”Kirjallisena luomuksena se ei ole taivaasta valmiina käsiimme pudonnut kirjakokoelma, vaan se on ihmisten aikaansaamana koottu kirjasto, ..”
Näin alottaa Matti Wirilander myönteisessä hengessä Raamatun, kirjallisen Jeesuksen turhennuksen.
Raamatun sanoma, sitten syntiinlankeemuksen on ”Sana tuli lihaksi”, alkaen 1.Moos. 3:15 ”.. ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se/ hebr. הוּא translitteroituna, hû’, maskuliini,/ on polkeva rikki sinun pääsi, ..”
Tuo hebrealainen sana vahvistaa mitä taivaasta on ”putoava”. Tämän keskustelun jälkeen ihminen karkotettiin Paratiisista. Raamattu sen jälkeen jatkuvasti ilmoittaa Jeesuksen syntymisestä ihmiseksi, sovittamaan maailman kaikki ihmiset. On kysymys yhteydestä Jumalaan ja tämä yhteys toimi profeettojen kautta. Ilmoitukset eivät olleet toisiaan kumoavia, ristiriitaisia ei silloin eikä sen jälkeen. Jumalan ilmoitus on kokonaisuus, eli asiat ovat harmoniassa keskenään. Inhimillinen ymmärrys ei tätä käsitä, vaan käsituskyky, tieto tulee Ylhäältä, niinkuin Paavali asian täsmensi, vt. Gal. 1:
| 10 Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. |
| 11 Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; |
| 12 enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. |
| 13 Olettehan kuulleet minun entisestä vaelluksestani juutalaisuudessa, että minä ylenmäärin vainosin Jumalan seurakuntaa ja sitä hävitin |
| 14 ja että edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet samanikäiset heimossani ja ylen innokkaasti kiivailin isieni perinnäissääntöjen /kr. patrikos puolesta. |
Pääsy ja pysyminen Jumalan yhteydessä tarjottiin koko ajan alkaen Kainista, kun hän vihastui veljeensä. Seuraava merkittävä Jumalan tarjous on kirjattu 1.Moos. 6:8, kun Nooa löysi yhteyden Jumalaan, löysi Armon.
Tämä kaikki alkaen 1.Moos.3:15 aina Uuden Testamentin loppuun asti ristiin ja rastiin todistaa, että Sana on todellakin ”pudonnut” Ylhäältä. Olisi kohtuullista, että esimerkiksi Wirilander käyttäisi Paavalin ilmaisua, ”Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut”. Ilmoitus saadaan Jumalan kanavan, Pyhän Hengen kautta. Ennen Uuden Liiton alkua Jumala tiedotti palvelijoittensa, profeettojen kautta. Jeesuksen taivaaseen nousemisen jälkeen, jokainen uskova on Jumalan kanavan pääte, sen armoituksen mukaan kuin kullakin on. Eli taivaasta pudotetaan, ilmoitetaan, vahvistetaan jo annettu Evankeliumi, mikä on Apostolien ja Profeettojen laskemalla perustuksella. Wirilanderin perustelu on tulkinta asioista, Raamatusta, joita ei selkeytetä tulkinnoilla. Kun asiat ei sulaudu, avaudu uskossa, ne sekaantuvat ihmisymmärryksellä. Uskossa sulautunut ei kuitenkaan ole ristiriidassa uskovan ymmärryksen kanssa, koska se on alistettu uudestisyntyneelle Hengelle.
Raamattu ei ole draama eli näytelmä. Raamattu sisältää Kirjoitukset, joista ei pienikään piirto katoa, vt. Matt. 5:17-20. Kaikki ja koko Totuus on ylhäältä annettua.
Kosti V. Itse asiassa kaikki elämänmuodot ja lajit taitavat nykytieteen valossa polveutua yli miljardin vuoden takaisista alkeellisista eliöistä…
Matti W on aivan oikeassa siinä, että alkukertomusten tausta ja syntyhistoria on kompleksinen. Tosin meille VT:ssä säilynyt lopputulos on erittäin taitavasti rakennettu, eivätkä kaikki VT:n eksegeetit nykyään ajattele alkukertomuksien taustasta sillä tavoin kuin Matti W tai perinteinen ”nelilähdeteoria” esittää.
