen keskellä ? Kiitollisuus on myös katsomista siihen hyvään mitä on ollut eikä etsiä uutta ja parempaa .
Mielestäni woke on ideologia tänä päivänä , sillä on selvät päämäärät ja oma käsitys historian kulusta . Se että alkujuuret on rotusorto ei ole merkittävää , koska se kuuluu sisälle tähän ideologiaan että otetaan ja lainataan asioita ja annetaan niille omia tarkoitusperiä . Woke – ideologiaa voisi kutsua laina ja uudelleen sanoittamisen ideologiaksi . Woke sisältää paljon uudelleen annettuja merkityksiä muutakin kuin alkujuuret .kansansuosioon tarvitaan joku lähtölaskenta , tapahtuma , jolla ei tarvitse olla tekemistä juurikaan muodostuneen ideologian kanssa . Esimerkkeinä voisi mainita sateenkaari , suvaitsevaisuus , tasa- arvo , jotka ovat sisällöltään uudelleen sanoitettu tässä ideologiassa . Läheisesti tähän liittyy gender ajattelu ja ei ole päämääristä epätietoisuutta .
Aika osuva ideologian määritelmä on mielestäni
Ideologia eli aatejärjestelmä tai aaterakennelma on ohjeelliseksi muodostunut aatteiden kokoelma, poliittinen näkökulma todellisuuteen tai kaavoittuneeksi muuttunut poliittinen käytäntö, joka heijastaa tietyn yksilön, ryhmän, yhteiskuntaluokan tai kulttuurin tarpeita ja pyrkimyksiä.
Ehkä woke ideologiana on toteutunut puhtaimmillaan USA ssa ja Suomessa se on lähinnä järjestöjen ja oppilaitoksiin pesiytynyt ajattelu ja myös osin lainsäädäntöön pyrkii vaikuttamaan . Kun joku kannattaa woke ideologiaa niin tiedät lähes kaiken minkä puolella ihminen on ja mitä vastaan hän on . Suomessa on tietämättömiä asian suhteen varmasti kun asiaa tuodaan ns otsikkotasolla esille ja seurauksia ei tiedetä tai haluta nähdä. Ehkä woken suunta on ollut nähtävissä seksuaalijärjestöjen sivuilta jo vuosien jopa vuosikymmenien ajan. Tämän tarkastelu vaihtoehtona ilman näiden järjestöjen ajamaa linjaa voi miettiä onko ne saaneet mitään hyvää aikaa? Ajan henki on siivittänyt liikkeitä, mutta voiko ylpeillä? Ainakaan osa seksuaalivähemmistöistä ei pidä hyvänä.
Heikille :
Vaikea kuvitella, että kenenkään taivaspaikka on siitä kiinni että ei vastusta samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä.
Ei kristillisyys ole mitään ihmisten vastustamista eikä toisen syntejä vahtaamista , niitä on jokaisella itsellään ihan tarpeeksi . Tietysti rakkauden kautta Jumala tahtoo meidät syntiset jokaisen viedä taivaaseen . Onko sitten niin että apostolien opetukset eivät ole Jumalan ilmoitusta ja onko kristikunnan 2000- vuotinen historia väärässä? Suurin osa kristillisestä maailmasta on edelleen raamatun ilmoituksen ja tradition pohjalla . Se että olisi jotain uutta ja edistyksellistä keksitty , vaikkapa naispappeuden myötä , niin kyllä niitä pakanuudesta löytyy , ei se uusi asia ole . Kehitys on eri asia edistys . Jumalan suunnitelma on ei meidän . Pelastus on yksin armosta ja siihen ei voi ottaa kantaa kenenkään puolesta eikä vastaan .