Uskovainen on kaikille käsite, mikä tajutaan.  Puhun nyt suomenkielisestä sanasta, ja mikä asia sanan takana on. 

Olen perheeseen syntynyt, jossa isä ja äiti olivat uskovaisia. Inkeroisten Teininkallion mäellä asui neljä Mänttäriä. Heillä jokaisella oli oma lempinimityksensä kuten, Musta-Mänttäri, Hieno-Mänttäri, Johtaja-Mänttäri ja Uskova-Mänttäri, joka oli Isäni. Eli olimme Elim-helluntaiseurakuntalaisia. Uskovaisuudestamme ei aiheuttanut minkäänlaista kielteistä suhtautumista eikä haitannut lasten leikeissä, koulussa eikä Isäni työssä Tampellassa. Inkeroisten Elimiin kuului 140 kasteen kautta liitettyä jäsentä. Kokouksissa kävi lapset ja muutama ei-uskoontullut aviopuoliso. 

Asuimme Haminassa muutaman vuoden ja kuuluimme sen paikkakunnan helluntalaisiin. Seurakuntaan kuului viitisenkymmentä kasteen kautta liitettyä jäsentä.

Uskoontuloa seurasi evlut kirkosta eroaminen, johon tarvittiin yleensä kirkkoherran luona käynti. Jotkut jatkoivat kirkonkirjoissa olemista pakottavista syistä tai kosk’eivät viitsineet erota.

Vaikka asuimme ja asuin, suuren osan ajasta 1958-2013 pois Suomesta, niin kaikkialla tukikohta on ollut paikallinen helluntaiseurakunta. Niinkutsutun helluntalaisuuden tunnus on kaikkialla maailmassa ollut uskoontulo, kr. metanoia. Uskoon on tultu Raamatun mukaan, eli Jumalan Pojan lahjoittama usko on vastaanotettu, saatu lahjana. Kaikka tämä on Apostolien tekojen 2. luvussa. Sitä edeltävä ja sen jälkeinen Raamatu on vain tarkennuksia. Helluntailaisuus-nimitystä parempi nimitys mielestäni olisi ”Helluntaipäivän Kastajaliike”, lyh. HKL, tässä kirjoituksessani.

HKL:n jäsenyys kulkee sydämeltä sydämelle ja useinmiten muodostautuu paikalliseksi uustetamentalliseksi Seurakunnaksi / kr. Ek-klesia. Muodostautuu tai perustautuu muoto siksi, että se on selkeä ilmaisu Apt. toisen luvun tiivistyksestä, vt. jakeet:

37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?”

38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.

39 Sillä teille ja teidän /kr. teknon lapsillenne/jälkeläisillenne, tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”

40 Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta”.

41 Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.

42 Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.

43 Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta.

44 Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä,

45 ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi.

46 Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella,

47 kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä/ ek-klesia/ joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.

Eli tämä Jumalan ja ihmisen prosessi, jossa ihmisen osuus on ihmisen halu tulla uskoon, on ainoa muoto tulla uskoon, syntyä uudesti Ylhäältä, Joh. 3:3 ja 7.

Jumala perusti ”reitin” tulla uskoon jo heti Paratiisista karkoituksen jälkeen, mikä on ilmoitettu 1.Moos.4:7 ja sitten mm. 5. Moos.30:19

Sakramentaalinen opinmuoto vaihtaa näkymättömän toiminnan näkyvään eli kasteveteen, joka valellaan yleensä vastasyntyneen päälaelle. Mikään näkyvä, vesi mukaanluettuna, ei synnytä uudesti Ylhäältä. Seurakunta eli Kristuksen ruumis, on näkymätön ja ikuinen. Kirkkoon kuulutaan fyysisen riitin kautta/voimasta ja sen ”vaikutus” kestää kunnes kaikki kuumuudesta tuhoutuu, alkuaineita myöten. Jumalan Seurakunta kokoontuu täydellisesti ja täydellisenä taivaassa.

Uskoontulo, eli uudestisyntyminen tuhoaa kirkon pelastuksen pylväänä, vaikkei se sitä voi ollakkaan, vt. 1.Tim.3:15. Siis ajallinen kirkko ei ole eikä edusta sitä pelastusta, uskoontuloa, mikä on Jeesuksessa. Olen aina kohdannut hätääntyneitä evlut pappeja ja edeskäypiä, joiden huoli on uskoontulleet. Katolisen kirkon huoli on ”ymmärrettävissä”, koska kirkko eikä oikea katolilainen voi tulla uskoon ja sitten olla Jumalan Pojan uskossa. Evlut kirkolla pitäisi olla vähemmän huolta, koska luterilainen voi tulla uskoon raamatullisesti, mutta Voimasta Voimaan kulkeminen lakkaa olemasta voimalaji. Siitä tulee teologista taiteilua, jossa usko häipyy vesisangon uurteisiin.