Muistaakseni vähän aikaa sitten edesmennyt Risto Heikkilä totesi, että Vanhassa testamentissa olisi jälkiä neljästä keskenään erilaisesta kosmoksen ymmärtämisestä. Sekä erilaisia tapoja esittää asia. Psalmeissa todetaan myös, että maa seisoisi Jumalan asettamana pylväiden päällä alkumeressä.
Toistaiseksi luonnontiede ja esihistorian tutkimus eivät toisiaan pysty esittämään mitään ulkonaisesti havaittavaa ”hyppäystä” ihmislajissa, joka voitaisiin rinnastaa Genesiksen kuvaukseen Aadamin luomisesta ja lankeemuksesta tietyssä ajassa ja paikassa. Tämän asian kanssa meidän on elettävä. Ehkä joudumme vain myöntämään, että hyvää ja tieteellisesti tyydyttävää ratkaisua tieteiden ja teologian ristiriitaan ei (toistaiseksi) ole löydettävissä.
Kannattaa kuitenkin muistaa jo keskiajan teologien muotoilema käsitys. Jumala toimii tässä maailmassa monien keskenään erilaisten vaikuttavien syiden kautta. Se, että ”Jumala sanoi” ei siis sulje pois toisenlaisia näkökulmia ja selityksiä sille, miten jokin asia on tapahtunut tai saanut syntynsä.
Kiitos Kosti V. tarkentavista kommenteistasi. Mutta kun ajattelen alkukertomusten kirjallista alkuperää, ne ovat VT:n nuorinta ainesta, mikä näkyy siinä, ettei niihin muualla VT:ssä eksplisiittisesti viitata. Rivien välistä voi päätyä sellaisiin tulkintoihin, kuten sinä teet, mutta selväsanaista ja auktonta varmuutta ne eivät sisällä, vaan ne jäävät spekulaatioiksi.
Miten usko Jumalaan ilmenee ihmisten maailmassa, on tieteen tutkittavisa, kuten kaikki tämänpuoleinen, jota voidaan tieteen mittapuilla argumentoida. Eri asia on, miten tutkimustuloksia arvotamme. Luomiskertomukset ovat sikäli haastavia, että ne projisoituvat tieteelliseen tutkimukseen, mutta toisin kuin havaintoja tekevä tiede, ne ovat myyttejä, joiden tähtäyspisteenä on vastata kysymykseen, kuka on kaiken takana. Ei siis siihen, millä tavalla maailma on syntynyt, vaan miksi todellisuus ylipäätään on ilmaantunut! Tieteen ja uskon metodit ovat erilaiset. Siksi ne myös vastaavat eri kysymyksiin.
Kiitos kommentista Matti W. On tietysti myönnettävä, ettei Raamattu ole sellainen kirja, jota kukaan olisi koskaan täysin ymmärtänyt. Mutta mitä perimätietona on välitetty luomisesta ja aikanaan puettu kirjalliseen asuun, niin miksi olisi sitten tärkeää, että sama asia VT:n muissa osissa sana sanalta toistettaisiin eksplisiittisesti.
Sittenkö se vasta olisi varma ja uskottava. Vaikuttaa siltä, ettei tieteellisti tyydyttävää ratkaisua luomiseen löydy, kuten Marko S. toteaa. Spekulaatioksi siis jäänee. Kuten edellä olen todennut minulle ovat aivan oleellisia ne sanat, jotka Kristus liittää luomiseen. Toinen vaihtoehto on sitten se, että hän erehtyy.
Miten usko maailmassa ilmenee on tietysti tutkittavassa osin tieteen keinoin, mutta sitä syvyyttä kun kristitty aika ajoin heitetään tuonelan syvyyteen ja tuodaan ylös jälleen siihen todellisuuteen on tieteen keinoin vaikea päästä. On se niin ahdas paikka, ahtaampi kuin neulansilmä!
Matti,
”Miten usko Jumalaan ilmenee ihmisten maailmassa, on tieteen tutkittavisa, kuten kaikki tämänpuoleinen, jota voidaan tieteen mittapuilla argumentoida.”
