”Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.” Hebr. 11:3. Usko näkee, että Jumala on ollut ennen kuin maailma ja että hän on riippumaton luoduista. Usko ymmärtää senkin, ettei maailma ole syntynyt itsestään, vaan Jumalan tahdosta. Jos Jumala suljetaan pois, niin maailman luominen tulee aivan käsittämättömäksi. Uskon kautta me ymmärrämme – ei järjen viisauden avulla. Maailman olemassaolo todistaa Jumalasta, hänen viisaudestaan; hyvyydestään ja voimastaan. Vanhan liiton pyhät jo todistivat: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.” Ps. 19:2. Samaan todistukseen Paavali yhtyy kirjoittaessaan Roomassa oleville pyhille: ”Hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumaluutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävissä.” Room. 1:20.
Koska Jumala on luonut maailman, niin tämä on Jumalan maailma. Jumalan sormen jäljet näkyvät kaikessa, ja hänen nimensä on yhdistetty kaikkeen. Hän on itse mukana täällä ja kannattaa kaikkea sanansa voimalla. Raamatun kirjoittajat eivät koeta todistaa Jumalan olemassaoloa. He asuivat talossa, jossa isäntä on aina kotona. Usko on tästä selvillä.
Kun Jumala on luonut kaikki, niin luotuja on tutkittava Jumalan yhteydessä eli uskonnollisessa hengessä. Tässä ei riitä järjen viisaus. Viisaimmallekin Jumalan kieltäjälle maailman olemassaolo jää ratkaisemattomaksi. Mutta siinä, missä oppineinkin saattaa mennä harhaan, pieni lapsi osaa oikeaan, kun hän uskoo Jumalan sanaan. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on Jumalan sanalla rakennettu. Tämä on maailman arvoituksen ratkaisu.
Eeli J. Hakala, Päivä valkenee, s. 72-73, Sley; 1946.
Eräs eurooppalainen jumalankieltäjä-tiedemies pilkkasi usein Jumalaan uskovaa opastaan tämän säännöllisesti rukoillessa teltassa, jossa he asuivat. Kerran tiedemies kysyi rukouksen jälkeen, oliko opas koskaan nähnyt Jumalaa tai oliko hän ehkä kädellään kosketellut häntä. – Ei, en ole, oli koruton vastaus.- No, miksi sitten uskot sellaiseen, jota et ole nähnyt ja jota et ole tavannut? Ei sellaista ole olemassakaan, ivasi tiedemies.
Eräänä aamuna oli tiedemies herännyt aikaisin ja tultuaan telttaan hän innostuneena kertoi oppaalleen, että kameli oli kiertänyt telttaa yöllä heidän nukkuessaan. – Näittekö sen ja koskitteko sitä? uteli opas. – En kylläkään, vastasi tiedemies. – No, ei sellaista ole olemassakaan, oli nyt vuorostaan alkuasukkaan vastaus. – Mutta tunnenhan minä kamelin jalanjäljet erämaan hiekassa, puolusteli jumalankieltäjä, – näkyiväthän ne selvästi siellä! Silloin opas vastasi: – Minun Jumalani sormenjäljet ovat kaikkialla luonnossa. Tunnenhan minä ne. Aurinko, kuu, tähdet ja koko luomakunta todistaa, että niiden tekijä on Jumala ja luoja, johon uskon. Ja siihen todistukseen yhtyy vielä sydämeni jumalkaipuu.
Sakari Korpinen, Tälle Perustalle, s. 44, Sley-Kirjat Oy, 1984.
Fyysikkona olen lähestynyt luontoa fyysikon näkökulmasta. Se ihmeellisen täydellinen looginen järjestys, jonka fysiikka meille paljastaa, ei voi olla sattuma. Se on olemassaolon perusasioita, jolta en voi sulkea silmiäni.
K. V. Laurikainen (1916-1997), Helsingin yliopiston ydinfysiikan professori 1960-1979, Virkanimike muutettiin 1978 alkeishiukkasfysiikan professoriksi, Luonto puhuu Luojastaan, 1983.