Usko on lahja Jumalalta, eli meissä oleva tutkimaton Jumalan ihmiseen puhaltama Henki on herännyt eloo, uudestisyntynyt. Se siis ei ole myytti, niinkuin autuuttavat sakramentit. Se on todellisuus, kokemus, jokahetkinen kokeminen joka päivä, nimenomaan ihmisten maailmassa.
Hebr. 4:2 ”Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.”
Kuultu Sana voi sulautua, hyödyttää hengellisesti vain uskoon tullutta. Ehkä liian yksinkertaista/poissulkevaa, mutta Jumala ei vaikuta väkisin.
Jumalan Pojan usko vaikka vaikuttaa ajassa on tutkittavissa vain ajattomassa Hengessä. Eli kuuluu niihin näkymättömiin, joihin vain uskova voi kiinnittää ”katseensa”, uskon silmin. Näkymätön on tutkittavissa vain hengellisesti, eli Hengessä.
Kosti hei! Pidän selvänä, että Jeesus tunsi luomiskertomuksen; olihan se hänen aikanaan jo juutalaisissa pyhissä kirjoituksissa eli meidän tuntdemassamme VT:ssa. Mutta VT:n alkukekertomukset ovat varmasti implisiittisesti olleet jo paljon kauemmin olemassa, kunnes sitten saivat kirjallisen asun myöhemmin.
En oikein ymmärrä, miksi tämä ajoitus olisi uskon kannalta ongelma – vai onko se? Onhan VT kokoonpantu pitkän ajan kuluessa. Muutenkaan VT ei joka paikassa noudata tarkkaa aikahistoriallista kronologiaa. Alkukertomuksissa heijastuu tuon ajan maailmankuva. Mutta on tärkeää nähdä, että VT:n Jumala on suvereeni hallitsija. Sitä Hän ollut jo aikojen aamussa ja sitä ennen ajattomassa ikuisuudessa.
Vielä Kostille ja Matille.
Näyttää kyllä siltä, että Raamatun, mukaan luettuna apokryfikirjojen kirjoittajat, ovat pitäneet Aadamin luomista maan tomusta kirjaimellisesti totena. Jännitehän tulee siitä, että tämä ei nykytieteen mukaan voi pitää paikkaansa. Tosin jo se, että toisen ja kolmannen polven ihmiset, perustivat kaupunkeja ja pakenivat maasta toiseen, viittaa siihen, että Raamatun luomiskertomus ei ole mitenkään tyhjentävä kuvaus, saati sitten Aadamin jälkeläisten luettelo. Genesiksen kirjoittaja(t) eivät tienneet nykyisin tunnetuista alkuaineista mitään. Mutta mehän olemme samoista aineista koostuvia kuin koko muukin luomakunta ja kansanomaisesti voi sanoa meidän olevan juurikin maan tomua. Tosin tuo ilmaisu viitannee meidän kuolevaisuuteemme: maasta olemme tulleet ja maaksi pitää meidän jälleen tuleman.
Marko, varmaankin näin nykytieteen valossa koskien kaikkia elämänmuotoja ja niinkin, ettei luonnontiede ja esihistorian tutkimus löydä tuota Genesiksen kuvaamaa Aadamin luomista. Ei myöskään alkutilan paratiisia eikä lankeemusta. Tosin paratiisi toteutuu kirkon messussa ja parhaimmassa tapauksessa varsin kauniilla tavalla.
Teistisessä evoluutiossa pitää uskoa, että kuolema on ollut olemassa ennen syntiinlankeemusta. Raamatun mukaan asia on kylläkin päinvastoin. Jos meillä on aukkoja Raamatun tuntemuksessa, niin musta aukko evoluutiossa on ilmeinen sekä ihmisen paikan, että lankeemuksen osalta
Raamatun tekstit viittaavat Aadamin luomiseen kirjaimellisena totuutena. Se on lähtökohta lisättynä syntiinlankeemuksella, jonka lain me itsekukin huomaamme jäsenissämme vaikka olemmekin kaiketi hieman eri mieltä ihmisen synnystä.
En tiedä, miksi Genesiksen kirjoittajan olisi pitänyt tuntea alkuaineita sanan tieteellisessä mielessä yhtään mitään. Tomun tunteminen riitti Aadamin luomiseksi ja tomuksi tulemme, kuten hautajaisissa sanotaan. Aadamin sukuluettelossa Nooaan asti vaikuttaa ainakin olevan katkeamaton linja ja siinä, kun heille syntyi tyttäriä ja poikia.
Totta on, kuten Marko kirjoittaa, että Raamatun ja apokryfikirjojen mukaan Aadamin luomista maan tomusta pidetään totena. Kertomuksella Aadamista ja Eevasta on toki ajaton uskonnollinen sanomansa, ja paratiisikertomus itsessään on psykologisesti nerokas. Kun ”ensimmäist ihmiset” joutuivet rikkomuksensa tähden Jumalan puhutteluun, he oitis vierittivät syyn itsestään poispäin muualle, eli Aadam syytti Eevaa ja Eeva käärmettä.
Tämä asetelma on ihmiskunnassa ikiaiainen: me mieluusti vieritämme syyn itsestämme naapuriin. Syyllisyys pesii meissä kakissa, ja Aadamin ja Eevan kohtalo on oivallinen kuvaus tästä.
On kuitenkin huomattava, ettei kertomus kuvaa kahta historian aamussa langennutta ihmistä sinänsä, vaan kyseessä on kertomus koko ihmiskunnan kohtalosta. Erisnimi Aadam viittaa jo alkukielen mukaan ihmiskuntaan, joka yhä uudelleen lankeaa syntiin. Eli jos tuijotamme ja syyttelemme kahta ihmistä – Aadamia ja Eevaa -, emme tavoita VT:n alkukertomuksen perimmäistä motiivia.
Kun Raamattu kertoo maailman luomisesta ja ihmisen karkottamisesta paratiisista, kuvaus on kirjoittamisajankohtaa ajatellen senaikaisen maailmankuvan ja tiedollisten edellytysten mukainen. Eli ei ole ollut vain yksi Aadam ja yksi Eeva, vaan he todentuvat yhä uudelleen koko ihmiskunnassa.
Se, miten ja milloin ihminen biologisesti on syntynyt, sen osaa kertoa luonnontiede, mutta mikä on ihmisen arvo ja tarkoitus, sitä käsittellään filosofiassa ja teologiassa sekä monissa muussa katsomuksellisissa yhteyksissä.
Kuten Matti kirjoitit, Jeesus tunsi luomiskertomuksen. Miksei olisi, kun hän itse oli ennalta-olevana mukana. Tästä mielestäni loogisesti seuraa, että hän tiesi Aadamin ja Eevan synnyn ja heidän siunaamisensa kuten myös Aabelin murhan, josta hän antoi historiallisen tuomion (Matt23:35)
Kysymys lienee siitä, pelkistyykö Jeesuksen kannanotto pelkästään antiikin ajan maailmankuvaan, ettei sillä ole historiallista linjaa tämän ajan historiaan luomiskertomuksen ollessa symbolinen kuvaus. Ellei sitten ole niin, ettei Jeesuksella ollut tiedollisia edellytyksiä antiikin ajan maailmankuvan puitteissa.
Hieman ihmettelen sitä, ettei kysymys voi olla luomiskertomuksen kahdesta ihmisestä. Ainakin suomenkielisessä Raamatussa Aadam viittaa tiettyyn yksilöön. Kysymys ei tietenkään ole siitä, että syyttelemme Aadamia ja Eevaa omista synneistämme.
”Se, miten ja milloin ihminen biologisesti on syntynyt, sen osaa kertoa luonnontiede.” Valittaen on todettava, ettei osaa vaan spekuloi.
Matti W, aika lailla tähän tapaan asia on ymmärtetty jo pitkään.Toisaalta pelastushistoria edellyttää historiallisia, ajassa ja paikassa sattuneita tapahtumia. Myös Uuden testamentin näkökulmasta. Paavali puhuu ensimmäisestä Aadamista, joka lankesi ja vaikutukset ulottuvat paitsi koko ihmiskuntaan myös koko luomakuntaan. Ja uudesta Aadamista, Kristuksesta, joka korjasi syntiinlankeemuksen vahingon ja valmisti suunnattoman suuren pelastuksen.
Muun muassa mainitsemani John H Walton pitää kiinni Raamatun erehtymättömyydestä ja korostaa samalla modernin luonnontieteen olevan hyväksyttävissä. Mutta tämä näyttää lopulta johtavan Raamatun ja historian irtautumiseen toisistaan sillä tavoin, että aletaan puhua ”kirjallisesta Aadamista”. Sekä historiassa tapahtunut luominen, lankeemus että lunastus (ynnä kerran koittava kaiken ennalleen asettaminen) näyttävät edellyttävän
toisiaan. Tässä kohden meillä ei ehkä ole muuta vaihtoehtoa kuin todeta vaikeudet ja se, että Genesis kuitenkin kuvaa asioita muinaisitämaisella kielellä. Vaikka onkin myyteistä huomattavasti riippumattomampi kuin VTn eksegetiikassa perinteisesti on ajateltu.
”Valittaen on todettava, ettei osaa vaan spekuloi.” Miksi tätä ptäisi valitella? Teoriat täsmentyvät kaiken aikaa ja ihmisen kehittyminen osataan kertoa yhä tarkemmin.
Luonnon- ja historiatieteellinen tutkimus operoivat kumpikin jollain tavoin puutteellisen aineiston varassa, kun siis puhutaan menneisyydestä. Ne eivät kuitenkaan spekuloi muuta kuin siinä tapauksessa, että perusteltuja selityksiä ei kerta kaikkiaan ole. Minusta on evoluution tutkimuksen turhentamista, jos sitä nimitetään spekulatiiviseksi. Tämä syytös on toki kreationistien vakiokamaa.
Marko S. Olen edelleen sitä mieltä, ettei luonnontiede ja esihistorian tutkimus löydä ihmisen paikkaa Raamatun alkukertomusten kuvaamassa mielessä. Kuten myös itse totesit, ettei ”tutkimus pysty esittämään mitään ulkonaisesti havaittavaa ”hyppäystä” ihmislajissa, joka olisi rinnastettavissa Genesiksen kuvaukseen.”
Epäilen teistisen evoluution käsitystä kuolemasta ennen syntiinlankeemusta kuten myös sitä, ettei luonnontiede osaa kertoa miten ja milloin ihminen biologisesti on syntynyt Raamatun kuvaamalla tavalla. Tuskin epäily sentään täyttää käyttämääsi sanaa. Mutta miten vaan haluat.
On ikivanhoja uskomuksia että ihmisen elämä on tullut kerralla ( luomiskertomus) tai vähitellen asteittain apinoden kautta lopuksi . Filosofialla on aina ollut vaikutusta myös tieteeseen . Filosofiset puheenvuorot aiheesta nostaa evoluutioteorian suosiota ja aatesuunnat nostavat aiheen kuin sivussa yleiseen keskusteluun niin kauan kun aste on hengissä . Uusateismi nosti voimakkaasti evoluutioteoriaa yleiseen keskusteluun , mutta taitaa olla se kuollut aate . Tiede sanotaan etenevän mutta harha- askelia näkee kivisellä polulla ja uskoa tarvitsee paljon . Voi puhua traditionaalisesta tulkinnasta , tieteen todisteet ovat tietysti myös monen päättelyn tuloksia vuosituhansien päähän . Onneksi tai johdatuksena Jumala valitsi juutalaisen kansan säilyttämään Jumalan sanan meille traditiona , koska mikä muu kansa olisi voinut sen paremmin tehdä . Qumranin löydökset todistaa mm tästä . Ja se traditio ei ole vieläkään vaarassa muuttua , juutalaiset muistelevat esim. Egyptin orjuudesta vapautumista joka vuosi . Traditionaalista tulkintaa käytetään myös evoluutioteoriassa , jolla juuret vanhoja . Aina tutkija liittää tulokset johon maailmankuvaan havaintoja ja tuloksia joistakin mittauksista , muuten ne eivät olisi ihmisiä . Laborotoria tutkimukset ovat eri asioita kun tutkittava kpl on tästä ajasta . Riittänee kristitylle että Jumala on luonut kaiken